keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Ehkä heräsi Venäjän Karhu? Entä Suomen Leijona?

Ehkä Venäjän Karhu on vasta herännyt? Ehkä, vaikka en siihen  usko. Se kuitenkin on varmaa, että Suomen Leijona on ilmeisesti nukkunut ja vasta herännyt. Sen vahvistavat mm. Kultarannan keskustelijoitten hämmästys Venäjän toimista Ukrainan kriisissä. Näin siitä huolimatta, että kokiksien kauppakamaripoikien edusmies asiasta vie erikseen syksyllä 2007 jo varoitti; Venäjä, Venäjä, Venäjä.


Kun NATOilusta on viimeistään Ukrainan kriisin seurauksena tullut sisäsiisti ja jopa seksikäskin keskustelunaihe haluaisin palautta mieliin, että

Aika on ajanut NATO-jäsenyytemme ja optiommekin ohi



Jos NATO lähtisi Suomea tositilanteessa puolustamaan, joutuisi maamme ja erityisesti siviiliväestömme  ensin yhden armeijan sodankäyntialueeksi, sitten kahden armeijan väliseksi taistelualueeksi ties kuinka pitkäksi aikaa ja lopulta, joko itsenäiseksi Suomeksi tai osaksi Karjalan oblastia. Sillä kummaksi, ei sitten enää olisi juurikaan väliä, kun maan infrastruktuuri on tuhottu ja kansalaisista vähintään puolet tapettu tai invalideina ja onnekkaat maasta paenneina maahanmuuttajina, muitten maitten sosiaaliturvasta nauttimassa.  
          
Tähän taustaksi vähän perusteluja. 

Olemme aina, siis ainakin viimeiset 1000 vuotta, olleet idän ja lännen rajamaa. Pietarin perustamisesta lähtien olemme olleen sen keskeisin, Venäjän oman kontrollin ulkopuolella oleva turvallisuusuhka. Viimeisen 100 vuoden historiamme aikana olemme sallineet muiden käyttää aluettamme hyökkäyksiin Venäjälle/Neuvostoliittoon sekä I maailmansodan aikana ja sen jälkeen että II maailmansodan aikana. Lähes koko itsenäisyytemme historian ajan olemme pyrkineet puolueettomuuteen (suhteessamme Venäjään) onnistuen siinä vaihtelevasti. Mutta aina, kun olemme johonkin tukeutuneet, olemme tukeutuneet Saksaan, ainoaan reaaliseen ”suurvaltatukijaan”, Venäjän ohella.

Suomen, tämän itsellemme tontittamamme maapläntin, itselleen hamuajia voi olla vain yksi, Venäjä. Siirtomaiden valloittaminen on jo jäänyt historian lehdille ja ajatuskin siitä, että muut naapurimme siis Eesti, Ruotsi tai Norja vapaaehtoisesti haluaisivat tänne laajentua, lienee lähinnä naurettava?  Tämä ei kuitenkaan aluettamme merkityksettömäksi ulkopuolisille valitettavasti tee. Täältä käsin voitaisi, esimerkiksi turvata tai uhata Venäjän luoteiskolkkaa, erityisesti Pietaria ja Murmanskia ja koko läntisen Venäjän tuonti/vienti liikenteen turvallisuutta?  Voitaisipa aluettamme kaavailla myös, erityisesti Pietarin puolustuksen ennakkotorjunta-alueeksi.

Historiamme kokemukset ovat tehneet meistä varovaisia, turvallisuuskysymyksissämme ja/tai niiden linjausten julkistamisessa ehkä jopa liian varovaisia? Meillä kun ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on totuttu käyttämään lyömäaseena, leimakirveenä. Turvallisuuspolitiikkamme viimeiseksi lukoksi olemme kuitenkin päättäneet Itsenäisen puolustuksen EUn jäsenenä. Mutta vaihtoehtoina joitakin yhä houkuttaa NATOn täysijäsenyys, toisia ehkä yhteistyön tiivistäminen Venäjän kanssa, kolmansia mielestäni lähinnä fantastinen ajatus joko Pohjoismaisesta puolustusliitosta tai peräti Ruotsi-Suomi puolustussopimuksesta.

Maailman muuttumisen myötä myös suomalaiset ovat alkaneet vaatia johtajiltaan vastauksia ja todellisia kannanottoja, myös ja erityisesti turvallisuuspolitiikan yhdestä osasta, puolustuspolitiikasta. Niitä taas presidenttiehdokkaat, jotka Tasavallan Presidenttinä kuitenkin toimivat puolustusvoimien ylipäällikkönä ja vastaavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta yhdessä muun valtioneuvoston kanssa, eivät suin surminkaan halua antaa. Ei uskoisi, että meidän väitetään elävän demokratiassa. Venkoilu tässä asiassa jatkuu jo ties kuinka monetta vuotta, eikä taida maasta edelleenkään löytyä presidenttiehdokasta, joka uskaltaasuoraan sanoa mitä mieltä on? Ja mitä mieltä meidän tavisten pitäisi olla, tai mihin asennoitua? Jos tämä ei kerro minkälaisessa kriisissä puoluepoliittinen järjestelmämme on, mikä sitten?

EU on kehittymässä liittovaltioksi, velkaantunut USA kääntyy Tyynelle merelle, Venäjän kehityksen ikuinen epävarmuus, arvaamattomuus ja nykyinen kiihtyvä varustautuminen, kylmän sodan reliikki Nato on kehittynyt maailmanpoliisiksi, Pohjois-Atlantinen finanssi- ja talouskriisi uhkaa ainakin Eurooppaa, Kiina muodostaa kasvavan uhan, myös Venäjälle….  Aika jota nyt elämme, on lievästi sanoen epävarmuuksia, uhkia ja haasteita täynnä. Mutta se ei käy puolustukseksi, ei edes tekosyyksi sille, ettei yksikään ehdokas kerro kansalaisille, miten hän oikeasti ratkaisi puolustuksemme pitkän aikavälin pohteet. Eli tarvitaanko meitä kansalaisia muussakin ominaisuudessa kuin valuuttamme vakuutena?

Vaikka presidenttiehdokkaamme eivät asiaa, ainakaan vääntelehtimättä ja venkoilematta käsittele, ajattelin minä taviksena ilmaista mielipiteeni ja ainakin yleisellä tasolla myös perustella sen. Minulla kun ei ole tarvetta sen paremmin vaalitaktikointiin kuin pelkoon ansion- tai kasvojenmenetyksestä. Rajoitan sen kuitenkin vain siihen, mistä mielestäni vaaditaan, halutaan ja tarvitaan avointa julkista arvokeskustelua.  Suomen mahdollinen NATO – jäsenyys. Optio kun on kaikilla tasoilla pelkkä fiktio, ellei itsepetos niin ainakin toiveajattelua. 

Mitä sitten siitä seuraisi, jos NATOn jäseneksi ryhtyisimme? Ja lähden ajatuksesta, etteivät Georgian tapahtumat täällä toistuisi, ennaltaehkäisten jo julkituodun jäsenyysaikeen toteutumisen. 
                           
Olemme edelleen rajamaa, nyt Venäjän mielestä ehkä entistä epäitsenäisempi? Saatamme heidän mielestään muodostaa entistä huomattavasti suuremman uhan Venäjän luoteisosalle? Toisaalta NATOa vastaan on varmasti suurempi kynnys hyökätä kuin viisimiljoonaisen kirppuvaltion kimppuun? Siis niin kauan kun on syytä olettaa USAn olevan järjestön sitoutuneena takuumiehenä. Mutta mitä hyötyä maahamme olisi ensimmäiseksi hyökätä, kun se voidaan tehdä milloin tahansa ja ilman, että mahdolliset todelliset hyökkäysaikeet Euroopassa paljastuisivat? Suomesta kun ei kovin helposti enää jalansijaa muihin valloituksiin löydy. Ja vaikka maamme mielestämme on meille sekä arvokas että kaunis, en jaksa uskoa, että tänne vain meidän ja maamme valloittamisen vuoksi hyökättäisi.

Täysin NATO – yhteensopivana armeijana pakottaisivat kustannusvaikutukset meidät todennäköisesti tyytymään ammattiarmeijaan, jopa varsin pieneen ammattiarmeijaan. Liian pieneen, jotta sen varaan maan puolustusta uskaltaisi jättää, jos sitä yksin jouduttaisi puolustamaan. Reserveihin ei jäisi varoja nimeksikään.  Mutta sotamateriaalia, kaikenlaisia leluja omille ja mahdollisesti meitä pelastamaan tuleville joukoille saattaisimme saada aina varastoitaviksi asti. Ja jos tulevissa tilanteissa alueelliselle eskaloinnille jää aikaa, saattaisimme saada muita NATO-joukkoja, jopa näiden sotilastukikohtia alueellemme, turvallisuuttamme lisäämään? Kaikki mainitut ovat luonnollisesti ensilinjan maalikohteita mahdollisille ohjusten ennaltaehkäiseville ensi-iskuille. Eikä niiden peitosta ja tarkkuuksista ole takeita. 
                       
Mutta onhan vielä se NATO-sopimuksen5 §.  Se Kolmen Muskettisoturin vala, se johon kerran on vedottu ja sitä käytetty. Vuonna 2001 USAn aloitteesta ja sitä tukemaan. Miten mahtaisi käydä, ja kuinka kauan kestäisi päätöksenteko kun kohteena olisi USAn sijasta pikkuruinen reunamaa jossain maan äärissä, josta ei kunnolla voi uhata ketään muuta kuin pietarilaisia? 

EU-maiden puolustussopimus antaa meille sopimusperäisesti samat lähtökohdat kuin NATOn jäsenyys, ilman USAn ja Kanadan osallisuutta. Eikä nykymenolla kauan mene siihen, kun ainakin USA sitoutumisastettaan siihen olennaisesti vähentää. Ja mikä saa meidät uskomaan, että muut jäsenet sitä ennen tai sen jälkeenkään olisivat tänne nopeasti auttamaan rientämässä vain siksi, että ovat NATOn jäseniä? Ja jättäisivät rientämättä vain siksi, koska ovat EUn jäseniä? Uskommeko myös Joulupukkiin?

Kannatan siis omaksumamme puolustuspolitiikan päälinjan jatkamista, kuitenkin siten, että se myös uskottavasti resursoidaan. Ja julkista keskustelua. 



Kiitän kaikkia lukijoitani ja erityisesti kommentoijiani
toivotan osaltani 


Hyvää ja rauhallista Joulua



Nyt ilmeisesti sitten keskustellaan? Milloin toimitaan?


PS.

Ei Venäjää pidä eikä kannata varoa eikä pelätä. Ei Venäjä ole Suomelle ongelma. Eikä sitä tarvitse rauhoitella. Ennemminkin täytyy ilmeisesti rauhoitella monia suomalaisia. 

Venäjä on suurin naapurimme ja jo siksi itsenäisen Suomen jatkuva pohde, pohdinnan kohde. Ei enempää, ei vähempää.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Kiitän kaikkia lukijoitani ja erityisesti kommentoijiani
toivotan osaltani


Hyvää ja rauhallista Joulua +++

Sitä samaa sinullekin vaikka vietetään nyt juhannusta ensin:-)

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Kumpikin toistuu joka vuosi.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Vaikuttaa siltä kuin tarvitsisit vähän kertausta Georgian sodasta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n%E2%80%93Georgian_sota

Hörhön keksimästä otsikosta huolimatta tuo dokkari edustaa BBC:n laatua.

https://www.youtube.com/watch?v=fgP7fYhJI1g

Mitä taas tähän Ukrainan tapaukseen tulee, niin mulla on yhvä vahvemmin sellainen vaikutelma, että tätä on suunniteltu Venäjällä kauan, mutta Euroopassa on vasta sen myötä herännyt jotain äärimmäisen tyhmää ja ahnetta, joka pelkää hirvittävästi menettävänsä jotakin.

Sehän on jo nähty, että kun Putin on sanonut, että jotain rensseleitä on vain Venäjän armeijalla ja sitten niitä näkyy olevan Ukrainassakin niin kyseessä täytyy olla venäläisien invaasio huolimatta siitä, että Putin on puhunut paskaa ja kyseisiä varusteita on myyty muihin maihin ja Ukrainaankin. Kuteita saa jopa tilattua Varustelekasta.

Mitenkään ei voi olla kyse siitä, että Venäjä haluaa eroon tolkuttoman kalliiksi käyvästä Ukrainasta ja pyrkii saamaan eurooppalaiset ottamaan sen omaksi riesakseen, jottei se taas myöhemmin kääntäisi takkiaan ja alkaisi mankua lisää rahaa Kremlistä. Eihän ne nyt tyhmää ja tietämätöntä osaa kusettaa, vaikka ovat suunnitelleet tätä ajan kanssa ja urpo huomasi kriisin vasta Olympialaisien jälkeen.

fun kirjoitti...

Satunnainen raportoija siirtyy jossittelu-linjalle.
Entäs jos Krimin ja Itä-Ukrainan operaatiot ovatkin Venäjän kenraalien operaatioita. Voisiko olla mahdollista, ettei Putin hallitsekaan kehityksen kulkua Venäjän valtapolitiikassa?
Sekä Kiina, että Neuvostoliitto tajusivat, ettei kommunismilla ole kilpailukykyä, eikä kiihoketta kansalle.
Entäs jos molemmissa maissa on menossa vaikutusvallan kohotus tavalla, jolla kansa saadaan paremmin mukaan? Kun näennäinen kapitalismiin siirtyminen on tuonut lasketun vallan ja vaurauden maailmanlaajuisesti niin voidaanko ajatella, että asemat alkuperäisen asian saavuttamiseksi olisivat paremmat?
No, jossittelu sikseen.
Suomen Leijona on kynsinyt nahkansa puhki. Suomalainen korruptio on edustuksellista demokratiaa. Kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut muusta kuin oman etupiirinsä ja omasta taloudellisesta menestyksestä.

Hakki kirjoitti...

Satumainen raportoija

Vanhan miehen täytyy tehdä valintoja. Yksi niistä on hyväksyä ettei voi tietää kaikkea kaikesta. On kuitenkin koko ajan pyrittävä hahmottamaan tapahtumien kokonaisuus. Joskus onnistuu, joskus ei ihan niin hyvin.

Olen aika vakuuttunut siitä, että Putler ei todellakaan halua päästä eroon Ukrainasta, oman historiansa kehdosta. Lisäksi Ukrainan merkitys osana Venäjän teollista ja elintarviksehuollon ainakin potentiaalista pohjaa on korvaamaton. Kriisiaikoina.

Siitä olen ollut kanssasi samaa mieltä jo pitkään, että Krimin ja Itä-Ukrainankaan retket olleet mikään hetken päähänpisto Sotshin olympiatulien sammuttua. Uskaltraisin melkein väittää, että suunnitelmat oli laadittu koko Ukrainan haltuun ottamiselle, mutta länsimaiden, erityisesti jenkkien voimakas reaktio yllätti.

Tästä alkaen edetään sitten pienemmin askelin. Ei tavoite mihinkään ole kadonnut.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Sanotpa sattuvasti: "Suomen Leijona on kynsinyt nahkansa puhki. Suomalainen korruptio on edustuksellista demokratiaa. Kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut muusta kuin oman etupiirinsä ja omasta taloudellisesta menestyksestä." Vai pitäisikö sittenkin todeta, että suomalainen käsitys demokratiasta on edustuksellista korruptiota?

Kauppakamaripoikien historianäkemyksellä ja heidän omaksumallaan "Mulle, kaikki, heti, nyt ja muista viis" -strategialla ei pieni kansakunta näillä geopisteillä pitkään itsenäisenä elä. Kun tahto puuttuu ei materiaalin laadulla ole merkitystä.

Eikö olekin mielenkiintoista, kuinka helposti meillä on hyväksytty ajatus siitä, että yksittäisen puolueen annetaan päättää siitä ketkä maata johtavat? Demokratiaa? Uskomus siihen, että yksilöillä ei ole väliä, kyllä porukkaa päättää tuntuu istuvan todella syvässä. Ja kuitenkin yksilöt ovat kansakunnan voima, jota he ovat valmiit tukemaan ja seuraamaan. Kukaan ei ole kiinnostunut kolmekyttyräisistä, komiteoiden luomista hevosista.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

minä tässä olen miettinyt ja googlannut, miksi Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen Toisen maailmansodan alussa? Olisiko Venäjällä edelleen sama syy olemassa? Jos ei, niin no hätä. Mutta jos on, miten sitten olisi viisasta menetellä?

Tämä asia ei minulle valaistunut ainakaan oppikoulun ja lukion tunneilla.

tutkija Pohjanmaalta

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Merkel toimii parhaillaan kuin klassinen perhesurmaaja ja yrittää kehittää pankkien alaskirjausten tillalle jotain suurempaa ajateltavaa. Tällä hetkellä hän keskittyy lietsomaan vihaa Venäjää kohtaan, vaikka sodassa voi käydä vain köpelösti.

Tällainen on sitä mitä Kremlissä nyt murehditaan, koska herrakansa on harrastanut sitä ennenkin.

Ukraina ei ole lähdössä mihinkään eikä kukaan tiedä mikä klikki siellä on vallassa vuoden päästä, joten sen alueita voi havitella myöhemminkin.

Nyt suurin ongelma on herrakansa, joka leikkii sinnikkäästi talousveturia, vaikka kuuluukin Kreikan ja Italian ohella ns. varmoihin defaulttaajiin.


Ennustan muuten, että Ukrainan armeija kaappaa vallan jahka kansa on todennut oligarkkivallan kelvottomaksi. Jotainhan se selvästi odottaa eikä oligarkkien palveleminen voisi paljon vähempää kiinnostaa.

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Omistan tämän päivän ja kohta julkaisemani artikkelin esittämiesi kysymysten tarkemmalle pohdiskelulle.

Hakki kirjoitti...

Satumainen raportoija

En yhtään ihmetteleisi, jos kommenttisi kuvaisi täsmälleen Putlerin ja hänen aseenkantajiensa nykyisiä ajatuksia.

Mitä tulee Merkelin toimien motiiviin olen kyllä eri linjoilla, tulkintaasi sen seurauksista pidän valitettavan realistisena mahdollisuutena.

Armeija ei aina sisällisotia pysty ratkaisemaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa viime päivien kehitys Irakissa.

PS.

En usko, että Kremlissä mitään tämän tilanteen osalta murehdita, pohditaan sitäkin enemmän.