Onko markkina ihmisen ideologisen palvonna kohde, Ainoa Oikea Totuus vai ihmisen itselleen luoma väline? Väline, joka muuttuu ihmisen, ihmisten valtaosan muuttuvien tilanteitten ja tarpeitten mukaan?
"Myös huolestuneena tavallisena tossunkuluttajana olen pähkäillyt tätä maata vietävän sokeasti monikansallisen yltiöliberaalin kapitalismin kyltymättömän omaneduntavoittelun ja suoranaisen ahneuden perässä. Kuvitellaan että millekään ei tarvita mitään rajoja, että markkinat korjaavat ylilyönnit. Niinhän ne korjaisivatkin jos niiden annettaisiin toimia, mutta kun ihmisen raadollinen luonteenlaatu tulee tässäkin vastaan. Aletaan säätää lakeja ja pykäliä estämään nämä toimet. Käännetään kehityksen kulkua oman viiteryhmän eduksi, mikä se kullakin ja kulloinkin vallassa olevien tahojen kannalta on mahdollista." Näin "juhamatti" komenttina eiliseen artikkeliini, josta aihe tähän erilliseen artikkeliin.
Markkinoita on aina säädelty. Juuri siksi ne toimivat kunkin yhteiskunnan asettamien rajojen mukaan. Arvon määrittämisen ja vaihdannan toteuttamisen kannalta parasta, mitä olemme saaneet aikaan? Nyt globaalissa markkinassa jäi juuri säätely uupumaan, koska yhteiskuntana on koko ihmiskunta. Yli 200 valtiota ja yli 7 miljardia ihmistä. Ei sille markkinalle ole ollut olemassa yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä, vajavaisia yritelmiä vain. Sillä täysin vapaa globaali markkinatalous johtaa täysin suljettuun globaaliin monopoliin. Varmasti.
Ehkä keskeisin puuttuva palanen on sellainen kansainvälinen "antitrustilainsäädäntö", joka estää yksittäisten yritysten tai yritysryhmien muodostuvan globaaleiksi tai alueellisiksi monopoleiksi. Siihenhän rajoittamaton markkina- ja kilpailutalous väistämättä johtaa. Eli toisin päin sanottuna, miten rajoittaa yritysten kasvua siten, etteivät ne muodostu sen paremmin alueellisesti kuin globaalistikaan liian suuriksi kaatumaan.
Ja kumpaakin kokoluokkaa pitää olla olemassa, rinnakkain. Ja samalla pitää luoda hyvät, mieluimmin jopa erinomaiset edellytykset uuden yritystoiminnan syntymiseksi. Ja jälleen sekä alueellisesti että globaalisti. Ei helppo pohdinnan kohde? Ei.
Meidän 5,3 miljoonan kansantalouden suurin ongelma on juuri kotimarkkinan pienuus. Tai ainakin menneisyydessä on oikeastaan ollut, pääasiassa kai kielestämme ja sisäänpäin lämpiävästä metsäläisyydestä ja maalaisuudesta johtuen. Muutos niistä ajosta on hurja, mutta vielä nopeampi sen pitäisi olla, jos aiomme paikkamme maailmalla säilyttää. Sitä ei edesauta kehityseurojen heitteleminen menneen maailman tukipolitiikan mukaisesti ympäri metsiä ja niittyjä..
13 kommenttia:
"Ehkä keskeisin puuttuva palanen on kansainvälinen "antitrustilainsäädäntö"
Tämä pohdinta olisi syytä aloittaa eräästä aksioomasta eli evoluutio-opista taikka darwinismista.
Koko olemassaolomme perustuu kilpailuun. Näin luonto ja lajit kehittyvät, näin ihminen ja yhteiskunta kehittyy. Yksilöistä lähtevä kilpailu tulee aina täyttämään ne tyhjiöt, joita lainsäätäjä rajoituksillaan luo ja jokainen tällainen säännöstelyllä aikaansaatu "väistöliike" luo uusia voittajia ja luusereita. Siis norsu jahtamaan hiiriä.
Koska ahneus aina kilpailee rakkauden kanssa on ahneuden kyettävä perustelemaan tekojaan peittämällä ne jonkinlaisen solidaarisuuskäsitteen alle. Ihminen EI KOSKAAN ajattele muuta kuin itseään. Joukkojen, puolueiden, ay -liikkeiden ja aatteellisten yhdistysten toiminnan taustalla on lopulta vain ja ainoastaan itsekyys ja halu käyttää muita omen etujensa ajamiseen. Kun ihmisen perusturva on riittävä, omat edut ovat abstraktimpia, mutta se ei muuta totuutta.
Nyt puhumme markkinatalouden (erään ihmisjoukon) toimien säätelemisestä, kun ollaan huomattu, että eräs toinen ihmisjoukko on säädellyt yhteiskunnan tasolle, jossa vain suuret monopolit (toinen ihmisjoukko) pärjää. Lyödään ja lätkitään, mutta unohdetaan markkinatalouden tärkein tehtävä, annetaan pientenkin kukkien kukkia.
Meillä on roppakaupalla esimerkkejä siitä, että juuri sääntely on se tekijä, joka tuottaa noita kansainvälisiä monopoleja. Ensin säädellään yrittäjän toiminta niin monelta suunnalta, että yrittäminen pienessä muodossa ei ole mahdollista. Sitten halutaan säädellä toimintaa niin, ettei se ole mahdollista myöskään suurissa puitteissa ... NIIN INHIMMILLISTÄ AJATTELUA
Otetaan yksi esimerkki. Kemiallisten tuotteiden valmistus ja markkinointi on pääasiassa keskittynyt suurille monikansallisille yhtiöille. Pelkästään EU:n kemikaalilainsäädännön noudattaminen on kuitenkin niin kallista, ettei pelkän byrokratian pyörittäminen riitä Suomesta saatavilla katteilla.
Minulle on väitetty, että ihminen on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, joten miksi ihminen ei oppisi säätelemään markkinataloutta omalla käyttäytymisellään. Niinhän ay-liike onnistuu tekemään koska jäsenten ahneuden tavoitteet ovat samat.
Tällainen ajatus tyssää taas ahneuteen, jos ei muuten, niin joku poliitikko näkee mahdollisuuden ajaa asiassa omia etujaan ja pyörä pyörii.
Ympäri käydään ja yhteen tullaan, maailman parantaminen on taitolaji, varsinkin
tämänhetkisen, mennyttä ja tulevaa onkin jo helpompi muuttaa.
5,3 miljoonaisen kansantalouden suurin ongelma ei ehkä sittenkään ole kotimarkkinoiden
pienuus vaan ulkomarkkinoille pääsyn vaikeus.
Kotimarkkinat varmaan elättäisivät koko kansan, jos jonkin kriisin seurauksena
tänne pussinperälle saarroksiin jäätäisiin. Ei epäilystäkään, hyvin pärjättäisiin,
kun voittojen maksimointi ulkomaisille omistajille jäisi pois.
Tämänhetkisessä globaalissa markkinatilanteessa toimien, kun mikään ei tunnu pörssi-
yhtiöiden omistajille koskaan riittävän, ollaan ainaisessa alisuorittamisen tilassa.
Määrätään seuraavalle vuodelle tuotanto tavoitteet, joita ei kyetä millään täyttämään.
Näin saadaan kannattavakin yksikkö näyttämään tehottomalta. Siis lakkautetaan se,
että muka konsernin muut yksiköt voivat toimintaansa jatkaa.
Näin taisi juuri Varkauden painopaperin valmistuksessa käydä. Lakkautettiin täysin
kannattava, hyvää tulosta tuottava terve yksikkö.
Jos näin älyttömästi ja lyhytnäköisesti tässä maassa aletaan suurimittaisesti toimia,
on jäljellä se ainut neuvo, viimeinen lähtijä sammuttakoon valot.
Kaj
Ihan loppuun asti en ajatteluasi oikein ymmärtänyt. Esimerkiksi "Meillä on roppakaupalla esimerkkejä siitä, että juuri sääntely on se tekijä, joka tuottaa noita kansainvälisiä monopoleja." Toki näin usein on, mutta silloin sattumalta. Sen sijaan sääntelemätön vapaa kilpailu johtaa aina siihen, että lopussa on vain yksi voittaja. Olipa kyseessä urheilu, puoluepolitiikka, eliölaji tai ihan mikä tahansa. Siis ainakin, kun olosuhteet säilyvät ennallaan.
Joukkovoimaa ei mielestäni voi verrata ahneuteen. Ahneuden ja edun ero on aika usein vain katsojan silmässä. Omasta edusta huolehtiminen koetaan vastapuolella ehkä ahneudeksi. Eiköhän se ennemminkin ihmisen laumasieluisuuden tulos? Kummatkin omissa laumoissaan. Niin työntekijät kuin työnantajat.
juhamatti
"Kotimarkkinat varmaan elättäisivät koko kansan, jos jonkin kriisin seurauksena tänne pussinperälle saarroksiin jäätäisiin." Olet varmasti oikeassa. Mutta silloin meitä olisi täällä oleellisesti vähemmän. Jonkun laskelman mukaan maamme pystyy elättämään noin 3,2 miljoonaa. Luonnollisesti olennaisesti heikommalla elämisen laadun tasolla.
Kaksi esittämääsi ajatusta panee todella ajattelemaan. Ensinnäkin "suurin ongelma ei ehkä sittenkään ole kotimarkkinoiden pienuus vaan ulkomarkkinoille pääsyn vaikeus" ja toiseksi "mikään ei tunnu pörssiyhtiöiden omistajille koskaan riittävän, ollaan ainaisessa alisuorittamisen tilassa". Niitä täytyy vielä tarkemminkin pohtia. Mitä muuten tarkoitat ensimmäisellä?
Täsmennyksenä edelliseen, tarkoitin ulkomarkkinoille pääsyn vaikeutena sitä henkistä
lukkotilaa, joka on suomalaisten tuotteiden vientiä aina jarruttanut. Eli emme oikein
osaa myydä. Teknisesti ulkomaankauppa tietenkin hallitaan, mutta ulkomailla läsnäolo,
tuotteiden brändäys, imago, sun muu fiilistely, joka markkinointiin nykyään yhä enemmän
liittyy, käsittääkseni ontuu. Esimerkkinä Nokian kännykät, Apple pyyhkäisi ohi mielikuvamainonnalla, ei niinkään tekniikkaan liittyvällä faktalla. Ei riitä, että jokin tuote on kaikin puolin hyvä, käyttöohjekirjasta luettuna, sen täytyy myös tuntua siltä, käytössä, kädessä, mielessä, jopa mielikuvissa.
En osaa enää vanhentuvana äijänä asiaa paremmin valaista, ongelman näen henkisellä puolella. Ehkä nuori kansainvälistyvä polvi ymmärtää tarttua tähän ikiaikaiseen
ulkomaankauppaaamme häirinneeseen ongelmaan.
Hakki,
Myönnän, että minussa on paljon kyynisyyttä. Näen kuitenkin rodun tai lajin selviytymisen tarpeen johtavan monimuotoisuuteen, ei päin vastoin. Talous ei tässä suhteessa poikkea luonnosta. Sanoit: "Lopussa on aina voittaja", mutta voiton huuma kestää vain seuraavan kisan alkuun. Microsoft -yhtiötä on vuositolkulla yritetty kammeta pois paikaltaan erilaisten lakien avulla, mutta aina se pompahtaa ylös. Sitten tulee ihan kuin varkain "open office", "Linukka", mobiililaitteet ja niiden mahdollisuudet. Microsoft jäänee lopulta elämään saarekkeelle, joka joskus kuolee pois. Ongelmana tässäkin on se, että me haluamme tuloksia elämämme aikana ja siihen luonto on liian hidas.
Oma etu on kaunis sana itsekyydelle ja ahneudelle. Joukkovoima on kaunis? sana ihmisen halulle käyttää muita omien tarpeidensa turvaamiseksi. Usko pois, me välitämme viime kädessä vain itsestämme, no joo ehkä joku äidinvaisto vielä syrjäyttää tuon, mutta itsekyyttä on jopa itsensä uhraaminen siinä toivossa, että saisi kauniita neitoja ympärilleen jonkun jumalan valtakunnassa.
Joukkovoiman käyttö on peräisin apinalauman jäsenen tarpeesta turvata oma selviytyminen luonnossa. Jos tuntee pärjävänsä ilman, lentää mielummin yksin!
juhamatti
No joo- Olen samaa mieltä tuosta lukkotilasta. Esimerkkiisi viitaten, merkittävä syy Nokian menestymiseen taisi olla juuri se panostus tuotteiden asiakkaita puhuttelevaan designiin joka vielä siinä vaiheessa riitti luomaan sen erilaisuuden, ainutlaatuisuuden imagon, jota ihmeempää asiakkaat eivät vielä osanneet vaatia. Mutta asiakkaat, aivan kuten lapset ja omistajatkin vaativat aina lisää, enemmän, parempaa. Ja siinä brandaamisessa Nokia taisi, toivottavasti vain hetkeksi, menettää markkinoiden johtajuuden? Johto taisi jähmettyä menneiden menestysten ja pankkitiliensä ihailuun?
Tuosta jatkuvasta alisuorittamisen tilasta. Se lienee sisäänrakennettu velkavetoisen finanssitalouden kasvupakkoon? http://www.michaeljournal.org/myth.htm Ja lienee mahdollista, että ainakin länsimaissa se tie on lähestymässä loppuaan? Tarvitaan uusi järjestelmä?
Kaj
"Näen kuitenkin rodun tai lajin selviytymisen tarpeen johtavan monimuotoisuuteen, ei päin vastoin." Päätellen kuitenkin siitä, miten ajankohtainen aihe "maahanmuuttajakriittisyys" tällä hetkellä on, monimuotoisuuden siunauksellisuus ei liene kuitenkaan lajin kaikkien edustajien sisäistämä perustarve. ;-) (No myönnetään, että siihen vaikuttavat muutkin tekijät.)
Esimerkkisi Microsoftista on mielenkiintoinen, vaikka ehkä jätät vähemmälle huomiolle ne interventiot, joita kilpailuoikeuden puitteissa on menneinä vuosina tehty sen kammitsemiseksi. Ja, kutensanot, aina se on onnistunut putkahtamaan takaisin.
Oliko se jo aiemmin kerännyt niin suuren painoarvon (osaaminen, patentit, pääoma), että se pystyi niillä suojaamaan niitä toimenpiteitä vastaan? Olivatko sikäläiset virkamiehet, oikeusoppineet todella myös oikeesti tosissaan, vai olivatko hekin kuitenkin nauttimassa Microsoftin ympärilleen säteilevästä rikkauden ja vallan energiasta? Tartuttiinko asioihin liian myöhään? Tehtiinkö päätökset sittenkin puolinaisesti, kuitenkin siten, että näille OpenOfficeille ja Linuxille jäi tilaa?
Nämä jälkimmäiset ovatkin mielenkiintoinen ilmiö. Mielenkiintoinen siksi, että ne tavallaan edustavat myös velkavetoisen kilpailutalouden vastavoimaa. Ensi vaiheessa ne astuivat kaupallisuuden ulkopuolelle ja osoittivat, että vaihtoehtoinen toimintamalli on olemassa, on mahdollinen. Barterpohjainen talous voi tulevaisuudessa toimia, netin avulla. Ja yhtä globaalisti kuin velkavetoinenkin. http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10404/tuleva-valuuttavallankumous
Emme todellakaan ole montaa askelta apinalaumasta irtaantuneet. Ja kriiseissä heidän joukkoonsa on helppo palata.
Alisuorittamisella tarkoitan muka alisuorittamista. Silloinkin kun ihminen painaa
110 % lasissa , se ei koskaan riitä kun tavoitteet asetetaan aina vaan ylemmäksi.
Lopulta vaaditaan työurien pidentämistä molemmista päistä ja keskeltäkin, kuinka se
sitten toteutettaisiinkin. Vähemmällä vauhdilla palattaisiin jonnekin 2004 vuoden
tasolle. Ei se nyt niin kauheaa aikaa ollut. Tai peräti 1980- luvun alku, kyllä silloinkin elettiin, itseasiassa jopa paremmin kuin nyt. Vaihtotase oli balanssissa,
velkaa ei juurikaan ollut kellään.
Helvettiinkö tässä kiire on, kyllä sinne keritään.
juhamatti
Downshifting (?) on jo kansainvälinen liike. Mutta ei se vie mihinkään, koska järjestelmä on lähtökohtaisesti pakkokasvuinen. Se on vähän sama kuin kuvitella demokratian palauttamisen mahdolliseksi äänestämällä puolueitten antamista vaihtoehdoista.
Sovitaanko, että moikataan. Siellä lopun jälkeen? :-)
Kaj Granlund
"Koko olemassaolomme perustuu kilpailuun. Näin luonto ja lajit kehittyvät, näin ihminen ja yhteiskunta kehittyy. Yksilöistä lähtevä kilpailu tulee aina täyttämään ne tyhjiöt, joita lainsäätäjä rajoituksillaan luo ja jokainen tällainen säännöstelyllä aikaansaatu "väistöliike" luo uusia voittajia ja luusereita. Siis norsu jahtamaan hiiriä.
Koska ahneus aina kilpailee rakkauden kanssa on ahneuden kyettävä perustelemaan tekojaan peittämällä ne jonkinlaisen solidaarisuuskäsitteen alle. Ihminen EI KOSKAAN ajattele muuta kuin itseään. Joukkojen, puolueiden, ay -liikkeiden ja aatteellisten yhdistysten toiminnan taustalla on lopulta vain ja ainoastaan itsekyys ja halu käyttää muita omen etujensa ajamiseen. Kun ihmisen perusturva on riittävä, omat edut ovat abstraktimpia, mutta se ei muuta totuutta."
Tuo on sitä sosiaalipsykopaattien levittämään hevonpaskaa, millä Nokiakin on painettu polvilleen.
http://www.taloussanomat.fi/yritykset/2010/10/02/hs-nokian-entiset-tyontekijat-syyttavat-ollilaa/201013673/12
Sosiaalipsykopaatilla ei ole muita mainitsemisen arvoisia kykyjä kuin suurien luulojen elätteleminen ja muiden manipuloiminen, joilla hän pyrkii tyydyttämään hillittömiä tarpeitaan. Oivalluskykyä heillä ei paskan vertaa, mikä on taudinkuvan ehkä vakavin elementti. Kun ei pysty erottamaan päätä perseestä niin ei takuuvarmasti osaa tehdä mitään kunnollista ja virheistä oppiminenkin on kaukana mahdollisuuksien rajojen ulkopuolella.
Nokian tuotekehitys pystyisi vaikka mihin, mutta uudet hyvät ideat torpataan pikku dirikoiden toimesta, koska sosiaalipsykopaatit eivät yksinkertaisesti tajua niitä. Sen sijaan keskitytään matkimaan muita ja päättelemään kapuloiden myyntiluvuista mitä markkinat haluavat. Asiakaslähtöisyyttä ei ole sen vertaan, että otettaisiin selvää ovatko kuluttajat kiinnostuneita tuotekehityksen suunnittelemasta suurikokoisesta kosketusnäytöstä vaan se pitää tajuta vasta vuosien kuluttua kun Apple ihastuttaa nörtit ja pissikset iPhonellaan.
Itsehän sosiaalipsykopaatti ei ymmärrä tuotteiden vetovoimasta muuta kuin saako niillä juuri tällä hetkellä sosiaalista statusta vai ei, joten hänen paskantärkeässä harhamaailmassaan kuluttajatkin ajattelevat pohjimmiltaan samoin. Tulevaisuuden visiot ovat pelkkää puuta heinää ja päämäärä on runnoa kilpailijat maan rakoon olemalla härskimpi kuin muut.
Kehittyvillä markkinoilla tulisi ymmärtää, että sosiaalipsykopaatti on synnynnäinen luuseri, joka tuhoaa vääjäämättä kaiken mihin koskee. Maailma ei ole Suomi, jossa Nokian kokoinen firma voi tilata Eduskunnalta lakeja pienempien saman alan firmojen nurkkaan ajamiseksi.
Moikataan vaan, tottakai! Downshiftaus lienee yksilön valitsema vapaaehtoinen
kevennys, johon harvalla on mahdollisuutta. Oravanpyörässä on vaan juostava, vaikka
hyödyn tuntuu korjaavan joku muu taho kuin tuloksen tekijä.
Jossain se köyden pää tulee vetäjän käteen, ei sitä voi pituuttaan enempää kiskoa.
Tietysti siihen menee vielä aikaa, maailmalla riittää eriarvoisuutta, meidän euromme
on kymmenen jossain muualla, ostovoimalla mitaten.
Pojilla on menossa mielenkiintoinen trilogia. Saanen vähän häiritä. Nuorna miesnä ollessani sattui käteen monenmoista tekstiä mm. kirja nimeltä "Dollarin maihinnousu".
Siinä kuvattiin nimenomaan dollarin voimaa toisen maailmansodan jälkeisissä konkurssimyynneissä. Tuntui kuin koko maailma olisi siirtynyt jenkeille. Eivät ne samat omistajat mihinkään ole hävinneet. Päin vastoin papua on tullut lisää samoin muutama peluri lisää tähän globaaliin shakkiin. Nämä tekijät pitää muistaa kun mietitään mihin Suomesta on ja mihin taas ei.
Mielenkiinnolla olen seurannut meneillään olevaa maanpuolustuskeskustelua. Samanlainen uudelleen arvioinnin aika olisi myös elinkeinoelämän alueella. Pitäisi hioa kaikki tuotannon prosessit mahdollisimman edullisiksi ja laadukkaiksi. Alkutuotannosta lähtevien tuotantoketjujen tarkka arvio pitäisi ottaa kansakunnan erityiseen suojeluun. Maamme laadukasta raskaan metallin ketjua ollaan pilkkomassa laivanrakennuksen siirtyessä pois omasta hallinnastamme. Jos ketjua kohtaa vielä ulosliputuksia heikkenee metalliteollisuuden alkutuotannon asema vaarallisesti. Sama vaara on paperiteollisuudella. Elintarviketeollisuuden olisi pitänyt saada lannoitetuotanto hallintaansa, jotta ketju olisi ollut täydellinen.
En kuluta aikaanne yksityiskohtiin. Totean vain, että maata on puolustettava monin tavoin. Fyysinen sodan uhka ei todellakaan ole ajankohtaisin. Meidät ollaan ostamassa pois maailmankartalta.
Lähetä kommentti