tiistai 6. syyskuuta 2011

Suomen ongelmina tasapäistäminen ja neuvostokulttuuri



Näin railakkaasti Tietoviikko otsikoi maassamme Sitran ja Aalto-yliopiston rahoittamana luennoivan Steve Blank todenneen.  ”Byrokraatti, joka yrittää poimia menestyviä kasvuyrityksiä. on kuin katolinen pappi joka yrittää antaa seksivinkkejä”, hän naureskelee. Viisivuotissuunnitelmia Blank pitää neuvostoaikaisina rakennelmina ja valtion tarjoamaan tarjoamaan kasvurahoitukseen hän suhtautuu epäluuloisesti. Ja luonnollisesti virallinen tasapääisyysihanteemme saa huomiota osakseen. ”Jos ajatellaan, että ei ole poikkeusyksilöitä vaan kaikki ovat saman arvoisia, ei ymmärrä yrittäjyyttä. Et voi luoda yrittäjyyttä työllisyysohjelmana, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia.”

Ja hyvä, että sanoo. Olen itsekin lausumien kanssa pitkälti samaa mieltä. Olen ollut jo noin 30 vuotta. Mutta nopeastipa Steve Blank on suomalaiseen yrittäjyys- ja viranomaiskulttuuriin tutustunut. Tai tilatut vuorosanat omaksunut.

Meillähän nämä "katoliset papit" ovat antaneet seksivinkkejä jo iät ajat. Oikein taistelleet oikeudestaan olla ainoita seksivalistajia. Ja auta armias, jos uskalsit väittää, että joku muu tapa saattaisi olla hedelmällisempi, tai peräti ettei niillä opeilla lapsia tehdä tai riemua maailmassa lisätä. Sikäli kun olen eläkkeeltä pystynyt toimintaa viimeisten vuosien aikana seuraamaan, jatkavat opetuksiaan edelleen.

Toki hänen neuvostoaikaisena rakennelmana esiin tuomassa elinkeinohallintomme vivahteessa hän haukkuu kyllä väärää puuta. Se rakenne on kyllä täysin kotikutoinen. Viimeiset vuodet demari tai kepulainen. Mutta kieltämättä toiminta, ainakin ruohonjuuritasolla, kuin pahinta Breshevin ajan itsetyytyväistä pysähtyneisyyttä. Hyvänä esimerkkinä viimeisen elinkeinoministerin tempaukset innovaatiorahojen jakamisessa soffatehtaille ja reaktiossa, kun innovaatiojärjestelmäämme tutkineen kansainvälisen asiantuntijatyöryhmän raportti ei suostunut suitsuttamaan hänelle kiitosta ja kunniaa. Tilattiin uusi, joka teki mitä pyydettiin. Ja asia? Sehän hautautui muistojen joukkoon, varmaan juuri tavoitteen mukaisesti.

Vähän minua yllättää tuo hehkutus poikkeusyksilöitten epätasa-arvosta meihin muihin nähden? Hän itsekin ensimmäisenä teilaamassa tasa-arvon ja tasapäisyyden käyttämistä synonyymina. Ja eiköhän lakien ainakin pidä käsitellä kaikkia, ainakin kaikkia yrittäjiä, tasa-arvoisesti? Vai edellytettäisikö täälläkin erillaistamista? Toisia syrjitään positiivisesti, toisia negatiivisesti? Ei taitaisi oikein istua tähän yhteiskuntaan?

Suomi tarvitsee uusia yrityksiä. Mitä tahansa yrityksiä, kunhan ne toimivat kannattavasti. Mitä tahansa tässä maassa voi tehdä joko yrittäjänä tai palkollisena. Kaikista ei ole yrittäjiksi olivatpa he miten koulutettuja tai vähän koulutettuja tahansa. Tärkeintä on, että valmista ja tulosta tulee. Kaikki eivät voi ryhtyä heti kasvuyrittäjiksi, sen verran iso muutos monelle on jo vallan ja vastuun suhteissa tapahtuva muutos. Mutta moni voi työllä ja asenteella siihenkin kasvaa.

Ilmeisesti nyt ollaan valmiita siirtymään uuteen vaiheeseen, jossa valtion ei enää odoteta rahoittavan alkavia kasvuyrittäjiä. Heidätkin ilmeisesti rahoittavat yksityiset rahoittajat, jotka ovat valmiita hyväksymään, että 90% aloittaneista epäonnistuu? Kannatan lämpimästi. Säästyvä verorahat muuhun, ihan kuten Sailaskin eilen esitti.

Yrittäjyys syntyy yrittelijäisyydestä. Yrittelijäisyydestä voi aivan hyvin kehittää yrittäjyyttä vaikkapa työttömänä työllisyysohjelmassa. Mutta harvoin sen paremmin "katolisesta papista" kuin korkeakoulutetusta opettajasta - akateemisesesta tai ei - siihen apuja löytyy. Muilta yrittäjiltä ja yrityksissä toimivilta sitä löytyy, jos on  löytyäkseen.




PS.

Aiheesta kiinnostuneet voivat hakea lisätietoa ohjelman kotisivuilta.  Suosittelen. Sääli, että tarjottu streamaus on niin epäkelpo, ettei sitä jaksa katsoa.

Ei kommentteja: