Valtion vakuuksista ja takauksista

Yleistä pohdintaa

Vakuus annetaan lainan antajalle, eli velkojalle, velan pantiksi. Takaus annetaan velan maksamisen vakuudeksi. Edellisen antaa lainan saaja jälkimmäisen antaa ulkopuolinen, sitä silmällä pitäen jos velan ottaja ei pysty/halua maksaa. Yksityisellä sektorilla sanktiona on ulosotto, tarvittaessa poliisin tukemana.

Velan valtiolle antaa useimmiten pankki, ei valtio. Mikä voi olla pankin sanktio valtiota vastaan? Lisälainantamisesta pidättäytyminen, iso meteli etteivät muutkaan pankit/valtiot enää lainaisi, lobbaus valtion boikotoinnin tai sodankäynnin aloittamisen puolesta sitä vastaan, luottotappion kirjaaminen. Jos lainan on antanut valtio, ovat käytettävissä olevat keinot samat, mutta valtio voi myös hyökätä tai julistaa sodan.

Nykyinen käsitys rahasta on, että se on velkakirja. Sillä ei ole reaalivakuutta. Pankit myyvät velkaa. Keskuspankit säätelevät pankkien kykyä myöntää velkaa lähinnä korolla tai sitten painamalla rahaa, eli lisää velkakirjoja, mikä taas kiertyy koroksi.

Devalvaatio on toimenpide, jolla rahan eli valuutan arvo valtion/keskuspankin päätöksellä lasketaan. Sen seurauksena valtion kansalaisten ostokykyä alennetaan ja ao. valuuttaa omistavien omaisuuden arvoa alennetaan. Lisäksi sillä parannetaan vientiteollisuuden kilpailukykyä ulkomailla, ja heikennetään ulkomaisten tuontitavaroiden kilpailukykyä ao. maassa. Revalvaatio on valtion päinvastainen toimenpide.

Devalvaatiossa valtio maksattaa talouspolitiikkansa seuraukset sekä kansalaisillaan että valuuttaansa sijoittaneilla ja muiden valtioiden vientiteollisuuksilla. 

Valtion vakuudet

Mitä valtio voi antaa ottamiensa lainojen vakuudeksi? Valtion omistuksia kotimaassa, ulkomailla; osakkeita, maata, käyttöoikeuksia maahan tai luonnonvaroihin, poliittista ”good williä” esimerkiksi velkojan pyrkimyksiä kohtaan kolmansiin osapuoliin, lupauksia rakenteellisista uudistuksista, ??  Kullan tai muun merkittävän raaka-ainevarannon realisointioikeus voitaisi siirtää velkojille?

Vaikka kansalaisten voikin sanoa omistavan valtion, valtio ei omista kansalaisia. Esimerkiksi se ei pysty myymään kansalaisiaan orjiksi. Ainakaan vielä.

Vasemmistolaiseksi kuvatun sanomalehti Elefthorypian mukaan Ateenassa vierailevat EUn ja IMFn tarkastajat ovat ehdottaneet hallitukselle, että se yksityistäisi ainakin valtiollisen sähköyhtiön sekä Ateenan ja Thessalonikin vesihuollosta vastaavat yhtiöt. Miksi juuri kansalaisten perustarpeisiin, perusturvaan palveluja tuottaviin monopoliluonteisiin yhtiöihin? Niiden muuttaminen yksityiseksi eivät niiden monopoliluonnetta muuta. Siirryttäisi vain julkisesta monopolista yksityiseen. Monopolin tuotot siirtyisivät julkisesta taskusta yksityiseen ja samoin oikeus hinnoitteluun. Mutta kansalaisten on niitä palveluja joka tapauksessa ostettava. Hinnalla millä tahansa.

Onko jäsenvaltioitten konkurssihuutokauppa todella EU:n linja? Vai jatketaanko tässä vain pankkien pelastuslinjaa? Ja sitten kun kaikki valtion nyt omistama infra on myyty? Mitä sitten? Myytäisi osia valtiosta? Saaria? Haluaisinpa nähdä sen hetken, kun ensimmäinenkään EU-jäsenvaltio luovuttaisi ensimmäisenkään osan suvereenista alueestaan velkojensa maksuksi. Ja sen, että miten se siltä sitten väkisin vietäisi. Kun en enää oikein jaksa uskoa edes sotaan Euroopan demokraattisten valtioiden kesken.

Lisäksi suunnitelma itsessään olisi todennäköisesti tyhmintä, mitä Kreikan hallitus voisi, ennen väistämätöntä velkasaneerausta tehdä? Sijoittajat, pankit ja rahoituslaitokset ja niiden johto tekivät muhkeat voitot lainatessaan Kreikalle ja muille valtioille lainarahaa vakuudetta. Nyt näiden maiden odotetaan myyvän omaisuuttaan ulkomaisille sijoittajille, vaikkapa näille samoille pankeille ja rahoituslaitoksille jotta nämä voisivat selviytyä holtittoman, mutta ruhtinaallisesti palkitun johtonsa aiheuttamista tappioista? Miksi minkään valtion pitäisi?

Mitä sitten kun kaikki myytäväksi kelpaava on myyty? Myydäänkö lopuksi kansalaiset?

PIIGS maiden suurimmat velkojat ovat Ison Britannian, Ranskan ja Saksan pankit. Jos nämä pankit joutuvat suoritustilaan, näillä mailla on käsissään pankkikriisi. Ainakin aiemmin valtio vastaa itse oman pankkikriisinsä hoitamisesta. Nyt menettelyksi näyttää muodostuvan halu maksattaa oma pankkikriisinsä kaikilla EU-mailla. Miksi niitten valtioiden, joiden pankit eivät ole näitä maita rahoittaneet pitäisi edes osallistua ”pelastuspakettien” takaamiseen? Ja vielä tavalla, jossa ne joutuvat kantamaan suhteettoman suuren osuuden verrattuna Isoon Britanniaan, Ranskaan ja Saksaan? Eikö ymmärrettävämpää olisi, että juuri nämä maat kantaisivat ensisijaisen tai ainakin suurimman suhteellisen osuuden takaustarpeesta? Niissä valtioissahan valtion valvontavastuu pankeista on pettänyt.

Media puhuu pelastuspaketeista. Itse kutsuisin käynnissä olevaa toimintaa pahimman luokan valtiolliseksi ryöstöretkeksi. EUn suurimmat ja vauraimmat valtiot, oikeastaan niiden johtava poliittinen eliitti panee muiden maksettavaksi virheet, joihin he itse ovat syypäitä. Ja koska taloudesta näyttää tulleen aatteellista politiikkaa tärkeämpi valtion eloonjäämisen moottori, voisi tilannetta myös kuvata näiden valtioitten taloudelliseksi hyökkäyssodaksi.

Huonosti toimiva talous on huonosti toimivan demokratian seurausta. Siinä pähkinänkuoressa demokratian ja markkinatalouden keskinäinen riippuvuus. Demokratian on toimittava, jos markkinatalouden halutaan oikeasti toimivan. Nyt velan varaan rakentuva markkinatalous yrittää tukahduttaa demokratian. Aivan samalla tavalla kuin puolueet ovat ottaneet vallan kansalaisilta aiemmin demokraattisissa maissa, aivan samalla tavalla markkinavoimat, talous ja raha vievät poliittisia päättäjie, eli puolueita. Pitääkö ihmisten jälleen tehdä valinta siitä, kumpaa haluamme? Puhtaaksi viljellyn kapitalismin vai sosiaalisen markkinatalouden. Kansalaisten niskalenkki markkinavoimista kirpoaa muuten lopullisesti.


PS.
Meidän suomalaisten kannattaisi ainakin hyvin nopeasti lopettaa lisävelkaantuminen. Meilläkin on saaria, järviä, metsää.