keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kovin kummalliseksi on maailma mennyt Maidanin jälkeen




Kesällä neljäkymmentä vuotta sitten silloinen Tasavallan Presidentti isännöi Helsingissä maailmanpolitiikan kermasta koostunutta ETYK-konferenssi. Näyttävämpää liennytystapahtumaa saa Kylmän sodan ajalta hakea. Nyt Suomi toivottaa Venäjän parlamentin alahuoneen puhemiehen Sergei Naryškinin pysymään poissa juhlallisuuksista. Valinta on meidän poliittisen johtomme, vaikka kuinka yritämme venkoilla EUn selän taakse. Perustellusti vuoropuhelua Euroopan turvallisuudesta ja yhteistyötä olisi syytä jälleen käydä, vaikka sitten vain sellaisten Venäjän hallinnon edustajien kanssa, joiden nimet on luetteloitu ei-toivottujen listassa. Loppuvat meiltä keskustelukumppanit muuten.

Vai onko todella niin, että EU – vai NATO vai USA - jo kieltää keskustelun kokonaan Venäjän johdon kanssa, ellei Krimin miehitystä ensin pureta ja Itä Ukrainan separatistien sotilaallista ja poliittista tukemista lopeteta? Kun sitä on nykytilanteessa aivan turhaa Putlerin johtamalta Venäjältä odottaa onko niin, että toisaalta Venäjän ja toisaalta EUn, NATOn ja Yhdysvaltojen suhteiden huononemista halutaan - myös Suomessa ja meidän poliittisen johtomme toimesta - kiihdyttää? Onko meillä todella moiseen kumarrus/pyllistelyyn varaa?

Kun USA on nyt ilmoittanut varastoivansa 5.000 sotilaansa raskaan varustuksen Baltian maihin, Puolaan, Romaniaan ja Slovakiaan – näiden maiden, mielestäni varsin ymmärrettävästä toivomuksesta – se tuskin lisää kenenkään halua vuoropuheluihin? Putlerin regiimin lähtökohdista moinen on joka tapauksessa sapelinkalistelua ja sen suurvaltakunnian loukkaamista. Loukkaantunut karhu on toimissaan entistä arvaamattomampi ja kasvaen altis virheratkaisuihin. Kohtalokkaisiinkin. Meillä tai heillä Kreikan voi EUn – ja NATOn ja USAn kin johto toivoa taipuvan ja käyvän kyykkyyn, mutta että Venäjän ...

Ruotsi ja Suomi ovat ilmeisesti ajautuneet keskustelemaan, ellei nyt ihan valtio- tai puolustusliitosta niin ainakin paljon muustakin kuin puolustusvälinehankinta ja -koulutusyhteistyöstä rauhan aikana Almedalenin politiikkaviikolla Visbyssä. Tämänkinkaltaisia keskusteluja käytiin myös joskus kauan sitten, 1930-luvun lopun sodanodotustunnelmissa. Eivät johtaneet tuloksiin silloin, onko meidän etumme mukaista, että johtaisivat nyt?

Samalla on syytä muistaa erilaiset spekulaatiot keskusteluista, joita Moskovassa juuri käytiin Saulin ja Putlerin välillä. Eipä niiden todellisesta sisällöstä ole luotettavaa yhteenvetoa näkynyt, vaikka Suomen NATO-jäsenyydestä, ydinvoimasta ja Ukrainasta keskusteltiinkin. Vuoden alkupuolen harjoituksissa Venäjä kuulemma harjoitteli Itämeren suurten saarten – erityisesti kai Ahvenanmaan, Gotlannin, Bornholmin ja miksei vaikapa Saarenmaan – miehittämistä tai ainakin kontrolloimista? Ilmatilan ja merialueen loukkauksetkin jatkuvat edelleen.

Vähintään koko Eurooppa odottaa henkeä pidätellen, mitä Kreikan suhteen nyt tapahtuu. Perusteellisesti ovat sekä kansalliset että ylikansalliset – siis koko EUn - poliittiset päätöksentekijät sotkemassa sekä EUn tulevaisuuden toiminnan edellytykset että maanosan, jopa maailman talouden. Ja miksi? Virheellisellä, vaihtoehdottomalla ja puhtaasti protestanttisen ideologisesti perusteltavissa olevalla talous – ei sittenkääntalouspolitiikalla vaan valtapolitiikalla – joka keskittyy todistamaan samaa kuin keskiajalla, kun ruttoa estettiin itseään kuoliaaksi ruoskimalla.


PS.


Valio on sitten päättänyt luopua Fennovoimahankkeesta juuri kun Fortum esitteli uuden ”kroatialaisen” kotimaalaisen omistajan. Ilmeisesti Venäjän valtio pitää ydinvoimayhtiönsä Rosatomin projektia Hanhikivessä niin suuressa arvossa, että vaivautuu jälleen kerran sotkemaan Suomen suunnitelmat. Kaukaa ei liene haettu ajatus, että kroatialaisen pienyhtiön takaa löytyy yksiselitteisesti venäläinen intressi, raha ja isäntä. Joko suoraan tai monenkin mutkan takaa. Mihin moisella pyritään? Voisiko tavoitteena olla järjestelmällinen Suomen mustamaalaus ja syyllistäminen venäläisen yleisen mielipiteen – siis yksisilmäisten Putlerin opetuslapsien – silmissä? Ja mihin viholliskuvan kirkastamista tarvittaisi?


PPS.

Onko päättäjiemme nyt valitsema tapa se, jolla me jäämme jälleen kerran yksin?