sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Emme voi kieltää kaikkea


 


Emme liioin kontrolloida kaikkea. Vaikka kuinka haluaisimme. Jos yritämme, teemme tavallisen ihmisen, tavallisen jokapäiväisen elämän helvetiksi. Kaiken kieltämisellä emme saa aikaan mitään.


Aseet eivät tapa, eivät äärioikeistolaiset, eivät liioin äärivasemmistolaiset, ei ihonväri, ei uskonto, ei kansalaisuus… Yksittäiset ihmiset, olipa heille luvattu ne 70 neitsyttä tai ei, he saattavat tappaa. Ihminen kun vain on sellainen.


Ja vaikka vertaus saattaa  tuntua tässä yhteydessä jopa räävittömältä, on ehkä ”onni onnettomuudessa”, että ampujaksi nyt varmistuva on norjalainen äärioikeistolainen, kristillinen uskonkiihkoilija. Mitkä olisivatkaan olleet seuraukset, jos tekijäksi olisi ilmaantunut kommunistinen mustaihoinen fundamentaali-islamisti, mamu?


Mutta jotain meidän on tehtävä. Kannattaisiko keskittyä johonkin muuhun kuin kieltoihin? Ne kun eivät toimi niitten osalta, jotka eivät muutenkaan kielloista välitä.


 

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Norjan musta perjantai 22.7.2011

Naapuriamme on kohdannut suuri suru. 7 ihmistä on kuollut Oslon heskustan hallintokorttelia vastaan suunnatussa pommi-iskussa. 80 nuorta on ilmeisesti kylmäverisesti tapettu työväenpuolueen kesäleirillä.


Syvä osanottomme tämän uskomattoman murhenäytelmän johdosta.


 

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kyllä kaikki nyökkäsivät

Maailma, tai ainakin Eurooppa on pelastettu. J. Katainen havaitsi kaikkien nyökkäävän. Rompuy, Barroso ja Papandreou jopa oikein hymyilivät. Elleivät peräti nauraneet sydämmensä kyllyydestä?


Mitä J.Katainen sitten sai tällä kertaa sai tuomisikisi Brysselinmatkalta? Luvan Kreikkaa lainoittaneille kirjata luottotapioita luovasti taseeseensa ja lauseen "Where appropriate, a collateral arrangement will be put in place so as to cover the risk arising to euro area Member States from their guarantees to the EFSF. "


Pitäisikö panna liput liehumaan ja kirkonkellot soimaan? Hornetit vastaanottamaan tätä maailmojen pelastajaa?


Voi ristus!




PS.


Pieniä ovat kykypuolueen poliittiset voitot maailman turuilla.

Kyllä kaikki nyökkäsivät

Maailma, tai ainakin Eurooppa on pelastettu. J. Katainen havaitsi kaikkien nyökkäävän. Rompuy, Barroso ja Papandreou jopa oikein hymyilivät. Elleivät peräti nauraneet sydämmensä kyllyydestä?

Mitä J.Katainen sitten sai tällä kertaa sai tuomisikisi Brysselinmatkalta? Luvan Kreikkaa lainoittaneille kirjata luottotapioita luovasti taseeseensa ja lauseen "Where appropriate, a collateral arrangement will be put in place so as to cover the risk arising to euro area Member States from their guarantees to the EFSF. "

Pitäisikö panna liput liehumaan ja kirkonkellot soimaan? Hornetit vastaanottamaan tätä maailmojen pelastajaa?

Voi ristus!


PS.
Pieniä ovat kykypuolueen poliittiset voitot maailman turuilla.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

I Stumbled on Ted

Jo kaksi vuotta sitten Dan Pink piti parikymmenenminuuttisensa Oxfordissa. Aiheena Motivaatio; mitä tiede tietää ja yrityselämä ei. Ja yrityselämän kaikkia oppeja kärkkäästi ja kritiikittä matkiva julkinen sektori, vielä vähemmän tietää .


Hän esitti vakuuttavan tapauksen virheellisestä motivointifilosofiasta, jonka seurauksista taidamme nauttia tälläkin hetkellä. Sen seurauksia ovat niin USAn subprimekriisi, Euron ja EUn uskottavuuskriisi, massatyöttömyyden kasvu länsimaissa, teollisuuden kiihtyvä siirtyminen halpatyömaihin, muutamien (näkökulmasta riippuen) rikkaiden ja muutamien miljoonioen köyhien synnyttäminen niinikään länsimaihin, yhteiskuntien eliittien uskottavuuskriisi jne., jne.


Ja mikä on tämä salattu oppi? Keppi ja porkkana ei toimi. Olen vakuuntunut, että esimerkiksi TEMin, VVMn ja STMn, samoin luonnottomiin insentiiveihin hurahtaneiden yritysjohtajien ja konsulttien kannattaisi alkaa ajatella millä tahoilla rakennetaan tervettä kestävää tulevaisuutta. Niin yrityksille kuin yhteisöille.




PS.


Onneksi lomalla(kin) eläkeläinen voi tehdä mitä lystää.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kuntauudistus ei edellytä Sosiaalisia Supersuorittajia


Kun en pidä siitä, että asiallisia kommentteja jätetään julkaisematta ainakaan artikkeleissa, joissa itsessään on voimakas yhteiskunnallinen kannanotto, olen ottanut tavaksi kopioida kommenttini odottamaan sitä, että niitä ei tarvitsisi käyttää.


Tässä kommenttini mielestäni kansallisesti tärkeässä kuntien kokoa, tai oikeammin niiden toimintaedellytyksiä, koskevassa Korpilahdelta - blogissa ja sen artikkelissa Haetaan: Sosiaalisia Supersuorittajia. Kun keskusteluun ryhdytään, sitä on sitten syytä käydä.


"Eiköhän näkemyksesi ole jossain määrin rajoittunut? 


Eihän kuntien määrä ole itseisarvo. Niiden antamien palveluiden määrä, laatu ja palveluiden tuottamat kustannukset sen sijaan ovat. Voimakkaasti kärjistäen voimme itse päättää mihin rahamme käytyämme, kuntalaisten parhaaksi vaiko hallinnon ylläpitämiseksi. Molempien maksamiseen ne eivät tunnu riittävän. 


Kuntien määrän määrittää maksukykymme tai "halumme". Nykyinen kuntien määrä heijastaa edelleenkin todellisuutta yli 100 vuotta sitten. Kunnallinen itsehallinto on erilaisten kuntayhtymien perustamisen ja valtionosuuksien seurauksena rapautunut lähinnä sanahelinäksi. Hokemaksi ilman todellista sisältöä muille kuin niille, jotka tästä järjettömyydestä hyötyvät. 


Kuntien palveluista keskeisimmät lienevät sosiaali-, terveys-, opetus-, tekninen- ja turvallisuustoimi. 60 - 70 prosenttia kaikista "kuntien" menoista. Ei näiden tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi tarvita yli 330 kuntaa. Itse asiassa kuntien määrä rajoittaa kansalaisten tasa-arvoa palveluiden saatavuuden osalta. Hallintoon ja keskinäiseen "politikointiin" uhrautuu aivan liikaa resursseja. 


Jos keskeisimpien paikallisten (=maakunnallisten) asioiden kunnolliseen ja tehokkaaseen hoitamiseen ei riitä maakunnan ihmisillä kykyjä ehdotan, että tulevat rekrytoimaan niitä kuntansa ulkopuolelta. 


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/24242/suomalaisen-hyvinvointi-ratkeaa-kunnissa-ei-kreikassa"


Toivottavasti keskustelu paikallishallinnon kehittämisen suunnasta ja vaihtoehdoista saataisi avattua. Edes näin mutkan kautta.




PS.


Olen kommenttini jättänyt tänään noin klo 10.40, jolloin se jäi odottamaan kirjoittajan hyväksymistä, mistä myös tieto ilmoitetaan ja näkyy. Vaan ei enää. Tästä teen johtopäätöksen, että sitä ei aiota julkaistakaan. Jos olen turhaan tässä vouhkannut, valitan.


torstai 14. heinäkuuta 2011

Valitan

Ensin Moody´s, sitten Standard & Poors. Ja kohta ehkä Finch? (Siinä ne kaikki kai siten ovat, jotka määrittelevät kelppoisuutemme ja olemassa olemisemme ehdot?) Luottoluokittajat arvottavat nykyisin maat ja mantereet.


Kauankohan tämä vaihe voi jatkua? Eivät kansallisvaltiot ole kuolleet, eivät edes länsimaat. Eivätkä kansalaisten odotukset, toiveet, ylpeys eikä "besserwisseröinti". Ja maat ja mantereet ovat paikallaan vielä kauan sen jälkeen kun jokainen luottoluokittajista ja heidän omistajistaan ja edustajistaan on siirtynyt syömään porkkanaa alhaalta ylös.


Riittäisikö, että julistetaan (siis USA julistaa)  sota markkinatalouden ja demokratian kieltäjille ja sen toimintatapojen rikkojille? Vai pitääköhän ensin aloittaa se kolmas? Ihan vaan varmuuden vuoksi?

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Systeemikriisi ilman uskottavaa johtajuutta vie kaaokseen




Systeemikriisi ei ratkea virkamiestyönä, se vaatii poliittista johtajuutta. Ja yhä useampi asiantuntijoista on valmis uskomaan, että EMUn ja EUn ongelmat ovat nimenomaan systeemikriisin tuotoksia. Systeemi ei toimi edes siten kuin on suunniteltu, koska poliittiset päätöksentekijät ovat tietoisesti systeemin romuttaneet, lipeämällä aiemmista hyvistä päätöksistään. Lisäksi jo lähdössä mukaan hyväksyttiin tietoisesti  – ilmeisesti  poliittisista syistä -  valtioita, joita ei olisi pitänyt mukaan hyväksyä. Ainakin yksi pääsi mukaan varkain. Ja yhteisen valuutan edellyttämän yhteisen, kurinalaisen talouspolitiikan ”unohtaminen” ja luottaminen kansallisvaltioiden poliitikkojen hyvään tahtoon huolehtikin lopusta.


Nyt ollaan sitten kovin lähellä totuuden hetkeä. Liian lähellä. Pelastuuko euro ja sen myötä EU, vai onko kaikki niiden eteen tehty työ hukkaan heitettyä? Onko meidän pakko kuopata maanosamme menestyksekkäin rauhanprojekti päätöksentekijöittemme ja oman holtittomuutemme ja hillittömyytemme vuoksi? Onko meidän tällaisessa tilanteessa edes poliittisesti mahdollista siirtyä kohti kiinteämpää taloudellista kurinalaisuutta? Ilman sitä on turhaa toivoa jatkoa sen paremmin eurolle, EUlle kuin rauhan jatkumiselle Euroopassa.


Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja, Italia. Hetki hetkeltä euro-alue vajoaa uusiin ja entistäkin syvempiin pohjamutiin, kun virkamiehet ja poliitikot kutsutaan komiteoittensa hätäkokouksiin. Parleeraamaan.


Komiteoilla ei sotia voiteta ja nyt on kyseessä sota. Sota rahamarkkinat vs. demokratia.


EUssa tarvittaisi nyt johtajuutta. Luonnollisin olisi suurin maksumies Saksa ja Angela Merkel, mutta tarjolla on vain Ranska ja Nikolas Sarkosy. Miksi ihmeessä useimmiten finanssejaan rationaalisesti hoitavat saksalaiset nyt kuuntelevat moista tekogallialaista ja ovat hänen vietävänään? Ja hänhän vie, kuten maailman kuulu pillipiipari aikoinaan.


Systeemikriisi ratkeaa vain toimilla, joilla kriisin syyt selvitetään ja poistetaan. Todennäköisesti se nyt vaatii jo uuden systeemin kehittämisen. Eikä uutta systeemiä saada luotua virkamiestyönä. Ei senkään vuoksi, että samalla olisi korkea aikaa katsoaa Pohjois-Atlanttista yhtenä syiden ja seurauksien verkostoa. Ja saada tämä kokonaisuus kuntoon. Sen toimimaan saattaminen edellyttää sekin poikkeuksellista johtajuutta. Eikä sitä ole näkyvissä.


Heinäkuussa on aikaa reflektoida. Alla linkit tänä vuonna tästä aiheesta kirjoittamiini artikkeleihin, aikajärjestyksessä, viimeisimmästä ensimmäiseen.  Useimmissa tapauksissa kommentit vasta valottavat kokonaisuutta. Ole hyvä, jos kiinnostaa.


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/24299/kuka-nyt-urpiaista-pelkaisi


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/24246/ruma-sana-sanottava-niin-kuin-se-on


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/24231/euro-liian-suuri-kaatumaan


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/24145/ympari-kaydaan-yhteen-tullaan


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/24121/kauhun-kesa-kuuma-kesa-euron-ja-eun-viimeinen-kesa


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/24040/poliittinen-kriisi-luo-talouskriisin


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23987/the-great-eu-debt-write-off


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23967/kriisin-siemenet-istutetaan-silloin-kun-maa-menestyy


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23892/viimeistaan-kun-euro-kaatuu-on-kotipesa-pantava-kuntoon


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23889/euron-pelastaminen-ei-mahdollista


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23787/valtion-vakuuksista-ja-takauksista


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23770/pienia-voittoja-katastrofaalisia-tappiota


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23513/timo-vie-ja-muut-vikisee-mukaanluettuna-jyrki-boy-ja-jutta


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23491/johan-pomppas


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23431/pilkotaan-ensin-pankit-ja-finanssitalot


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23188/pankkeja-ja-poliitikkoja-on-taas-turvattu


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23113/ahneuden-edistaminen-kannattaa


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23077/vain-numeroita-paperilla


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/21878/finanssimarkkinoiden-ja-demokratian-pelastamisresepti


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/21753/onko-maailmassa-liikaa-rahaa-vai-holtittomia-poliitikkoja


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/21727/pelivaline-vai-arvon-mitta-ja-vaihdon-valine


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/21628/eurolle-odottamatonta-tukea


 


 


Olisiko jo korkea aika asettaa pankkijärjestelmämmekin perusteet kyseenalaiseksi?


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/19017/pankkijarjestelma-sanoi-poks-pelureiden-ponzi-pyramiidi

Systeemikriisi ilman uskottavaa johtajuutta vie kaaokseen




Systeemikriisi ei ratkea virkamiestyönä, se vaatii poliittista johtajuutta. Ja yhä useampi asiantuntijoista on valmis uskomaan, että EMUn ja EUn ongelmat ovat nimenomaan systeemikriisin tuotoksia. Systeemi ei toimi edes siten kuin on suunniteltu, koska poliittiset päätöksentekijät ovat tietoisesti systeemin romuttaneet, lipeämällä aiemmista hyvistä päätöksistään. Lisäksi jo lähdössä mukaan hyväksyttiin tietoisesti  – ilmeisesti poliittisista syistä -  valtioita, joita ei olisi pitänyt mukaan hyväksyä. Ainakin yksi pääsi mukaan varkain. Ja yhteisen valuutan edellyttämän yhteisen, kurinalaisen talouspolitiikan ”unohtaminen” ja luottaminen kansallisvaltioiden poliitikkojen hyvään tahtoon huolehtikin lopusta.

Nyt ollaan sitten kovin lähellä totuuden hetkeä. Liian lähellä. Pelastuuko euro ja sen myötä EU, vai onko kaikki niiden eteen tehty työ hukkaan heitettyä? Onko meidän pakko kuopata maanosamme menestyksekkäin rauhanprojekti päätöksentekijöittemme ja oman holtittomuutemme ja hillittömyytemme vuoksi? Onko meidän tällaisessa tilanteessa edes poliittisesti mahdollista siirtyä kohti kiinteämpää taloudellista kurinalaisuutta? Ilman sitä on turhaa toivoa jatkoa sen paremmin eurolle, EUlle kuin rauhan jatkumiselle Euroopassa.

Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja, Italia. Hetki hetkeltä euro-alue vajoaa uusiin ja entistäkin syvempiin pohjamutiin, kun virkamiehet ja poliitikot kutsutaan komiteoittensa hätäkokouksiin. Parleeraamaan. 

Komiteoilla ei sotia voiteta ja nyt on kyseessä sota. Sota rahamarkkinat vs. demokratia. 

EUssa tarvittaisi nyt johtajuutta. Luonnollisin olisi suurin maksumies Saksa ja Angela Merkel, mutta tarjolla on vain Ranska ja Nikolas Sarkosy. Miksi ihmeessä useimmiten finanssejaan rationaalisesti hoitavat saksalaiset nyt kuuntelevat moista tekogallialaista ja ovat hänen vietävänään? Ja hänhän vie, kuten maailman kuulu pillipiipari aikoinaan.

Systeemikriisi ratkeaa vain toimilla, joilla kriisin syyt selvitetään ja poistetaan. Todennäköisesti se nyt vaatii jo uuden systeemin kehittämisen. Eikä uutta systeemiä saada luotua virkamiestyönä. Ei senkään vuoksi, että samalla olisi korkea aikaa katsoaa Pohjois-Atlanttista yhtenä syiden ja seurauksien verkostoa. Ja saada tämä kokonaisuus kuntoon. Sen toimimaan saattaminen edellyttää sekin poikkeuksellista johtajuutta. Eikä sitä ole näkyvissä.

Heinäkuussa on aikaa reflektoida. Alla linkit tänä vuonna tästä aiheesta kirjoittamiini artikkeleihin, aikajärjestyksessä, viimeisimmästä ensimmäiseen.  Useimmissa tapauksissa kommentit vasta valottavat kokonaisuutta. Ole hyvä, jos kiinnostaa.




Olisiko jo korkea aika asettaa pankkijärjestelmämmekin perusteet kyseenalaiseksi?

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/19017/pankkijarjestelma-sanoi-poks-pelureiden-ponzi-pyramiidi



lauantai 2. heinäkuuta 2011

Vapaus 2011

Ihmiskauppa, huumeet, harmaa talous, järjestäytynyt rikollisuus ja korruptio. Ilmiöitä, joita emme ole tottuneet liittämään suomalaisen yhteiskunnan arkeen. Nyt ilmenee, että osana harmaata taloutta olevaa pimeä työtä, on tarjolla jos viitsii vaivautua kysymään. Kun maassa poliitikkojen puheitten vastaisesti köyhyys on lisääntynyt ja tulonjako revennyt, lainkuuliaisuus on rapautunut ja arvot vähintäinkin vääristyneet.


Nyt meidän varmaankin odotetaan kunnioittavan niitä nokkelia, jotka selviävät ilman veroja ja työnantajat ilman lainmukaisia sivukuluja? Selvästi eivät ainakaan ole niitä laiskoja pitkäaikaistyöttömiä, jotka eivät vain viitsi. Samalla he vielä saavat työttömyyskorvaukset, toimeentulotuet ja mitä muuta tahansa.


Alkaisiko olla kansallisen itsetutkiskelun paikka?

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kuka nyt Urpiaista pelkäisi?

On varmaan kaikkien kannalta hyvä, että Euro-maiden ylihuominen Kreikka-kokous peruttiin?


Saavat pankit vielä rauhassa miettiä kuinka pienillä "osallistumisilla" huippukorot Kreikan-lainoista on saatavissa. 0 0 0 . . . Pankinjohtajat voivat rauhassa miettiä, mitä mieltä aina ahneet osakkeenomistajat ovat siitä, että heidän omaisuuttaan ei sittenkään maksimoida? Ja samalla optimoida bonuksensa.


Pitäisikö pankkien vastaantuloon osallistua myös niiden rapakontakaisten, jotka aikoinaan antoivat lainaa tulevia laskeutumismaksuja vastaan? Pystyvätkö Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat toimillaan pitämään huolen siitä, että pankkien saatavat pannaan kaikkien euro-maiden veronmaksajien maksettavaksi?


Sillä varmasti jossain täytyy olla koira haudattuna, kun Kreikan parlamentti hyväksyi kansakunnan orjuutussopimuksen? Eikö sittenkään vaadittu tarpeeksi?


Vai pelkäsivätköhän kaikki vain Urpiaisen timantinkovaa vakuusvaatimusta?