keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Oi, kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola

Ei löydy maata sen armaampaa. Eikö se näin mennyt? Nimikin on vähintään enteellinen; Kauan on kärsitty.


Taas joutuivat nuoret tytöt ylen ymmärtävän lainsäädäntömme sijaiskärsijöiksi, kun nuorta tyttöä pahoinpideltiin metrossa. Vain yksi ulkopuolinen nainen puuttui asiaan ja onnistui estämään törkeän varkauden. Myöhemmin viisi nuorta poikaa huomasi varsinaisen pahoinpitelyn, ja tuli viereen seisomaan, estäen siten tilanteen pahenemisen.


Hesarin omakaupunki.fissä käydään opettavaista keskustelua aiheesta. Toivoisin nykyisten kansanedustajien tutustuvan siihen, jotta osaisivat arvostaa kättensä töitä ja kansanedustajaehdokkaiden tutustuvan siihen ottaakseen opikseen. Eihän näin saa käydä? Eikö lait ole olemassa sitä varten, ettei näin käy? Voisin nimittäin kuvitella, että kummassakin vaunussa oli paikalla muitakin?


Pahoinpitelijäin lisäksi olisi heidätkin asetettava vastuuseen. Heitteillejätöstä, puutumattomuudesta pahoinpitelyyn tai vaikka vain toimettomana oloon.


Tosin laki ei kansalaisten enemmistön mielestä anna siihen mahdollisuutta. Siinä haastetta uudelle eduskunnalle.


 


 

Ei kommentteja: