Taitaa Nokian kännyköiden käydä samalla tavalla kuin Suomen parlamentarismin. Loppu häämöttää ennen kuin on edes kunnolla opittu tavoille. Kohta taitaa olla nekrologin paikka? Kummallekin.
Parlamentarismi taisi kompastua Timo Soiniin ja hänen valitsijaorganisaatioon. Uusi tilanne, johon ns. vakiintuneitten puolueitten on, monista yrityksistä huolimatta erinomaisen vaikea suhtautua. Soini on möykky jonka yli, ali, oikealta, vasemmalta, edestä eikä takaa taida luontevasti päästä kukaan. Pelin politiikka on palanut kuitenkin sillä erolla, että ilmeisen kokemattomat puoluejohtajat, yksi toisensa jälkeen hirttävät itsensä kynnyskysymyksiksi kutsumiinsa poliittisiin lupauksiin. Sillä tavalla synnytetään vain yhden puolueen diktatuureja. Uusia Kekkoslovakioita?
Nokia taisi kompastua itsetyytyväisyyteen ja ympyröittemme pienuuteen? Yhtiö, joka 1990-luvun alussa heilui konkurssin partaalla löysi jyvän. Kännykän. Samalla ilmeisesti kohtasivat toisensa hyvin yhteen sopineet ihmiset, jotka eivät voineet epäonnistua. DreamTeam. Ensimmäinen epäonnistuminen taisi olla USA, jonka markkinoille ei oikein koskaan onnistuttu pääsemään. Toinen lienee ollut itsetyytyväisyys ja kustannusleikkausten ja toimintojen tehostamisen vimma, kun vanhaa piti turvat, eikkä uutta uskallettu ennakkoluulottomasti kokeilla. Kolmas jälkeenjäänti älypuhelimissa, jossa Apple juuri nyt näyttäisi kokevan kultakauttaan. Mutta Aasian jätit ovat silläkin alalla jättejä. Viimeinen niitti taitaa olla menossa, kun Aasian markkinatkin alkavat pettää tavallisissa halpispuhelimissa.
Ja samanlaiset taitavat olla vaiheet Suomen parlamentarismilla. Me olemme antaneet puolueittemme muodostua itsellisiksi ja hyväksyneet ns. kabinettipolitiikan. Kansanedustajan itsenäinen päätöksenteko-oikeus on, perustuslain vastaisesti, siirretty puolueiden ryhmäpäätöksiksi. Puolueista on tullut lainsäädännön ja verovarojen intressentti ja samalla ainoat, joka maassa niistä saa päättää. Siis monopoli. Julkisella sektorilla kokonaan ja kolmannella sektorilla, omasta päätöksentekomonopolista johtuen, ylivertainen kilpailija kaikelle yksityiselle. Kun jaettavaa on riittänyt noin 10 vuotta, ja tarvittaessa on otettu lisää laina entisen päälle, ei muuhun ole totuttu. Ei ole tarvinnut. Nyt meillä on sitten monin eri tavoin tuettu yhteiskunta, jonka tuloksentekokyky alkaa rapistua kiihtyvää vauhtia.
Kun 1990-luvulla Nokian kasvu pelasti Suomen, nyt sen loppu kiihdyttää Suomen vaikeuksia. Aika aikaansa kutakin?
Vaalit olivat vaajaat kaksi kuukautta sitten. Milloinkohan Suomen puolueet ehtivät keskittymään Suomen ja suomalaisten asioihin? Niihin kuuluvat keskeisimmin työ ja toimeentulo hyvinvoivassa kotimaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti