torstai 27. helmikuuta 2014

Sotshin hinnaksi 50 miljardia? Yanukovitshin hinnaksi 70 miljardia plus kulut?

Muutama kommentti vaitonaisuuteni ajalta.




Siitä sitten vaan riemua repimään? Siis varsinkin, jos väite edes suurin piirtein pitää paikkansa Yanukovitsh joukkoineen on tullut maksamaan Ukrainalle enemmän kuin Sotshi Putinille. Varmaan Putin on asiasta kuitenkin tietoinen ja antaa pitojen jatkua, palautettuaan ensin Yanukovitsin valtaan puna-armeijansa tuella?

On tämä hullu maailma.

  


Alkaisi olla aika, mutta lupailtu - tai uhkailtu - on jo kovin kauan. Osittain ilman Bundesbankin ja Saksan perustuslakituomioistuimen lupaa. Uskokoon ken haluaa, että EKP nyt olisi valmis näitä uhmaamaan, tai että nämä olisivat voittaneet aiemmat fobiansa. Nykyinen rahapolitiikka sopii erinomaisesti Saksalle, eikä muista EMU-maista ole väliä ollenkaan.






Autokoululiitto jatkaa vastuuttoman uhkailulobbailunsa tiellä. Vuosikymmenien aikana sen jäsenten kouluttamat nuoret ovat niitä, joitten ennenaikaisia kuolemia ja vammautumisia ja joitten aiheuttamien ulkopuolisten ennenaikaisia kuolemia ja vammauttamisia autokoulunopettajat väittävät estävänsä. He eivät kuitenkaan siinä ole onnistuneet.

Viimeisin viritys, keskustelun johtaminen pelkän opetuslupa-kohdan muuttaminen on munatonta poliitikko ja virkamiestoimintaa, kun koko ajo-opetusta säätelevä laki on tehty autokoulujen rahastusautomaatiksi. Nyt olisi oiva paikka kansalaisten ja liikenneturvallisuuden vaatimaan kokonaistarkasteluun.

Muutosehdotus:

Teoria opitaan omaehtoisesti vaikkapa netissä ja kuulustellaan niinikään vaikkapa netissä. Ajokokeesta tehdään näyttökoe ilman lakiin kirjattuja opetustunteja. Opetuksen voi antaa kuka tahansa ajokortin omaava, sen riittävän kauan omistaneen ja ajotaitonsa näytön vastaanottajalle osoittanut.

Mikään ei estä autokoulun opettajia toimimaan näytön vastaanottajina TAI ajo-opetusta tarjoavina muutoksen jälkeenkin. Ainahan jää muutama, joka ei vaan opi mutta joka ei usko ja haluaa maksaa.





Suomen ja suomalaisten on Pitkällä aikavälillä on meidän kannalta osoittautunut järkevimmäksi pitää päätöksenteko omasta tulevaisuudesta omissa käsissä loppuun asti. Se on hyvä ja toimiva startegia tällaisessa maantieteellisessä paikassa.

Valitettavasti eivät puolustusvälineinvestoimme välttämättä anna tukea strategian noudattamiselle. Olisikin toivottavaa, että puolueet vähitellen hyväksyisivät kansan näkemyksen ja keskittäisivät panostuksen strategian mukaisen operatiivisen toimintamallin resursointiin.

Niin kauan, kun EU ei ole liittovaltio, joka ottaa vastuun myös kaikkien osavaltioiden puolustamisesta, on meidän turhaa havitella sen paremmin NATOn, EUn-puolustusjärjestelmän kuin Pohjoismaiden yhteispuolustusta. Ja saatta hyvä omaksua asenne vaikka osavaltioksi muututtaisikin.




Selityksessä ei taida olla mitään yllättävää? Kauppalehden toimittajan Cilla Bhosen kirjoituksen perusteella sovelsin vuorineuvos Lasse Kurkilahden ja professori Toivo Äijö, yrityksen johtamisen epäonnistumista kuvaavan kirjan opit yhteiskuntaan, Suomeen. 


Mitä pienempi yhteisö, sitä suurempi merkitys on kasvojen menettämisellä. Pahinta meidän tilanteessamme on, että demokraattinen prosessimme on osoittautunut liian hitaaksi. Emme pääse näistä kasvonsa menettäneistä irti riittävän nopeasti.






Esa Härmälän kiertyminen Mauri Pekkarisen opastuksella MTKsta Brysselin kautta KTM energiaosaston päälliköksi, onkin siis oikeastaan osoitus vain Maan Tavalle tyypillisestä Hyvien Veljien normaalista urakierrosta, eikä ongelma ollenkaan?





Kiitos nopeasta vastineesta.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että "me kaikki köyhdymme jos rupeamme mielivaltaisesti sosialisoimaan rikkaimpien varallisuutta", jopa riippumatta siitä onko se seurausta heidän erinomaisuudestaan, pelialttiudestaan, osaamisestaan, sattumasta, moraalittomuudesta tai  rikollisuudesta.

Vallan keskittymisestä luvut kertovat paljonkin vaikka vain, kun seuraa lobbarien ammattikunnan vaikutuksia poliittiseen päätöksentekoon meillä ja muualla. Väittäisin, että kukin noista 85 työllistää, itse tai yritystensä kautta hyvin suuren määrän lobbareita pitämään huolta siitä, että oma tilanne ei ainakaan heikkene. Niillä 3,5 miljardilla ei sen sijaan taida olla lobbareita ollenkaan, poliitikot kun näin ajatellen ovat lobbareiden kohteina? Valitettavan usein ja tehokkaimmillaan he kyllä ovat poliitikkoja itsekin.

Myönnän, että omalle kohdalleni ei ole sattunut sen paremmin Billin lahjoituksia kuin Obaman ohjuksiakaan. En myöskään ole saanut lähetyksiä Bernard Madoffilta enkä Charles Ponzieltä, vaikka poliitikon elkeiltä erityisesti jälkimmäiseltä löytyikin.

Sanot "Toki säästäminen joka ei kanavoidu investointeihin on pois kasvusta. Ja siltä osin kun kasvavat tuloerot nostavat säästämistä se on ongelma, jota on korjattava kulutusta ja investointeja vauhdittavilla toimilla." Kun siis noista 3,5 miljardista ainakaan puolet tuskin pystyy säästämään  edes "pahan päivän" varalle, jää säästäminenkin ilmeisesti suurimmalta osalta sen toisen puoliskon harteille? Niistä kulutusta ja investointeja vauhdittavista toimistakin päättävät nuo samaiset poliitikot.

Kiitokset tilaisuudesta saada selvitellä ajatuksia.



Tässä ilmeisesti syy siihen, että yksikään euromaa ei ole vastustanut EKPn nykyistä rahapolitiikkaa; Saksan perustuslakituomioistuin näkee kuitenkin "tärkeitä syitä olettaa", että ohjelma ylittää keskuspankin valtuudet ja että rikkoo kieltoa, jonka mukaan rahapolitiikkaa ei saa käyttää valtioiden budjettien rahoitukseen.  Eli, muut maat ovat kiltisti odottaneet, että Saksa selvittää perustuslakisotkunsa. 

Nyt, kun Bundesverfassungsgericht on itse asiassa pessyt kätensä siitä, mitä EKP voi ja ei voi tehdä, herää kysymys; Kuinka kauan joudutaan vielä odottamaan? Onko meillä muilla moiseen aikaa? Ja jos siitä huolimatta odotetaan, mitä Saksa tekee, jos EIT tulkitsee OMT ohjelman lain mukaiseksi?







On varmaan positiivista, että nuo 85 vievät omistamisen kirot ja huolen noilta 3,5 miljardilta? Lisäksi he osaavat keskittyä oleelliseen, kartuttaa rikkauttaan? Sitä nuo omistamattomat eivät varmaan osaisi ollenkaan? Panisivat kaiken joko kulutukseen - esimerkiksi ruokaan - tai vaikkapa koulutukseen. Omaan tai lastensa?

Se kartuttaminen on pois kulutuksesta, siis kasvusta. Siitä samasta, minkä puutteesta noiden 3,5 miljardin lisäksi nyt kärsii koko Pohjois-Atlantinen kulttuuriyhteisö.

Roger Rabbit puhuu asiaa. Ilmeisesti ihmiskunnan kannalta globaali tulonjako on kysymyksenä sittenkin olennaisesti tärkeämpi, kuin mitä käsitteen kyseenalainen maine antaa ymmärtää?


Kumpia tarvitaan taloudessa mielestäsi enemmän, niitä 85 vai niitä 3,5 miljardia?





Ahneutta vai kunnianhimoa? 

Minimit ja maksimit ovat yksinkertaisia ja selkeitä. Optimit vaativat arvoja ja ajattelua.


Ei kommentteja: