sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Joko nyt on totuuden hetki?



Saksan sisäpolitiikka on tuhoamassa euroalueen ja EUn. Venäjän sisäpolitiikka on tuhoamassa sen talouden. Kansainvälisen yhteisön tai ainakin läntisten, itseään demokratioiksi kutsuvien valtioiden silmissä arvostuksen veivät jo hiljaiset vihreät miehet Krimillä. Aivan ilmeisesti kumpikaan ei enää tule politiikkaansa muuttamaan. Ei ainakaan nyt vallassa olevien poliitikkojen toimesta. Kierre voi vain syvetä ja kasvaa, kun molempien taloudet - Venäjän ja EUn - alkavat kiihtyvällä vauhdilla kutistua ja ajavat yhä suurempia joukkoja työttömiksi.

Nyt tyrmistytään Euroopan musliminuorten radikalisoitumisesta ja liittymisestä ISISin ja Kalifaatin sotajoukkoihin. Kukaan ei tunnu kantavan huolta niistä vielä lukuisemmista Euroopan ja Venäjänkin syrjäytyvistä ja pian radikalisoituvista nuorista, joiden aggressiot vasta etsivät purkautumistietä.

Entisaikaan vallanpitäjät kyllä osasivat tehokkaasti ohjata nuo aggressiot valtansa pönkittämiseen etsimällä ulkopuolisia, ulkomaisia kohteita tuolle vihalle. Onko syytä olettaa, ettei sama enää voisi onnistua? Tuskin. Eihän historia muutenkaan loppunut Pahan valtakunnan romahtamiseen. Venäjällä näyttävät jo aloittaneet yhteiskunnan ohjaamisen valitulle tielle. Euroopassa ei taida ihan vielä mennä riittävän huonosti, että moiseen olisi tarvetta? EUn maista Unkarissa lienee Gleichschaltung jo hyvässä vauhdissa?

Venäjän reunavaltioiden, kuuluvatpa ne sitten NATOon, EUhun, euroalueeseen tai eivät, saavat seurata kasvavalla huolella. Vai pitäisikö ihan oikeasti jo puhua pelolla? Viimeisen puolen vuoden tapahtumat panevat tällaisen tavallisen tossunkuluttajankin kysymään, ovatko Saksa ja Venäjä ilmeisissä yliherruus-unelmissaan ajamassa maanosamme jälleen sotaan? Tietoisesti? Tarkoituksella?

Kuten edelliskerrallakin itsenäinen Suomi on yksi näistä reunavaltioista. Niistä samoista, jotka aikoinaan I maailmansodan yhteydessä ja sen jälkeen itsenäistyivät Venäjän keisarikunnasta. Niistä samoista, jotka nykyinen Venäjä lukee lähiulkomaikseen ja itse asiassa osaksi itseään.

Vähintään vuodesta 2008 maamme on ajelehtinut ilman todellista johtoa, ajopuuna maanosamme tapahtumien koskessa. Sinä aikana olemme kustantaneet hyvinvointimme myymällä kansallisomaisuuttamme, kasvattamalla yhteiskuntamme velkaa ja työttömyyttä sekä sitomalla käsiämme tulevaisuuden kehittämisvaihtoehdoilta. Emmekä ole välittäneet panna tikkua ristiin tulevaisuutemme turvaamiseksi.

Eikä meilläkään mikään ole muuttunut. Kuten Saksan ja Venäjänkin poliitikot eivät meidänkään muuta toimintatapojaan, ajatuksitaan ja linjoistaan puhumattakaan. Se ei ole poliittisesti mahdollista. Mieluummin ajetaan yhteiskunnat vaikka tietoisesti seinään. Tai sotaan.

Pyhäjoen Fennovoimasta ja Rosatomistakin tulee, Vanhasen tuppeen sahattujen lautojen, Kallin lainkuuliaisuuden ja Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahalahjoma-juttujen jälkeen lähinnä mieleen Petsamon Nikkelin rooli Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa vuonna 1940. 

Mutta voi ristus mikä johto meille nyt on siunautunut. 





sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Talvi tulee ja konfliktit jäätyy



Transnistria, Abhasia, Pohjois-Ossetia, Krim, Donbas... mikä ja ketkä seuraavaksi? Taas on syntynyt ja synnytetty uusi jäädytetty konflikti. Ja miksi? Voittiko vai kärsikö kirvelevän tappion? Ja kuka? Oliko tämä vain alun loppu, vai lopun alku? Ja kenelle? Sen tietää vain Putler, eikä häneen kannata enää luottaa.

Tässäkö uusi maailmanjärjestys? Onneksi ei Skotlannissa sentään tarvinnut tarttua aseisiin. 


Olipa Karjalan mennettäminen Suomelle miten epäoikeudenmukainen tahansa, se konflikti ei kuitenkaan jäätynyt. Siitäkin evakot pitivät huolen. He äänestivät jaloillaan.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Suomi on seis



Olen sanaton ekonomistin arviosta. 

Uuden Suomen mukaan "Danske Bankin ekonomisti Juhana Brotherus listaa suhdannekatsauksessaan kolme asiaa, joiden vuoksi Suomi pärjää nyt muuta euroaluetta heikommin.

Ensimmäisenä hän nostaa esiin teollisuuden rakennemuutoksen, erityisesti metsäteollisuuden ja Nokian alamäet.
Toisena Brotherus mainitsee Suomen työikäisen väestön määrän.
Kolmas Suomen taloutta kohdannut kolaus on Venäjän talouden horjuminen Ukrainan tilanteen ja pakotekierteen takia."

Eivät nuo suinkaan ole Suomen ongelmien perussyy. Ne ovat ajassa tapahtuvia yksittäisiä muutoksia. Muutoksia maailmassa riittää ja harva niistä on meistä itsestämme kiinni. Jotkut ovat meille suosiollisia, jotkut eivät. Niiden mukaan yhteiskuntien on elettävä. Siihen ei ole vaihtoehtoja, pienellä valtiolla varsinkaan. Meidänkin on aina yritettävä selviytyä jatkuvassa muutosten virrassa. Sitä varten meillä on hallitus.

Meillä on nyt ollut hallitusvallassa toimitusministeriö toisensa jälkeen viimeistään toukokuun puolesta välistä 2008. Kallin källistä alkoi toimettomien toimitusministöriöiden aika. Samaan toivottomien toimitusministeriöiden joukkoon kuuluu myös Kataisen I ja viimeinen.  Leimallisesti niihin kuuluvat puolueiden suoraan itse päättämien pääministerien toimitusministeriöt Kiviniemen ja Stubbin. Puolueet ovat omineet itselleen vallan, joka perustuslain mukaan kuuluu kansalaisille. 

Ainakaan viiteen vuoteen ei Suomea ole kehitetty arkielämän realiteettien perusteella. Viisi vuotta on enintään yritetty reagoida muutoksiin, yhteen toisensä jälkeen. Useimmiten aikaan saadut päätöksetkin ovat tainneet jäädä vain hurskaiden toivomusten tasolle? Ilmeisimpinä esimerkkeinä Kataisen I ja viimeisen hallituksen vieläkin toteutusta odottavat rakenneuudistukset. Näkemys ja visio Suomen suunnasta on puuttunut. Suomea on puhtaasti yritetty hallinnoida. Suomea ei ole johdettu.

Huonon talouden syy on huonosti toimiva demokratia. 
Miten puolueiden valta on kasvanut demokratian esteeksi? 
Kansalaisten demokratia on muuttunut puolueiden demokratiaksi.

Ja kun puolueet eivät enää osaa johtaa, niiden parasta ennen päivä on ohi. Tarvitaan jotain muuta, jotain uutta jos Suomi halutaan liikkeelle. Ettei meitä odota Loppulama. Ainakaan ennen muitakin.






PS.

Ystäväni pyysi, Ruotsin vaalien korkean äänestysprosentin innoittamana kysymään lukijoiltani, olisiko teidän mielestä pitkien listojen tie sittenkin meillekin sopivampi demokratian toteutustapa?

tiistai 16. syyskuuta 2014

Mikä Euroopalla on edessä?


Lähtien siitä, että mikään ei yhteiskunnissa muutu ennen kuin on pakko? 
Ja silloin on jo liian myöhäistä?


  • Nopeasti vanheneva status quon säilyttämistä tavoitteleva maanosa, jota samalla liian monet sen ulkopuolella pitävät omien taloudellisten unelmien Eldoradona
  • Ideologioiden katoaminen ”kun kuitenkin on saavutettu suhteellisen korkea hyvinvoinnin taso”, vain raha ja valta kiinnostavat ja vain "minä itse"
  • Lainsäädännön yksityiskohtaistuminen ja monimutkaistuminen, käsitys yhteiskuntakokonaisuudesta ja sen merkityksestä ja oikeutuksesta katoaa
  • Politiikan ammattimaistuminen on tehnyt siitä uran ja puolueista poliitikkojen työnantajan ja kaiken hyvän tuojan > kansalaisten usko vallanpitäjiin häviää
  • Poliitikon ja virkamiehen raja tulee jatkuvasti epäselvemmäksi, liikkuvat roolista toiseen, ovat kahdessa roolissa samanaikaisesti
  • Massat pidetään hiljaisina sosiaalisilla tuilla niin kauan kun siihen on varaa, sen jälkeen väkivaltakoneistolla
  • Pankkien rooli (rahan luonti = velan kasvattaminen ja rahan itsetarkoituksellisuus) ja rahan tuotto – sofistikoidut finanssi-instrumentit tuottavat paremmin kuin reaali-investoinnit > vain pelaaminen kannattaa
  • Yksilöiden tarpeiden, oikeuksien ja vastuuttomuuden korostuminen > dog eat dog – mentaliteetti
  • Euroopan talouskurin seuraukset – työttömyys, eriarvoisuus ja syrjäytyminen > kansallinen köyhtyminen Saksa menestyy vain siksi, että se syö muiden euroalueiden kehittymisen kaikki mahdollisuudet
  • Informaation vapaa kulku niin hyvässä kuin pahassa avaa arvaamattomia uusia maan valtaamisen tapoja
  • Demokraattisten arvojen luhistuminen > vahvan johtajan vaatimus > totalitaarinen tulevaisuus
  • Separatismin lisääntyminen – sokerit pullasta vai kermankuorinta? : Skotlanti, Katalonia, Baskimaa, Wales, Ahvenanmaa, Sardinia, Korsika.... ovatko kansallisvaltiot hajoamassa pienempiin osiin?
  • Hybridinen sodankäynti > epävarmuuden ja sisäisen eripuran kasvattaminen
  • Venäjä vs. Muu Eurooppa

Mikä meillä on edessä, jos emme tee mitään? 
Mikä sen merkitys meille on? 
Kuinka paljon aikaa meillä on varautua?

torstai 4. syyskuuta 2014

Jatkosodan päättyminen, Putlerin Ukrainapolitiikka ja Liikenneopetuksen päättömyys.


Sattumalta Suomi ja Ruotsi, sekä puolen tusinaa muuta NATO-kumppania saavat juuri tänään kutsun syventää yhteistyötään NATO-partnerina. Ja ihan hyvä niin. Sattumalla viittaan luonnollisesti siihen, että Jatkosodan aselepo tuli voimaan juuri näihin aikoihin, 70 vuotta sitten. Tai ainakin näin oli aseleponeuvotteluissa Neuvostoliiton kanssa sovittu. 

Muistini mukaan NL jatkoi tulitusta ja hyökkäilyä vielä vuorokauden ja kirjautti tuon päivämäärän myöhemmin myös aseleposopimukseen. Onneksi Suomen radiotiedustelu oli saanut tietää, että Romanian Bessarabiassa, nykyisessä Moldovassa Veli Venäläinen oli jo aiemmin menetellyt vastaavalla tavalla ja onnistunut jatkamaan hyökkäystään ja maan valloittamista. Suomalaiset sotilaat olivat etukäteen saaneet ohjeet pysyä taistelupesäkkeissä, olla vastaamatta tuleen ellei päälle tulla. Venäläisten tulitus loppui vasta 5.9. klo 11.00.

Kovin tuntuu samanlaiselta Venäjän, siis Vladimir Stalinovytsh Putlerin nykyinen Ukrainanpolitiikka. Näennäistä poukoilua eri henkilöiden erisisältöisten lausuntojen osalta, mutta taatusti tarkkaan harkittua strategiaa. Nyt viimeksi sillä on ainakin aikaansaatu jonkinlainen aikavoitto, EUn pakotepäätösten siirtäminen päivällä, parilla. 

Vaan kirjoitetaan välillä jostain muustakin

Hesarin yhtenä pääkirjoituksena on asia, josta itsenikin on tehnyt mieli kirjoittaa jo kesästä lähtien. Pravda toki puhuu jälleen vain yhdestä ilmiöstä, mopoautojen turvattomuudesta. Moottoriajoneuvojen käyttöön ja liikenteeseen liittyvä lainsäädäntö ja viranomaiskäytännöt on saatava kokonaisvaltaisen reviision kohteeksi. Aivan ilmeisesti alan nopea kehittyminen, julisten palveluiden leikkaamiset ja erityisesti Autokoululiiton, Liikenneturvan yms. lobbailu on vienyt naurettavuuksiin.

Erityisesti mieleen tulee nyt kai toivottavasti jo peruutettu ja muutettu autokouluja suosiva ja ajokortin hintaa jälleen kasvattava ajokorttilaki, parhaillaan päättyvä kuorma-autokortin päivitys, mopo ja mopo-auton kuljettajajakoulutus ja ns. päätöksentekijäin ilmeinen haluttomuus ottaa järki käteen liikenneturvallisuudessa, kuten pääkirjoituksesta käy ilmi. Ministerien ja ministeriöiden tehtävänä ei tällä alalla voi olla keskittyminen autokoulujen liikevaihdon, työllistävän vaikutuksen ja kannattavuuden kasvattamiseen.

Nykyinen lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen taso on kansalaiselle kallis, järjetöntön ja nuortemme kannalta hengenvaarallinen. 






Ja tähän loppuun taas yrityksistäni osallistua kansalaiskeskusteluun, mikä aivan ilmeisesti sekin on aika hukkaan heitettyä aikaa.




Mahdollista, vaan tuskin kovinkaan todennäköistä. Miksi ihmeessä Putler haluaisi vielä suomalaisetkin vaivoiksensa?

Kohteesta <




Voisin kuvitella euro-alueen ja koko EUnkin muodostavan olennaisen osan Sveitsin viennistä? Kun Euro- ja EU-alueen talouksien kulutus supistuu, ei kai  voi olla ihme jos Sveitsinkin talous joutuu vaikeuksiin? Samanaikaisesti taistelu veroparatiiseja, harmaata taloutta ja veronkiertoa on varmasti myös rokottamassa pankkisektoria, jonka painoarvo lienee jonniinmoinen. 

Jälkimmäinen on Sveitsin valinta, edellinen Tante Merkelin ja Mario Draghin. Kysyntä loppuu kun kulutus loppuu. Pitäisi varmaan aikaansaada kysyntää?






Kulutus lisää kysyntää. Kauan kestää ennen kuin Hollande ja Draghi ovat tämän viisastenkiven kohdanneet.

Kysyntää tälle 500 miljoonan ihmiselle saadaan luomalla palkansaajille mahdollisuus ja uskallus käyttää rahaa. Se taas tapahtuu "oikeimmin" tarjoamalla nyt EUn työttömälle 12 % töitä. Tarvittaessa rahaa toki voidaan heittää vaikka helikoptereista, mutta en oikein jaksa sen paremmin uskoa Schäublen, Weidemannin kuin Tante Angelan moiseen suostuvan, varsinkin jos rahat mahdollistaisivat "ongelmamaiden" luopumisen julkisen kulutuksen tappo-ohjelmistaan. Typeryys istuu kovasti kiinni oman maan historian väärin tulkituissa traumoissa.

Sen sijalle voitaisi hyvin kehittää NEW DEAL tyyppinen kehitys- ja investointiohjelma painamalla lisää rahaa.

Olisi korkea aika lisätä kysyntää. Miten on mahdollista, että EKP toimii vain Saksan ohjeiden ja reunaehtojen mukaan? Ovatko muiden euro-maiden päämiehet ja keskuspankkiirit todella tahdottomia, Tante Merkelin & kumppaneiden vietävissä olevia vetelyksiä, vai eivätkö he todellakaan osaa ajatella itsenäisesti? Vai onko jokaiselle paikka En mansikkapaikoissa tärkeämpi kuin EU, euro, oma kansakunta?





Olisi korkea aika ns. poliittisten päättäjien ottaa huomioon euro-alueen talouksien kokonaisuus päätöksiä tehtäessä ja muuttaa niitä sopimuksia, jos tehdyt sopimukset ovat olleet EUn kannalta järkevän rahapolitiikan noudattamisen esteenä.

Itsenäisen EKPn ei ole pakko toimia, eikä se saa toimia vain yhden valtion etujen mukaisesti. On selvää, että vähitellen koko alueelta surkastuva kysyntä aiheuttaa korjaamattomia yhteiskunnallisia rakennevaurioita ennen kuin mitään nykymenon puolustajien odottamia julkisen sektorin leikkaamisesta seuraavia etuja voidaan nähdä. Pitkällä aikavälillä seuraukset näkyvät myös Saksassa.

Parhaimmillaan tilanne olisi korjattavissa EUn NEW DEAL tyyppisellä ohjelmalla, koska 12 prosentin työttömyys on saatava radikaalisti pienentymään.






Luottamus Putleriin on läntisiltä toimioilta kadonnut. Siitä hän joutuu itse kantamaan vastuun. Dementointi tai "asian irrottaminen yhteydestään" ei enää hämää ketään muita, kuin fanaattisimpia opetuslapsia lännessä. Vaan mitä sitten? Ukrainan osalta hän voi NATOn interventiota pelkäämättä menetellä miten tahansa lyhyellä aikavälillä. NATOlla ei ole sen paremmin halua kuin kykyäkään estää.

Pidemmällä aikavälillä hän kyllä samalla tulee vaikuttamaan NATOn aseman korostumiseen ja jäsenten sotavoimien kasvamiseen. Mutta sitä ennen hän varmasti vie aloittamansa loppuun.

Kukaan ei tiedä mikä hänen todellinen tavoitteensa on; saadako haltuunsa Ukraina, ja Moldova vaiko Tsaarien koko Venäjä vuodelta 1914 kuten hän laajimmissa kannanotoissaan on antanut ymmärtää, jolloin todellisessa vaaravyöhykkeessä ovat edellisten lisäksi myös Puola, Baltian maat ja Suomi. Valko-Venäjän Lukatshenkan ei ensi vaiheessa varmaan tarvitse huolta kantaa?






Sanot; ”Taloudellisesti heikko yhteisö on myös poliittisesti ja sotilaallisesti heikko.” Jos tuohon vielä lisätään, että huonosti toimivan markkinatalouden syy on huonosti toimiva demokratia päästäänkin perussyyhyn.
Toimivassa demokratiassa korostuu asiantuntemus, jota nykyiset päättäjät eivät tunnu ottavan huomioon lainkaan. Heille tuntuvat riittävät uskonkappaleiksi korotetut luulot asioiden ja mahdollisten ratkaisumallien ”ainoat oikeat totuuden”. Niistä keskeisin taitaa olla vakaumus omasta oikeassa olemisesta? Vaihtoehdot tai edes AOTn kyseenalaistaminen on kerettiläistä ja sen harjoittajat luusereita.
Kysyt; ”Mutta ehkä kukaan ei oikeasti halua laittaa Euroalueen taloutta kuntoon?” Voisiko syy olla seuraava? Kun EU ja sen edeltäjät lähtivät idealistisesti luomaan tätä rakennelmaa he lähtivät luomaan Eurooppaa? Viimeistään euro-kriisi on osoittanut ja Ukrainan kriisi vahvistanut, että Eurooppaa ei ole. On ainoastaan joukko isoja ja pieniä valtioita, joiden keskeinen yhteistyö johtaa nolla-summaan. Ja jokaisen valtion edustajat varjelevat siinä voittamista, koska heidän valtansa perustuu kansallisiin äänestäjiin mutta heidän ”uransa” edellyttää näyttävyyttä suhteessa muihin?
Myönnän kuuluvani lähtökohtaisesti federalisteihin. Valitettavasti sen paremmin taloudelliset, hallinnolliset kuin henkisetkään rakenteet eivät liittovaltion syntymistä enää edistä. Enkä usko, että edes Venäjän arvaamattomuudesta ja ennakoimattomuudesta saadaan riittävää yhdistävää uhkaa. Pelastautukoon ken voi. Vaan mistä löytyy se kippari, joka uskaltaa puhaltaa pilliin ja julistaa ” jättäkää uppoava laiva” ennen pienten itäisten jäsenmaiden järjestäytymätöntä paniikkia?





Vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen elinkeinoasiamies Esko Aho teetti puolueilla ryhmätöitä, vaikka työttömyys oli repeytynyt käsistä jo edellisvuoden lokakuussa. Muistaakseni toukokuussa markka liitettiin ecu:n ja työmarkkinat sulkeutuivat kertaheitolla. Hesarin sunnuntainumerosta ei vapaita työpaikkoja löytynyt enää kuukausiin.
Työttömyys kasvoi vakaata vauhtia vuoden 1994 helmikuuhun, jolloin taidettiin saavuttaa ennätys; 777.000 todellista työtöntä ja alityöllistettyä. Tähän on sisällytetty tempputyöllistyneet, lomautetut, tp-koulutuksessa roikkuneet, lomautetut, putkitetut… Vain työvoiman ulkopuolelle siirtyneiden määrää en silloin löytänyt. Työttömyys neljä vuotta koilliseen eikä tuloksellisia toimenpiteitä. Todistanee myös, että 25 % ei riitä mihinkään.
On todella kohtalon suurinta ivaa, jos Jyrki-boysta leivotaan kasvu- ja työllisyyskomissaari. Mies, joka paljain käsin on käytännössä tuhonnut Suomen kasvupotentiaalin ja työllisyyden saa vielä uuden tilaisuuden, nyt pilata koko Euroopan. Ehkäpä Tante Angelan puudelina vaan on niin fantastista.





"On muistettava, että Venäjä ei voi seistä syrjässä, kun ihmisiä ammutaan  lähietäisyydeltä", hän sanoi." Lähietäisyydeltä löytyy venäläinen joka tapauksessa.





"Nykyinen neoliberailstinen talouspolitiikka on typeryydessään vertaansa vailla jossa markkinataloutta leikitään kommunismin säännöillä. Aidossa markkinataloudessa riskit kantavat ne jotka ne ovat aiheuttaneetkin eikä niiden kustannuksia sosialisoida veronmaksajille. Yhtä naurettavaa olisi palomiehien alkaa sammuttaa tulta bensalla." Juuri näin, mutta muutosta on turha odottaa. 

Liian moni kokis-, demari- ja kepu-poliitikko joutuisi myöntämään harjoittaneensa ja hehkuttaneensa perusteiltaan virheellistä finanssipolitiikkaa ja myötävaikuttaneensa siten maan talouden ja tulevaisuuden aktiiviseen tuhoamiseen. Inhottavimmaksi asian meille taviksille tekee se, että seuraavatkaan vaalit eivät tuo helpotusta. Sanovatpa asiantuntijat mitä tahansa. 


Suomessa kun asiantuntemuksella ei enää ole väliä paitsi ns. poliittisella asiantuntemuksella.




Juuri näin. Ja yhtä eksyksissä ovat Euroopan läntiset suurvallat nyt, kuin silloin. 

Tällä kerralla voi kyllä käydä niin, että jenkit eivät enää tule pelastamaan vaikka väitetäänkin, ettei kahta ilman kolmatta. Syinä demograafinen muutos, Kiinan kasvava vaikutus, Euroopan merkityksen väheneminen kauppapaikkana, itsepintainen haluttomuus ottaa itse vastuu puolustuksestaan ja USAn kyvyttömyys ratkaista omat ongelmansa luovat hyvän pohjan isolationismille.





Vladimir Stalinovytsh Putler ei ole piilotellut missiotaan palauttaa Äiti Venäjän kunnia ja Romanov Tsaarien Venäjän maa-alue jälleen yhden johdon alaiseksi. Hänen.

EUn suurten maiden poliitikot ja erityisesti poliittiset johtajat eivät vieläkään ole ymmärtäneet, että Venäjä on aloittanut täysimittaisen sodan 26.8., kuten Moldovassa uutisoitiin päiviä ennen.


Mutta Putleriin ei enää vaikuta muu kuin voima tai sillä uhkaaminen. Siis sodanuhka. Siihen tuskin sen paremmin USA kuin varsinkaan EUn suuret maat uskaltavat ryhtyä. Heidän pitäisikin, ennen kuin jälleen kerran joku näistä poliittisista valopäistämme heiluttelee paperinpalasta kertoen sopineensa rauhasta meidän ajallemme. Se ei ole toiminut aiemminkaan.







Valtionverotuloihin puuttuminen voi kyllä tässä vaiheessa aiheuttaa hyvin pahoja haittavaikutuksia. Pidemmällä aikavälillä olen samaa mieltä. Lisäksi kannat vaihtelevat maittain. 

Tehdäänpä temppu ihan miten tahansa, nyt on luotava kysyntää. Nopeasti ja paljon. Inflaatiopelko ei ole uhka. Itse asiassa 4 - 6 % inflaatio on osoitus markkinatalouden toimivasta mekanismista.







Hieno yhteenveto jälleen suomalaisesta todellisuudesta. Meillä voi olla samaan aikaan asiasta vain yksi totuus ja niin kauan, kun "esivallaksi" koettu siihen uskoo, asia on niin. Muunlaisia näkökulmia esittävät ovat kerettiläisiä ja joutavatkin roviolle. Sillä ei ole väliä mitä itse kukin sanoo ja miten perustelee, vain se kuka sanoo on tärkeää.

Nytkin, kun elämän realiteetit paiskovat meitä pläsiin, kanta ei muutu. Oma itsenäinen ajattelu on useimmille meistä yksinkertaisesti liian vaikeaa ja siksi vastenmielistä. Jossain myöhäisemmässä vaiheessa, kun mitään ei enää ole tehtävissä todetaan joko "ei meillä ollut vaihtoehtoa" tai jos viimeisellä hengenvedolla vielä yritetään kääntää suuntaa ja epäonnistutaan "mitä minä sanoin".







Kriisi on kuitenkin jo edennyt niin hankalaksi, että valuutta-alueellamme tarvitaan uusi NEW DEAL ja kohdentaa "investoinnit" sinne, missä niistä on suorin vaikutus kulutukseen, työllisyyteen ja yhteiskuntarauhan säilymiseen ja pidemmällä aikavälillä EUn talouden ja teollisuuden toiminnan tehostumiseen. 





keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Onko NATO sittenkään pelkkä puolustusliitto?



Tätä mieltä olen ollut ja niin tuntuu olevan esimerkiksi se itse ja vaikkapa suomalainen Atlanttiseura. Muitakin mielipiteitä on esitetty ja sellaiseen törmääminen  ja kommentoiminen pani taas kerran miettimään, mitä todella tiedän aiheesta. 

Vastineessani totesin, että "Arabikevään ja varsinkin Libyan osalta olet oikeassa. Sama koskee määrättyyn rajaan asti ainakin Bosniaa, Irakia ja Afganistania. Ilmeisesti sanat ja teot eivät NATOssa aina kohtaa tai puolustamineen määritellään geopoliittisin käsittein." Aiempi kantani oli ehkä sittenkin oikeampi, kuin vastineeni.

Asian ajankohtaisuutta luonnollisesti lisää Ukrainan - Venäjän sota, Suomessa yleensäkin nyt jälleen vellova NATO-"keskustelu" ja ilmeisesti huomenna Walesin Newportissa allekirjoitettava Suomen ja NATOn isäntämaasopimus.

Asia lähti minulle selviämään selvittäessäni mieleeni juolahtanutta Falklandin sotaa ja miksi NATO ei ollut mukana.  Pohjois-Atlantin sopimus koskee, sen 5 § mukaan "aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan". Jos yksin se, että Argentina ei hyökännyt Britannian kimppuun Ravun kääntöpiirin pohjoispuolella riittää selitykseksi.


Käänteisesti Afganistanissa NATO on siksi, että 9/11 World Centerin tornit sijaitsevat Pohjois-Atlantiin rajoittuvalla alueella Yhdysvalloissa ja se kutsui NATOn neuvoston käsittelemää tilannetta. Kolmen Muskettisoturin vala - NATOn peruskirjan 5 § - saatettiin voimaan. Mielenkiintoisen näkökulman syyhyn avaa myös Al Jazeera.

Bosniassa ja Libyassa toimittiin YKn turvallisuusneuvoston mandaatilla, Irakissa NATO ei ollut osapuolena ollenkaan, Kosovon olin kokonaan unohtanut.

Kyllä tämä pieni selvitysmatka saa minut palaamaan vanhalle kannalleni: NATO on puolustusliitto. Ainakin sellaiseen rajaan, ettei Venäjällä pitäisi olla syytä pitää sitä uhkana. Asian tekee kimurantiksi suhteessa Venäjään se, että tekeepä se mitä tahansa Euroopassa, 5 § saattaa tulla käytöön. Siksi kai Venäjä oli ainakin vielä jokin aika sitten yksi NATO-kumppaneista. Miksi nyt on siirrytty palauttamaan etupiiri-ajattelua ja luovuttu yhteistyöstä? Putler on ilmeisesti menettänyt uskonsa lännen vilpittömyyteen?

En väitä tämänkään jälkeen olevani oikeassa, mutta väitän tietäväni asiasta hiukan enemmän ja luulevani hiukan vähemmän kuin aiemmin.


PS.

Kantani Suomen NATOjäsenyyteen on sekin entinen. 


PPS.

Ilmeisesti rauhaan pakottaminen ja kansainvälinen kriisinhallinta eivät tule NATOlle kysymykseen silloin, jos Venäjä on sotimassa Euroopassa?