sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Miten se menikään?

Hullu ei ole se, joka maksaa vaan se, joka pyytää.


Nokia maksoi tervetuliaisina Stephen Elopille noin 4,5 miljoonaa euroa. Ilmeisesti ainakin osittain tämän menettämien optioiden johdosta. Varsinainen vuosipalkka vaatimattomat 1 milli. Bonuksista tai optioista tai molemmista ei minulla ole tietoa. Kun itse olen sitä mieltä, että palkkahaitari yrityksen korkeimman ja alhaisimman palkan välillä saisi olla enintään  x 10, en voi kun ihmetellä.


Nokia maksoi Olli-Pekka Kallasvuon ulos 7,2 miljoonan euron kultaisella kädenpuristuksella. Varsinaista vuosipalkkaa hän oli nauttinut sentään noin 100.000 euroa kuussa. Mahtavat pojat ja tytöt Nokialla olla hyvillä palkoilla? Nythän taas rahaa riittää, kun väkeä on pantu ja pannaan lisää kortistoon?


Varmaan olivat molemmat palkkansa ansainneet. Vaan mahtaako noissa palkoissa olla tolkun häivääkään?


Pieniä murusiahan ne ovat maailman suuriin verrattuna. Varsinkin rahoitusalalla. Mutta niitähän me länsimaissa maksamme jo nyt. Tuhansia miljardeja taaloja, vakuudettomina uusina seteleinä ja velkakirjoja, joiden katteena ovat kansalaiset. Vielä vuosikymmeniä.


Työllämme maksamme isojen poikien pelit.


 


 


 

Ei kommentteja: