sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Ei Talvivaara ole pettänyt kansalaisia. Sen ovat tehneet poliitikot.




Kirjoituksessaan Suomen Pravdassa toimittaja Elina Grundström väittää, että Kaivosyhtiöt pettivät luottamuksen. Lähtökohtana on luonnollisesti Talvivaara, yhtiö jonka menestymiseen on ladattu hyvin  vahvoja kansallisiakin odotuksia. Ja pelkään, että useimmat meistä ovat samaa mieltä? Minä en.

Poliitikot ja virkamiehet pettivät kansalaiset, olisi artikkelille huomattavasti osuvampi otsikko. En toki menisi niin pitkälle, että väittäisin verohallituksen entisen pääjohtajan Mikko Laaksosen tavoin, että jokainen yrittäjä on rikollinen. En ollenkaan. Mutta ei ole yrittäjän eikä yrityksen ensisijainen huoli toimia lakien ja asetusten mukaan, eikä edes vastuullisen ympäristöystävällisenä naapurina. Yrityksen ensisijainen huolena on toimia tuloksellisesti ja kannattavasti ja lakien puitteissa. 

Laissa ei ole kiellettyä toimia lain rajan tuntumassa, ei edes harmaalla alueella. Ei edes toimia sillä alueelle, jota voitaisi kutsua lain hengen vastaiseksi, vaikkakin lain kirjaimen mukaiseksi. Eikä sillä alueella, jota voitaisi kutsua eettisesti vääräksi tai vaikkapa yleisen moraalin vaatimaksi. Ei myöskään toimia alueella, jota ympäristötietoiset ihmiset naapurustossa yleisesti odottavat. Siis etsiessään kannattavuutta ja tulosta, yrittäjällä ja yrityksellä on kaikki lain antamat mahdollisuudet. Kaikki. Kun yritys toimii lain mukaan, se riittää.

Lait ja asetukset meillä laativat virkamiehet, usein puolueiden ja niitä edustavien poliitikkojen ehdotuksesta. Puolueet ja niitä edustavat kansanedustajat päättävät laeista. Virkamiehet soveltavat päätettyjä lakeja ja valvovat, että niitä maassa myös noudatetaan. Etiikan ja moraalin noudattamisen valvonta ei kuulu virkamiehille. Lain noudattamisen valvonta heille kuuluu. Jos virkamies ei valvo lain noudattamista hän tekee virkavirheen.

Mutta puolueita edustavat poliitikot määrittelevät ne puitteet ja resurssit, joissa lakeja valvotaan.  Pitkälti Kepun painostuksesta alueellisista TE-rakennettiin alueellisia ELY-keskuksia, joihin liitettiin myös ympäristökeskukset. Tavoite oli selvä. Haluttiin siirtää päätösvalta myös ympäristöasioista alueille, siis maakuntaan, siis sinne missä Kepu perinteisesti on vahva. Sen sijaan osaamisen olemassa olosta tai siirtymisestä ei juurikaan välitetty. Eikä lisäresursseja annettu. 

Jos halutaan etsiä muutoksen suurimpia puolestapuhujia aikoinaan, ne löytyvät tasolta Kiviniemi, Pekkarinen, Lehtomäki.

Eikä yksin se riittänyt, että päätöksenteko vietiin maakuntaan. Samassa rytäkässä pilkottiin myös työstään kuulu ja arvostettu Merentutkimuslaitos, siis juuri se laitos joka valvoi mm. meren saastumista. Ja sattumalta (?) Suomessa maatalous on jo pitkään ollut pahin saastuttaja. Nyt sitten saattaa käydä niin, että kohta tapahtuu sama kuin Lugassa, Venäjällä noin vuosi sitten. Ja Itämeri kiittää, vaiko ensin Saimaa ja sitten Laatokka? Vai pannaanko tulppa Vuokseen?

Kaivokset ovat tunnetusti uhka ympäristölle. Siksi niiden toiminta edellyttää viranomaisen lupia ja tiukkaa valvontaa niiden noudattamisesta. Uhkien toteutumisen estäminen ja niitten mahdollisilta seurauksilta välttyminen tai seurausten minimointi vaativat osaamista ja ammattitaitoa. Sitä täytyy valvovalla viranomaisella olla käytettävissään vähintään yhtä paljon, kuin valvottavalla yrityksellä. Eikä sitä alun alkaenkaan pienessä maassa paljoa ole. Ja nyt sekin on siroteltu eri ELY-keskuksiin. Päätösvaltaista keskitettyä osaamista ei taida maassa enää olla? 

Sitä saa mitä tilaa. Poliitikot, erityisesti Kepun poliitikot ja erityisesti edellä mainitut Kepun poliitikot ovat halunneet hajauttaa kaiken päätöksenteon maakuntiin. Poliitikot ovat tehostamisen nimissä katsoneet tarkoituksenmukaiseksi lisäksi vähentää valtionhallinnon resursseja, siis myös maakunnan resursseja ja siis myös kaivosteollisuuden valvontaresursseja. Se taas mahdollistaa yrittäjälle ja yritykselle vapaammat mahdollisuudet toimia. Kun kaivosteollisuus toimii lain puitteissa se ei petä kansalaisia. Kyllä petos tapahtuu muualla.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on eka viesti tänne.

En tiedä mutta tässä voi olla kyse siitä että viranomaisilla on ollut liian läheinen suhde Talvivaaran johtoon. Kyseessä on silloin eturistiriita. Tai sitten viranomaiset ovat olleet hyväuskoisia tai eivät ole olleet tehtäviensä tasalla.

En kannata sitä että Suomesssa kiellettäisiin kaivostoiminta. Sen sijaan kannatan kaivostoiminnan lupaehtojen ja valvonnan tiukentamista. Myös viranomaistoimintaa on valvottava tarkemmin.

Ruotsissa on pitkät perinteet kaivostoiminnalle. Miten siellä mahdetaan hoitaa kaivosten lupa-ja valvonta-asiat?

Aikaisempina vuosikymmeninä suomalaiset yritykset, varsinkin valtionyritykset omistivat kaivoksia Suomessa. Esim. Outokumpu. Mutta 1990-luvulla ne luopuivat kaivoksista ja samalla hävisi kaivosalan ammattitaitoa.

Mineraalit ovat strategisesti tärkeitä. Siksi ei ole yhdentekevää kuka saa hallita mineraaliesiintymiä, kuka saa kerätä malmia ja kuka saa jalostaa malmia.

Hakki kirjoitti...

Vieras, kiitti kommentistasi.

Ei kaivostoiminta tämän tapahtuman vuoksi Suomessa lakkaa. Syykin on selvä, eipä meillä puiden ja makean veden lisäksi paljon muita luonnollisia raaka-aineita juuri taida olla? Ja teollisuuden poistuessa eipä meille kohta paljoa muuta jää kuin raaka-aineiden perustuotanto.

Tuo eturistiriidan olemassa olo on toki mahdollinen. Sen toivottavasti poliisi ehtiessään vielä tutkii. Mutta en oikein jaksa uskoa, että suoraan osoitettavissa olevaa korruptiota tältä alueelta löytyy.

Sen sijaan pidän suurimpana syynä (enkä todella ole asiantuntija) rajanveto-ongelmia yhteiskunnassa. Aivan ilmeisesti ainakin poliitikkojen ja virkamiesten välinen rajanveto on hämärtynyt. Kansallisesti valovoimainen poliitikko saa virkamiehen ehkä liian helposti taipumaan kannalleen, kun "herran pelko on herran alku". Valitettavan suuressa määrin virkamiesten nimitysten pitkäaikainen - monikymmenvuotinen - politisoituminen on tehnyt tehtävänsä.

Asia vielä korostuu, kun poliitikko leimautuu takametsien vähäväkisten asian ajajaksi alueella, jonka työllisyystilanne on taantumassa. Ne tilanteet vaativat - oikeutetusti - äänestäjien mielestä nopeita toimia. Ja niitä poliitikko tarjoaa. Mutta ehkä, kuten nyt näyttää, vääriä asioita kiirehtien.

Jo se, että alueellisen politiikan nimissä hajotetaan organisaatioita, joiden tehtävänä on valvoa yksityisen sektorin toimia - olipa nyt sitten kyseessä maatalous tai vaikkapa kaivostoiminta - on vaarallista, jos ao. valvontavastuu edellyttää erikoisosaamista. Ei sitä muutenkaan Suomessa ehkä ole paljoa, ehkä ei edes riittävästi, mutta ympäriinsä sijoiteltuna laatu taatusti kärsii.

Meidän nykyinen kaivoslakimme lähtee siitä, että löytäjä, kuka tahansa saa siitä hyödyn. Se ei ainakaan ole kovin isänmaallista sen paremmin strategisesti kuin operatiivisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

ilmiöiden taustalla on maassamme rehottava virkakorruptio. Jos et ulvo niinkuin järjestelmä vaatii, eteneminen stoppaa siihen. Virkakunta on poliittisessa ohjauksessa tämän virkakorruption kautta ja poliittista järjestelmää ohjaa poliittisen vaalijärjestelmän rahoittaja, elikeinoelämä. Tää homma haisee kuin lantakasa ja sitä ei muuta kukaan, kun suomalainen äänestäjä on lähinnä tyhmääkin tyhmempi lammas.

Näin se menee Suomessa niinkuin ehkä muuallakin.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Niinhän se on. Tyypillisesti pienen, hyvin verkottuneet, eristyneen maan sisäsiittoinen tapa toimia. On siinä kyllä muutakin. Sitä kutsutaan yleisnimellä korruptio. Kun Hyvä Veli verkostot ja mitä ihmeellisemmät teollisuuden ja yhteiskuntapolitiikan kartellit ulottuvat yli 100 vuoden taakse, on syytä jopa puhua rakenteellisesta korruptiosta.

Ja jopa sen syystä olen kanssasi samaa mieltä, kuten hajustakin. Olen itse asiassa juuri väsäämässä jonkinlaista artikkelin tapaista ilmiöstä, siltä osin kuin se näyttäytyy tällaisen taviksen perspektiivistä juuri tämän tapahtuman osalta. Uskoakseni ei tarvitse paljon muuta, kuin koota osioita tämän kuukauden artikkeleista ja kommenteista... No ehkä joku aikaisempikin.