maanantai 28. syyskuuta 2009

Kalikka kalahti. Siis älähdän.

Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas sanoo, että tiedotusvälineissä on meneillään häikäilemätön yritys kaataa pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Katson toteamuksen liityvän eiliseen Pääministerin haastattelutuntiin YLEllä. Älähdän kun kalikka kalahtaa.

Yhteisrintamasta on ilmeisesti kysymys. Mutta jos kepulaiseen tapaan väitetään, että etelän metia yrittää kaataa pääministerin ja kepun on se rintaman vähättelyä. Rintamaa voisi kuvata vastuullisten, itsenäisesti ajattelevien ja eri puolueita edustavien ihmisten halu palauttaa maahan toimintakykyinen, äänestäjien arvostusta nauttiva hallitus, joka voi keskittyä yhteiskuntamme pelastamiseen tässä taloutemmekin konkurssissa.

Olen varmasti paras asiantuntija ottamaan kantaa tähän kysymykseen. En nimittäin kuunnellut viimeistä radio-ohjelmaakaan. Minulle kun käy sekä Matti Vanhasen näkemisessä että kuulemisessa nykyään jo samalla tavalla, kuin silloin harvoin kun satun olemaan kuulolla ja Kansanradio aloittaa. Enkä oikein osaa kuvailla tunnetta; myötähäpeää? sääliä? voimakasta vastenmielisyyttä? inhoa? voimatonta raivoa?

Matti Vanhanen ei varmastikaan ole syypää eikä ainakaan yksin syypää Maan Tapaan, tämän politbyrokraattisen järjestelmän syntyyn. Mutta varmasti kaikkien muitten broilereitten joukossa sen kehittämisessä, sen laajentamisessa, ylläpitämisessä ja sen purkamista estämässä.

Mutta maassa on lait. Niitä myös maan Matti Vanhasien on noudatettava. Siis hänenkin pitäisi niitä noudattaa.

Matti Vanhanen on pääministeri. Kansalaisten on voitava luottaa hänen sanaansa ja ainakin siihen, että hän ei valehtele. Sitä ei siedetty hänen edeltäjältään, ja jos sitä ei Vanhaselta edellytettäisi, se olisi jälleen yksi osoitus politiikkamme moraalin rappeutumisesta.

Politiikassa asioiden sanotaan olevan sellaisia kuin miltä ne näyttävät. Matti Vanhasen venkoilu, erityisesti viimeisen puolentoista vuoden aikana, on antanut kansalaisille perustellun käsityksen pääministerin moraalikäsitysten perusteista, arvoista ja sisällöstä johon ne pohjaavat. Yksittäiset sanat, lauseet ja tilanteet ovat jo merkityksettömiä.

Yrityksen toimitusjohtajalla ei ole irtisanomissuojaa, ellei siitä ole erikseen sovittu. Hallituksen luottamuspula riittää. Pääministeriä on perustellusti kutsuttu maamme toimitusjohtajaksi. Jopa Vanhanen on vertausta käyttänyt. Pääministerille ei erillisiä irtisanomissuojia eikä kultaisia kädenpuristuksia ole toivottavasti rakenneltu? Mutta kuka on se hallitus, jolle pääministeri vastaa? Ensisijassa luonnollisesti Eduskunta. Mutta olisi aika mielenkiintoinen tulkinta väittää, että hän ei vastaisi toissijaisesti kansalaisille?

Jos seurataan lakia pääministeri vastaa Eduskunnalle. Eduskunnan pitäisi siis hankkiutua hänestä eroon. Tiedämme kaikki miksi se ei hevin toteudu. Se johtuu siitä, että kansanedustajat edustavat ensisijassa puolueita. Poliitikon urakehitys on puolueesta kiinni. Lopusta pitää huolen ryhmäkuri. Eli perustuslain vastainen Maan Tapa.

Siksi eduskunnan hajottaminen ja uusien vaalien vaatiminen on kansalaisten kannalta perusteltu vaatimus. Saadaan mahdollisuus valita kansanedustajat, jotka eivät tee Matti Vanhasesta enää pääministeriä. Sehän on toinen rationaalinen syy vaatia uusia vaaleja. Toinen on kansanedustajien lakien noudattamatta jättäminen. Ja kolmas on perusteltu syy olettaa, että edellisissä vaaleissa puolueet ja heitä edustavat kansanedustajat, ovat menetelleet yhteiskunnan kannalta tietoisen petollisesti, arvottomasti ja vähintäänkin lain hengen vastaisesti.

Ja ns. poliittinen vastuu jo aikaa sitten rapautunut poliitikkojen suojakseen keksimä fiktioksi.

PS.

Aamulehden blogeissa Kyuu Eturautti kommentoi Vanhasen onnistumista eilisessä radio-ohjelmassa oli varsin hyvä, joten päätän siihen: "Vaikka poliittisen teatterin näkökulmasta tuo oli aika onnistunutta, mielestäni tuo(kin) osoittaa ettei hänellä ole taitoa, kykyä eikä luottamusta hoitaa tehtäväänsä."

4 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Pääministerimme kasvoillehan lehahtaa tuon tuosta niin kaunis hymy että. :)

Ytimenjyrsijä kirjoitti...

Tällä hetkellä - ja jo jonkin aikaa - Suomessa on menneillään Vanhasen ajojahti.
Meillähän on semmoinen "maan tapa", että vain yksi asia on tärkeä kerrallaan. Nyt se on
poliittisen ruumiin aikaan saaminen - ja mieluusti Vanhasesta.

Kun ajo on päällä, toimittajat räksyttävät laput silmillä, huomaamatta kokonaisvaltaista
tilannetta maassa, politiikassa ja etenkin maan taloudessa. Sitten asia unohtuu ja otetaan
uusi kohde (asia), jota ajetaan - edelleen laput silmillä. Ja toimittajat ovat aina oikeassa, virheettömiä,
nuhteettomia, täydellisiä ihmisinä ja työntekijöinä.

Hupaissasti asian ilmaisee tuo sinun laina Kyuu Eturautilta: “Vaikka poliittisen teatterin näkökulmasta
tuo oli aika onnistunutta,(siis Vanhasen esiintyminen pääministerin haastattelussa, kirj. huom.) mielestäni tuo(kin)
osoittaa ettei hänellä ole taitoa, kykyä eikä luottamusta hoitaa tehtäväänsä.”

Pääministerimme muuten on alkanut hyökkäykseen. Jopa Hesarin pol.toim. Hautamäki on hieman pehmentänyt
asennettaan vanhasta kohtaan.
Hakki47, heh, sinäkin muuten olet jo pehmentänyt sanavalintojasi. Politikka on peliä, siinä sen suola onkin.
Ja vielä löytyy jokin lyömäase, jolla tilanne kääntyykin hyökkääjien tappioksi, heh, sanon minä.

Vox Populi kirjoitti...

Hymiöt siis politisoituvat !

Matti Vanhanen = :-)

Tarja Halonen = :-(

Jutta Urpilainen = :-O

Anni Sinnemäki = :-#

hakki47 kirjoitti...

Ytimenjyrsijä

En pidä politiikkaa pelinä. Eikä se sitä saisikaan olla. Mutta en kiellä etteikö se sellaiseksi ole kehittynyt. Kehitystä nopeuttaa politiikan muodostuminen puolueiden väliseksi peliksi. Siinä kun unohtuu politiikan sisältö. Siis kaikki muu paitsi peli. Kansalaiset muuten eivät juurikaan tuosta pelistä riemua saa. Puolueita edustavat poliitikkomme taas eivät saa riemua kansalaisten asioiden hoitamisesta. Tasapeli sitten varmaan?

Mutta taitaa olla niin, että jokaiselle yhteiskunnallakin on syntymänsä, kukoistuksensa, rappionsa ja kuolemansa. Saat valita missä katsot meidän nyt olevan.

PS.

Voin vakuuttaa sinulle, että sanavalintojen muuttuminen on sattuman seurausta. Jos tämänpäiväisiin artikkeleihini viittaat, sattui olemaan hiukan kiire.