maanantai 21. syyskuuta 2009

Puoluetuen todellinen suuruus alkaa valjeta?



Vähitellen pääsemme lähemmäksi puoluetuen ongelmien ydintä. Siis erityisesti nykyisen valtiorahoitteisen puoluetuen ydintä. Siis sen, jonka suuruudesta puolueita edustavat kansanedustajat saavat kenenkään muun kontrolloimatta yksin päättää. Ja rahaa he todella osaavat itselleen jakaa.

Mutta kuten on käynyt selväksi, virallinen puoluetuki on vain yksi puoluetuen muoto. AY-liikkeen jäsenmaksuistaan ja omaisuuksien tuotosta on ollut, jopa yleisessä tiedossa jo kauan. Se, että  ammattiyhdistyksille on kertynyt näin suuret varat, että he etujärjestöominaisuutensa lisäksi voivat ylläpitää kahta poliittista puoluetta on luonnollisesti selvä. Syynä on työnantajien ja työntekijäjärjestöjen tekemä sopimus ay-liikkeen jäsenmaksujen perinnästä joskus ensimmäisen Tupon aikoihin, 1960-luvun alussa.

Nyt paljastui, että Matti Vanhasen presidenttivaalitukijana toimi mm. Kanki-Kaikkosen nyt johtama Nuorisosäätiö, oli yhdessä omistamansa Nuorisoasuntojen Isännöinti Oy:n kanssa lahjoittanut Vanhasen vaalikampanjaan yhteensä 23 360 euroa. Näitä säätiöitä, rityksiä, rahastoja, yhdistyksiä löytyy kaikista puolueista. Vuosien aikana "uskovaisilta" kerättyjä ja kerääntyneitä rahoja jemmassa puolueiden käyttöön. (Olisi korkea aika jonkun, tutkijan tai toimittajan aloittaa puoluekohtaisen listan julkaiseminen.) Eikä siinä mitään. Sinänsä.

Mutta Nuorisosäätiö saa rahoitusta Raha-automaatti yhdistykseltä RAY, valtion hyväntekeväisyysmonopolilta alallaan. (Lisäksi muuta valtion rahoitusta.) Muita voisivat, tosin eri aloilla, olla Veikkaus OY ja Suomen Hippos. Ja ketkäs sitten näissä istuvat päätöksentekijöinä? Poliitikot, heidän suojatyöpaikoiksiahan ne ovat kehittyneet.

Varmasti nämä, esimerkiksi RAYn rahoittamat yhteisöt, tekevät jotain hyvääkin. Kuten varmasti muittenkin puolueiden vastaavat suojatyöpaikat. Mutta eivät ne sitä varten ole olemassa. Ne ovat olemassa siksi, että poliitikoille olisi "respektaabeleita" suojatyöpaikkoja ja tarvittaessa vaali- tai puoluetuen maksajia. Samalla ne estävät aidon kansalaislähtöisen "hyväntekeväisyystyön" imiessään kaiken yhteiskunnan rahoituksen.

Tämä puoluerahoituksen tuntematon saaristo on pitkälti piilossa. Mutta tutkimuksen arvoinen. äitän, että aiemmin kirjoittamani artikkeli Meidän 15 miljardin puoluetuki on huomattavasti lähempänä todellisuutta kuin nykyään pyörittelemämme noin 50 miljoonaa. Huomattavasti lähempänä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kukaan ei ole ymmärtänyt puuttua poliittiseen nepotismiin, joka on yksi voimakas poliittisen vaikuttamisen muoto. Täysin kartoittamatta on vaikutusvaltaisen politiikon järjestämien työpaikkojen määrä sukulaisille, tuttaville, jalkavaimoille, taloudellisille tukijoille ja puolueen jäsenille. Nämä kaikki normaalin virkanimitysmenettelyn ohittavat ratkaisut ovat moraalisesti ja eettisesti tuomittavia ja muita kuin politiikon liittolaisia halveksivia.
Mielestäni tässä maassa on aika keskittää voimat tämän poliittisen korruption murskaamiseen ennen kuin on liian myöhäistä. Vastuuntuntoinen äänestäjä ei saa antaa ääntään vakaumuksensa vaan oikemielisyytensä mukaan.

Hakki kirjoitti...

A no nymous, kiitti kommentista.

Vaikka olenkin samaa mieltä itse ilmiöstä, mahtaako nepotismi olla oikea termi? Edes Tatu Vanhasen tarkastelussa? http://fi.wikipedia.org/wiki/Nepotismi Vai olisiko sittenkin niin, ettei omena kovin kauaksi puusta putoa?

Nykyisen poliittisen järjestelmän ja D´Hontin suhteellisen vaalitavan mukaan, jos "Vastuuntuntoinen äänestäjä ei saa antaa ääntään vakaumuksensa vaan oikemielisyytensä mukaan", ainoa jolle hän voi antaa äänensä on JOKU MUU. Siis käydä äänestämässä ja jättää taatusti hylättäväksi tuleva äänestyslippu uurnaan tai postiin. Kaikki muu johtaa nykyisen puolueoligarkian diktatuurin hyväksymiseen ja vahvistumiseen.

Ongelman ydin taitaa olla siinä, että poliitikot sisäistävät politiikan jakojärjestelmänä. Kansalaiset sen sijaan menetelmänä hoitaa yhteisiä asioita mahdollisimman oikeuden- ja tarkoituksenmukaisesti. Jos näin on, on turhaa kuvitella, että nykyjärjestelmän pelisäännöillä muutosta kasainvaltaiseen suuntaan edes voitaisi saada aikaan toimimalla järjestelmän toivomalla tavalla.