perjantai 29. tammikuuta 2010

Kaavoitusmonopoli joutaa romukoppaan




Ei ihme etteivät markkinat meillä toimi, kartellien ja hyvien veljien luvatussa maassa. Aloin jo kirjoittaa, että lahjonnan luvatussa maassa, mutta se olisi ollut virhe. Me kun olemme vieneet verkostoitumisen sellaiselle tasolle, että vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa varsinasta lahjontaa kukaan pystyy edes toteennäyttämään. Siis lahjontaa jossa, suoritusta seuraa suosio.


Lahjonta on meillä osa niitä rakenteita, joita myös Maan Tavaksi kutsutaan. Pienen, harvaan asutun, uskonlahkojen nöyräksi peloitteleman, pohjoisen kansan kiroja. Ihmettelet varmaan mistä moinen positiivinen ote, näin päivää NOKIAn riemu-uutisten jälkeen?


Meillä kansalaisten köyhyys ja työttömyys kasvaa, teollisuus lähtee maasta, pääministeripuolue kulkee skandaalista skandaaliin, valtio rahoittaa toimintansa kasvattamalla valtion velkaa ennätysmäisellä vauhdilla ja päähallituspuolue ulosmittaa kaiken turhimpaan mahdolliseen. Siis Kankkulan kaivoon. Samalla asuntojen hinnat nousevat vuosi vuodelta. Miten on mahdollista, että näiden leveysasteiden ehdotonta välttämättömyyttä, asuntoa ja sen hintaa ei saada koskaan järjelliselle tasolle? Missä vika?


Kunnallisessa kaavoitusmonopolissako? Vaiko rakennusliikkeiden vähäisessä kilpailussa? Kauppaketjujen poliittisissa kykyissä? Epäonnistuneessa aluepolitiikassa? Vai politiikan moraalin puuttumisesta?


 


PS.


Heikon ja huonon talouden syy on toimimaton demokratia.


 

Ei kommentteja: