tiistai 30. heinäkuuta 2013

USA ei tapa Bradley Manning´iä?



Hyvä niin. Taisin asiasta jo ihmettelyni ilmaista? Ja varmaan USAn lakien mukaan hänen toimintansa on tuomittavaa. Vaan minkä vuoksi niin moni muu, minä mukaan lukien, pitää tuomiota epäoikeudenmukaisena? Gloobaalin ihmisoikeuden perusteella? Jos USA on katsonut rauhaan pakottamisen olevan oikeutettua, miksi sen mielestä oikeutettua ei ole asettaa sen omia, inhimillisesti laittomia toimia kyseenalaiseksi? Mutta idealismia varamaan tämäkin.



Tähän loppuun vielä tämänpäiväiset kommenttini valtamedian sivuille, eivät muuten millään tavalla liity otsikkoon.


Nyt ei ollut kyse pelkistä uusista huonekaluista Voutilaisen toimistoon vaan kaikkiaan yli kolmen miljoonan tietotekniikka- ja ohjelmisto hankinnasta ja tekijänä virkamies.

Kun aikoinaan möin koulutusta nykyiselle TE-keskukselle yli 2.000 euron ohjelmat tuli kilpailuttaa. Kovasti ovat ajat muuttuneet, jos nyt kilpailutuspakko ei koske edes 750.000 euron osasiin paloiteltuja hankintoja. Vielä käsittämättömämpää, että paloittelulla halutaan estää lautakuntakäsittely.

Edellisten kommentoijien arvioon hankinnan osaamattomuudesta ei voi kuin yhtyä. "Samoin sinun tulkintaasi: Virkamiehenä, yksin teoin tehty törkeä ja tahallinen virkavirhe. Vaikkei sitä itse yksin tehnytkään. Kenen nimi paperissa, vastaa laittomuuksista."

"Eivät nämä väärinkäytökset lopu ennenkin niistä laitetaan rikkojat korvaus- ja rikosvastuuseen."



Poliitikkojen itsepetosta ja järjestelmän kyvyttömyyttä.

Julkisen sektorin velka on vuoden 2013 ensimmäisen Q:n jälkeen 105 miljardia euroa. Viimeisten neljän vuoden aikana se on kasvanut noin 10 miljardia vuodessa. On pisteen pyöristystä kiistellä siitä, onko se mennyt elvytykseen vai julkisen sektorin menojen kattamiseen. Jos tulkinta on jälkimmäinen, vain rakenteelliset muutokset voivat auttaa suunnan kääntämiseen, koska velalla on voitu jättää rakenteet ennalleen.

Kun teollisuus on häviämässä, osin jo hävinnyt ja vienti taantuu, on se osaltaan kääntänyt BKTn  laskuun. Seurauksena Suomelle on sisäisen devalvaation, eli Kreikan tie. Sen aiheuttaa kysynnän häviäminen, ensin kaikissa muissa EMU-maissa paitsi Saksassa. Kun Eurooppa lienee suurin tai toiseksi suurin yksittäinen markkina-alue, tauti leviää väistämättä.

Olisi korkea aika lakata puhumasta suhdannetaantumasta, kun kyseessä on yksisilmäisen vaihtoehdottomuuden aiheuttama kysyntälama, deflaatio. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/07/tervetuloa-lomalta-hesari-ja-muut.html

Täsmäelvytys on poliitikkojen yritys peitellä kyvyttömyytensä ratkaista maan todelliset rakenteelliset ongelmat, hukkaan heitettyä rahaa puolueen uskollisille tytöille ja pojille. Ainoa tapa aikaan saada merkitsevää hyötyä, on saada Saksa, ja sitä kautta EKP ymmärtämään, mihin tämä kurjistumisen kierre maanosaamme vie. Se kun on koettu aiemminkin.



 Sietämätöntähän se, mutta kun se on jatkunut jo vuosia, joten kansa ilmeisesti sen sietää? Ja kuitenkin noin 140 isopalkkaisen poliittisen broilerin palkkakulut eivät ole kuin rikkana puoluetukemme kokonaislaskussa. Ja parasta on, etteivät ne virallisesti puolueiden piikkiin edes mene. Kuten eivät kansanedustajien avustajat ja näidenkään edut.

Avustajien ja valtiosihteerienkin on lähinnä oltava sopivia. Tulosvastuusta ei tietoakaan poliittisessa koneistossamme. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/03/tulosvastuuta-demokratiaan-ehdotus.html Sitä paitsi; ei huonoa tuotetta kannata mainostaa.



Kaiken yksityistämisen keskellä kiinnostaa, millä Kreikan odotetaan elävän sitten, kun myytävää ei enää ole ja tulot myynneistä syöty? Kysyntä kun ei kasva sillä, että Saksan, Ranskan, IsoBritannian ja USAn pankkien taseet tervehtyvät.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/05/lansimaisen-demokratian-kukkanen-vai.html



Paljonko yhteensä ja kuinka monta suurtallettajaa, jotka siis nyt kantavat Bank of Cyproksen sijoittajavastuuta? Kuinka suuri osa tallettajista onnistui sijoittajavastuusta luistamaan ja paljonko heidän talletuksensa yhteensä olivat?

Miten mahtoivat menetykset jakautua kotimaiset vs. ulkomaiset tallettajat lukumääräisesti ja rahassa mitattuna? Paljonko ulkomaisista oli venäläisiä ja paljonko he hävisivät? Kuinka paljon ehdittiin siirtää turvaan, ennen kuin pankit maaliskuussa uudelleen aukesivat?

Kaipa tähänkin jostain tietoa tai ainakin arviota löytyy? Auttaisi arvioimaan tempun merkitystä valtiolle ja kansalle.



Valitettavasti olet todennäköisesti ihan oikeassa; toiveajattelua ja positiivisuutta senkään jälkeen ei kukaan itseään kunnioittava poliitikko voi jättää. Ja helppoahan se on, kun he eivät taatusti kuulu siihen porukkaan, joka heidän toilailujensa kulut joutuvat selkänahastaan repimään.

Itse asiassa ainoa toimenpide, jolla saattaisi menestyä, olisi keittää kokoon kunnon salaliitto; saada riittävä määrä EMU- ja EU-maita ymmärtämään mistä on kyse ja "joukkovoimalla" uhata erolla, ellei EKPn rahapolitiikka muutu. Kun näin ei tietystikään tule tapahtumaan, me jäämme maksumiehiksi. Eikä edes lämmitä se, että maksumiehiksi samalla jäävät vielä monet muutkin.


"Ajetaan täyttä vauhtia seinään koska korjaavien toimenpiteiden tekeminen edellyttäisi valtiomiesmäistä kykyä päätöksentekoon ja kansakunnan edun asettamista oman egon tai poliittisen uran edelle."

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kyllä ihminen on ihana apina



Apinalajina ihminen on ylittämätön tahdossaan hakata päätään seinään. Tämä tulee väistämättä mieleen seuratessa EU- poliitikkojen ja - virkamiesten tehotonta ja tuhoisaa hyörintää euro-kriisin kimpussa. Mutta vielä enemmän minua ihmetyttää se, että vaikka hän tuntee sekä seurauksena syntyvän päänsäryn ja kuhmun, hän ei havaitse sitä, että seinään ei synny edes naarmua. Itsetuhoisuudesta ei kuitenkaan ole kyse, tapahtuupa mitä tähansa, ei seuraukset heitä koske. 

Sattuneesta syystä olen viime päivinä paneutunut ihmisen luonnon sisäiseen olemukseen itseäni sivistämällä ... ei, ennemminkin manipuloimalla. Tuo sattunut syy on se, että olen omalta osaltani halunut selkeyttää ajatuksiani siitä suunnasta, mihin nykyinen raha- ja talouspolitiikka, siis nykyiset poliitikot ja virkamiehet maanosaamme johtaa. 


Stanley Milgramin koesarja 1960-luvun puolivälissä osoittaa, millaisiin seurauksiin kulttuurillemme ominainen tottelemiskasvatus saattaa johtaa. ... Tuskin on liioiteltua sanoa tämän koesarjan osoittavan, miten nykyisen kulttuurimme sosialisaatioprosessit voivat tehdä kenestä tahansa uuden Adolf Eichmannin, joka lähettää ihmisiä kuolemaan vain siksi että tottelee määräyksiä. 

The Third Wave oli vuonna 1967 yhdysvaltalaisessa koulussa toteutettu yhteiskunnallinen kokeilu, jonka tarkoituksena oli osoittaa nuorille, kuinka ihmisissä vaikuttava ylemmyydentunne voi muodostua tuhoisaksi demokraattisimmissakin maissa. Tavanomaisilla opetusmenetelmillä koulun historian opettaja Ron Jones ei ollut kyennyt selittämään oppilailleen, miten saksalaiset kykenivät tekemään juutalaisten kansanmurhan kaltaisia tapahtumia. 

Jones aloitti kokeilun vakuuttamalla oppilailleen, että liikkeen tehtävänä on eliminoida demokratia. Liike painotti itseisarvoista ”kuria ja järjestystä”. Demokratian yksilökeskeisen näkemyksen Jones selitti heikkoudeksi; liikkeen motoksi valittiin "Voimaa kurista, voimaa yhteisöstä, voimaa toiminnasta, voimaa ylpeydestä".  Autoritaarinen johtaja, tavanomaisen sosiaalisen yhteistyön rikkominen, yksinkertainen käskytys, ja esimerkiksi yhteiset riitit, mm. natsitervehdyksen omaksuminen aikaansaivat halutun muutoksen oppilaissa. Jo neljäntenä päivänä Jones päätti lopettaa kokeilun, koska se alkoi karata käsistä. Osa oppilaista alkoi raportoida hänelle jäsenistä, jotka eivät olleet noudattaneet liikkeen sääntöjä ja jäsenten kuri ja lojaalisuus hankkeelle vain tiivistyivät.

Stanfordin vankilakoe oli psykologinen koe, jossa tutkittiin ihmisen reagointia valtasuhteisiin vankilanomaisessa ympäristössä. Koe toteutettiin vuonna 1971 kalifornialaisessa Stanfordin yliopistossa. Sitä on pidetty osoituksena siitä, että kuka tahansa ihminen pystyy pahaan ja toimimaan julmasti kanssaihmisiään vastaan, jos hänelle annetaan siihen rajoittamaton valta.

Koehenkilöiksi valittiin 24 nuorta vapaaehtoista miesopiskelijaa, jotka jaettiin arpomalla kahteen ryhmään: puolet määrättiin esittämään vanginvartijoita, puolet vankeja.

Vankeja esittävät nuoret miehet riisuttiin alastomaksi, suihkutettiin desinfioivalla aineella ja heidät puettiin täsmälleen samanlaisiin, kaapumaisiin vanginasuihin, joiden rintaan oli kiinnitetty tunnusnumero. Oikeita nimiä ei käytetty. Myös vartijoilla oli yhtenäiset khaki-univormut, jonka varustuksiin kuului aurinkolasit, kumipamppu ja pilli. Vartijoille ei annettu mitään erityisiä ohjeita tai koulutusta. Vartijoita neuvottiin pelkästään huolehtimaan siitä, että vankilassa säilyy yllä kuri ja järjestys, ja että vangit käyttäytyivät heitä kohtaan kunnioittavasti. Väkivallan käyttö kuitenkin kiellettiin.


Stanfordin vankilakokeen oli määrä kestää kaksi viikkoa, mutta se jouduttiin keskeyttämään jo kuuden päivän kuluttua. Kävi ilmi, että vanginvartijoina toimivat nuoret miehet alkoivat nopeasti käyttää yhä raaempia otteita vankeja kohtaan. Vangeille määrättiin fyysisiä rangaistuksia ja heitä nöyryytettiin. Vartijat alkoivat myös manipuloida vankeja toimimaan toisiaan vastaan jakamalla suosionosoituksia ja rangaistuksia. 

Silloin joskus, 1960- ja 1970-luvuilla riitti kiinnostusta siis vallan olemukseen. Mutta nyt 2010-luvulla on pakko huomioida myös rahan vaikutus. Siitä pitävät huolen poliitikkomme ja virkamiehemme, jotka eivät hoida tehtäviään. Millä tavalla raha muuttaa niiden ihmisten käyttäytymistä, joilla sitä on? Tästäkin löytyi mielenkiintoinen tutkimus, nyt YouTubesta. Tuo kaikkien tuntema Monopoli-peli sai toimia simulaattorina. 

University of California, Berkley.


Money on the mind


Johtopäätöksenä tähän mennessä on, että ihmiset joilla rahaa on käyttäytyvät epäeettisemmin - toivottavasti eivät kuitenkaan moraalittomammin - kuin ne, joilla rahaa ei ole. Varmaan tässäkin olisi syytä muistaa, että köyhyys - kuten rikkauskin - on kuitenkin katsojan silmässä?

Mutta tieteestä takaisin tosielämään. Pari ajankohtaista, itseäni kiinnostanutta clippiä. Ensimmäinen kaatopaikalta, jonne tätä rataa joudumme vielä jokainen.


Kaatopaikan sinfoniaorkesteri


Toinen vallan kammareista, jossa jotkut edes yrittävät kääntää kehityksen pyörää takaisin aikaan ennen Regania ja Thatcheriä ja finanssimaailman lobbareita. (Ei luonnollisestikaan Euroopasta.)


Warren ja McCain hajottamassa finanssitaloja.


Yrityksestähän tässä vasta on kyse, mutta jos ei edes yritä, ei muutosta varmasti synny, kuten Elizabeth Warren toteaa. Missä luuraa Euroopan Warren?

Tähän loppun vielä kaiken kertova kuva nimimerkki tyhmyrin sivulta.


EUn taloushierarkia


Ja hänen selityksensä tälle kaikelle: 

"Euroopalla onkin vanhojen feodaaliherrojen ja säätylaitoksen perinteet. Maaorjat raatakoot."


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tervetuloa lomalta Hesari ja muut strutsit

Ainoa valtakunnallinen Koko Suomen Pravda on jälleen aloittanut normaalin pelinsä. Julkaisee kommentteina sen mikä sille sopii. Ja vain sen. Se on luonnollisesti median oikeus. Toisaalta en kieltämättä pitänyt siitä, että sen tämänpäiväinen töihintulon ryhtiliike poisti jokaisen, mielestäni jopa olennaisen kommentini pääkirjoitussivulta.



Voisiko olla niin, että HS ei vain pitänyt siitä, että totesin artikkeliin Urpilainen pakoilee vastuuta, Urpiaisen lähinnä jatkavan edeltäjänsä vaihtoehdotonta menoa? Tai siitä, että moinen meno johtaa taatusti Suomenkin hakemaan ikiomaa pelastusrengasta, Mafian Betonisia saappaita, EUn kunkulta, Saksalta? 

Vai johtuisiko se siitä kun totesin, että Urpiaiselta ei paljon muuta voi odottaakaan? Tai, että demareiden politiikka  - kuten kokistenkin - on yksinkertaisesti väärää politiikkaa? "EKPn, EMUn ja EUn nykyinen politiikka, erityisesti se rahapolitiikka johon EMU ja EU antavat EKPlle mahdollisuuden on lyhyellä aikavälillä yksinkertaisesti väärää politiikkaa. 

Puheet jopa ”sisäisestä devalvaatiosta” ovat verrattavissa vain poliitikkojen – siis näiden FIAT-rahan aikaisen keskuspankin rahapolitiikan "suurimpiin asiantuntijoiden" vai pitäisikö sano fundamentaalisiin noitapuoskareihin - vaatimuksiin kansalaisten itsensä ruoskimiseen estämään kaikkea sitä pahaa, mikä heidän päälleen muuten koituu. Siis asiantuntemattomien, itse seurauksilta suurelta osin suojassa olevien vastuuttomiin ohjeisiin kansalaisille. Se se vasta on Synti. Isolla S-llä. Se se vasta on rikollista.

Vai voisiko se johtua siitä, että pääkirjoitusartikkeliin Detroit on varoitus myös Suomelle kiinnitin huomiota siihen, että sama johdon kyvyttömyys, joka on Detroitin jo vienyt lahtipenkille, vie myös Suomen? Ja edellä esitetyillä perusteilla, lisättynä linkillä artikkeliini Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö valehtelee? olen todennut, että meno ei opposition valtaan nousun myötä mihinkään parane. Se taas ei taatusti lisää tyhmyyttä ollenkaan. 

Siitäpä tuli mieleen, johonkin muuhunkin HS kommenttini liityyen, onko vain niin, että yksinkertainen totuus ei läpäise Suomen Pravdan seulaa? Ei, vaikka juuri ne kaksi, jotka pitäisi kansakunnan edun nimissä saada ajattalemaan ovat Urpiainen ja Jyrki-Boy? Missään tapauksessa, ilman heidän "siunaustaan" mikään ei nyt muutu. Nyt.

Ja, että miksikö otsikossa on tuo strutsi? Mietipä.



PS.

Varmasti, jos niin ihmeelliseksi maailma muuttuisi, että Pravda kommenttini vielä julkaisisi, yksityiskohdat voisivat olla toiset. Lähtökohdat eivät ollenkaan.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Lainsäätäjienkö pitäisi noudattaa laatimiaan lakia? Ei helvetti! Joku raja!



Presidenttivaaliin 2018 tähtäävä demarien Eero Heinäluoma on Porissa lausunut kuolemattomia viisauksia kansanedustajien käytöksestä. Vai olivatko vain toivomuksia? Hänen mielestään lainsäätäjien pitäisi noudattaa lakia. Uskomatonta.

Miksi hän ei tullut esiin silloin, kun 41 kansanedustajaksi valittua joutui epäillyksi lahjoman vastaanottamisesta Kehittyvien Maakuntien Suomen kärhämän yhteydessä 2008? Jättäessään ilmoituksen, jossa ei yhdistyksen tukia mainittu, he eivät noudattaneet itse säätämiään lakeja.


Päivi Räsänen. Kuva: Kimmo Mäntylä               


Miksi siis nyt pitää nipottaa? Jonkun Räsäsen tai Kontulan vuoksi? Vainko siksi, että kyseessä on kaksi merkityksetöntä naista? Tämänhän Tarasti hoiti puoluesihteerien avustuksella jo aikaa sitten. 

Eihän tienviitatkaan voi kulkea tietä, jonka ne muille ainoaksi oikeaksi osoittavat? Ja vielä rankaisevat jos ei oikein osata kulkea. 



keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Terrorismi, mikä ihana tekosyy




Masentava kuva demokratian toiminnasta.

Luinpa juuri päivän aviisin, siis sähköisen version Päivän Pravdasta. Ulkomaanuutisissa koko sivu aiheesta Angela Merkel ja Euroopan tärkeimmät syksyn parlamenttivaalit otsikolla Urkintakohu kolhii Merkeliä. Siinä todetaan mm.

"SAK­SAS­SA tie­to­suo­ja on poik­keuk­sel­li­sen ar­ka asia, sil­lä en­ti­sen Itä-Sak­san sa­lai­sen po­lii­sin Sta­sin laa­ja ur­kin­ta on yhä mo­nen muis­tis­sa. Po­li­tii­kan tut­ki­ja Gero Neugebauer Ber­lii­nin Freie Uni­ver­si­tä­tis­tä on si­tä miel­tä, et­tä tie­to­suo­ja­lait si­nän­sä tus­kin nou­se­vat ko­vin tär­keäk­si vaa­li­tee­mak­si. "Ei tä­mä ti­lan­ne ole niin rä­jäh­dys­herk­kä, et­tä SPD pys­tyi­si kam­pan­joi­maan is­ku­lau­seel­la 'Va­paus tai Mer­kel'", hän sa­noo. Neu­ge­baue­rin mu­kaan ur­kin­ta­pal­jas­tuk­set ei­vät yk­sin­ker­tai­ses­ti kiin­nos­ta suu­rin­ta osaa väes­tös­tä tar­peek­si."


The early bird catches the worm.

The latecomer perishes.


Pitäisi kiinnostaa jopa meitä suomalaisia. Saksalla, tai ainakin sen vanhimmalla väestönosalla pitäisi vielä olla hyvin muistissa, millä tavalla urkinta heidän elämäänsä vaikutti Tuhatvuotisen Valtakunnan 12 elinvuonna. Eikä syytä ole unohtaa senkään huomattavasti pitkäikäisempää aikalaista, Neuvostoliittoa.

Mutta ei natseilla, fasisteilla ja kommunisteilla ole koskaan ollut yksinoikeutta urkintaan ja kansalaisten oikeuksien riistoon. Viimeistään nyt siitä on tullut keskeinen puheenaihe myös ns. länsimaisissa demokratioissa. Yhdysvallat, tuo demokratian tunnetuin exportööri on kehityksen kärjessä. Eikä pidä kuvitella, etteikö Yhdysvalloista löydy aivan riittävästi niitä, jotka uskovat siihen Ainoaan Oikeaan Totuuteen. Siihen omaansa, jonka totaalinen soveltaminen on ainoa tie totalitaariseen onneen ja autuuteen.

Toimiakseen totalitaariset valtiot edellyttävät urkintaa, sananvapauden ja kaikkien muidenkin kansalaisoikeuksien rajoittamista pysyäkseen vallassa. Mutta miksi ihmeessä ne pitäisi päästää valtaan? Nyt se voidaan - mahdollisesti - vielä jollain tavalla estää? Kun NE ovat vallassa, saamme kaikki taistella viimeiseen mieheen Johtajan bunkkeria puolustaaksemme.


Turha on rypistää, kun se on housuissa.

Milloin on liian myöhäistä?




PS. Klo 13.00

Mitä jenkit edellä (?) sitä ryssät perässä(?). Taitaa olla muna - kana - dilemma näillä veljeksillä? Vai onko niillä keskinäinen kisa?




maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tavoitteena NOLLA -korko ja -inflaatio




Ja inflaatio sen kun pienenee. Nyt sen ilmoitetaan olevan 1,4 %, eli hitaimmillaan kolmeen vuoteen kertoo YLE. On kuulemma maltillistunut pikku hiljaa vuodesta 2011, jolloin se laukkasi hätyytellen neljää prosenttia. Ja perinteisesti ajatellen se tulkitaan kai hyväksi, tiukan raha- ja talouspolitiikan seuraukseksi? Meneekö meillä nyt paremmin kuin 2011? Ovatko taloutemme näkymät nyt paremmat kuin 2011?

Valuuttamme odottaa purkautumistaan. Päävientimaillamme Euroopassa, Saksaa lukuunpottamatta, menee huonosti tai vielä huonommin. Kysyntä on jo kokonaan kaikonnut EMUn Välimerenmaista, Ranskaa lukuunottamatta vaikka senkin luottokelpoisuutta reittauslaitokset tiputtavat. Meiltä katoavat yritykset, erityisesti valmistava teollisuus ei investoi. Paitsi tietysti ulkomaille.

Euron vakautta takaamaan tehtiin aikoinaan valtioitten välinen sopimus; Euroopan kasvu- ja vakaussopimusSiinä mukana olivat keskeiset kriteerit, joilla valtioiden liiton valuutta pidetään uskottavana. Ne koskevat inflaatiota, korkokantaa, budjettialijäämiä, valtion velkaa ja valuutan arvoa. Näistä ei voinut eikä saanut tinkiä, jos euro aiotaan säilyttää uskottavana valuuttana. Mutta ensimmäisinä niistä tinkivät juuri ne maat, jotka euron nopeaan synnyttämiseen olivat omista itsekkäistä syistään voimakkaasti satsanneet, Ranska ja Saksa


Kaikesta siitä mistä valtiot, siis poliitikot saattoivat päättää - budjettialijäämä ja valtion velka - menetti yks´kaks merkityksensä kun samaiset Ranska ja Saksa rikkoivat rajat, ilman sanktioita. Korko ja valuutan arvo määräytyvät markkinoilla osin poliitikkojen tekojen ja tekemättä jättämisien seurauksena. Jäljellä on vain inflaatio, jonka max. 2% tavoitetasoon olemme nyt hirttämässä itsemme. Niin ikään keskuspankkien päätettävissä olevat korot lienevät jo niin alhaalla, ettei koskaan ennen. 

En väitä ollenkaan olevani rahapolitiikan, sen paremmin kuin minkään muunkaan "-politiikan" suuri guru. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun keskuspankkikorot ovat nolla ja inflaatio on nolla? Ovatko yhteiskunnat ja niiden talous sen jälkeen sekä "aivokuolleita" että fyysisesti kuolleita? 

Olisiko jo vähitellen hyväksyttävä ajatus, että inflaatio on terveen talouden merkki? Ja samoin, kuin kautta aikain keskimääräinen korkotaso on noin 3 - 5 %, myös terveen inflaation olisi oltava suurin piirtein samaa tasoa?


Tavoitellessamme mahdollisimman pientä inflaatiota meille käy näköjään kuin mustalaisen hevoselle. 



PS. klo 16.20

Kuka käyttää väärää mittaria? EKP, BuBa, Merkel, Urpiainen vai Tilastokeskus?  http://www.talouselama.fi/uutiset/totuus+14+n+inflaatiosta+peruna+49+porkkana+27+maito+17/a2194492




keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ja nyt vielä kuntien puoluetuki!



Puolueiden monopoli ja jokaisen yksittäisen puolueen ylivalta edustajiinsa eduskunnassa, on juuri se joka on hyvää vauhtia rapauttamassa suomalaisen demokratian. Ellei sitten ole sen jo tehnytkin. Korjaamattomasti.

Ja nyt sitten, kun maan talous on syöksymässä, eikä mikään reaalitalouden ilmiö osoita edes toivoa syöksyn pysähtymisestä, meidän pitäisi alkaa rahoittaa puolueiden kunnallispolitikointia! Siis vielä rahoittaa ongelman aiheuttaneita siitä, että ovat saaneet asiamme näin totaalisesti sekoitettua? Ettäs kehtaavat. Ja kyllähän ne, puoluesihteerit jo rustaavat ehdotustaan.

Nykyinen puoluetuki, josta ns. virallinen osuus on vain jäävuoren huippu, on jo sellaisenaan suurin yksittäinen tekijä, jolla demokratia on Suomessa rapautettu. Sallimalla puolueiden päättää, kuinka paljon he verovaroistamme kehtaavat oman toimintansa tukemiseen ulosmitata, ja hehän kehtavat, on annettu syntyä uusi rälsi. Tämä tuleva, osin vasta oleva, mutta yhtä kaikki "mittään tekemätön" aatelisto ei tiedä kansalaisten arjesta ja todellisuudesta yhtikäs mitään. Siitä huolimatta he ilmeisesti olettavat meidän uskovan, että juuri he osaavat ratkoa meidän ongelmamme ja lisäksi, että meidän pitäisi antaa heidän myös ratkaista, kuinka suuri osa moisesta heille veroistamme kuuluu.

Viimeisin muutos vaalirahoituslainsäädäntöön jo sellaisenaan aikaansaa vähänkään pidemmällä aikavälillä rälssin täydellisen irtaantumisen kansalaisten tahdosta. Kun ainoa yksittäisen ehdokkaan vaalirahoittaja, joka voi rahoittaa laillisesti kuinka paljon tahansa on puolue, ei muilla ehdokkailla juurikaan ole mahdollisuuksia. Siinä eivät ilmoitusrajat enää merkitse mitään.

Näinä globaalin markkinalibertarismin päivinä, jona globaalin markkinatalouden annetaan joka päivä testata yritysten ja niiden työntekijöiden markkina-arvoa, poliitikkojen itselleen vaatima työllisyysturva on kohtuuton.  

Puolueiden ja poliitikkojen palauttamiseksi reaalimaailmaan ja erityisesti demokratian toimivuuden parantamiseksi ehdotan, että


  • puolueiden rahoittaminen julkisista varoista kielletään ja kriminalisoidaan
  • puolueiden toiminnan rahoittamiseksi perustetaan, rekisteröityjen puolueiden hallinnoima Suomen Demokratian Tuki - rahasto
  • rahastoon voivat kaikki halukkaat lahjoittaa kuinka paljon tahansa (motivaatiota saattaisi edistää vaikka lahjoitusten verovapaus)
  • kertyneet lahjoitusvarat jaetaan puolueille vuosittain, niiden edellisissä vaaleissa saaman äänimäärän suhteessa
  • siirtymäajaksi nykyjärjestelmästä sovitaan viisi vuotta, jona aikana kasva osuus nykyisentasoisesta puoluetuesta siirretään rahaston joustovaraksi alkuvaiheen mahdollisten vaikeuksien voittamiseksi


Sama malli on sellaisenaan siirrettävissä myös tulevien kuntiemme puoluetukiratkaisuksi.

Näinä ankeina ja jatkuvasti ankeutuvina aikoina, on koko kansa ja kaikki sen toimijat mobilisoitava antamaan  maksimaalinen panoksensa kansalliseen selviytymiseemme. Siitä tässä on jo kysymys. Tuloksia on saatava aikaan ja nopeasti. Niitä saadaan tunnetusti parhaiten kehittämällä toimijoiden, tässä tapauksessa puolueiden ja niitä edustavien poliitikkojen konkreettista tulosvastuuta. Sillä kansallista yhtenäisyyttä ja sen mahdollistamaa demokratiaa kannattaa vaalia, niin kauan kun se vielä on mahdollista. Demokratiasta kannattaa maksaa



Kannattaa pitää mielessä, että

Huonosti toimivan markkinatalouden syy on huonosti toimiva demokratia.

Aina