keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Demokratiasta kannattaa maksaa

On kunnioitettavaa ja toivottavaa, että mahdollisimman monet ihmiset haluavat edustaa meitä tavallisia tossunkuluttajia kansanedustuslaitoksessamme ja kunnan itsehallintoelimissä. Parlamentaarisessa demokratiassa valitaan edustajat hoitamaan yhteisiä asioita. Ei se muuten toimi.

Tämä kirjoitus lähti kommentista NinaSuomalaisen tämänpäiväiseen artikkeliin. Ja sitten havaitsin, että se on jopa artikkeliksi liian laaja. Mutta koska turhautuminen demokraattiseen järjestelmään aiheuttaa usein ylilyöntejä ja yhteiskunnallista radikalisoitumista, ajattelin sen siitä huolimatta julkaista. Ettei 1930-luku enää toistuisi. Sitä nimittäin seurasi 1940-luku.

Jossain vaiheessa, ainakin ennen kuin he voivat teoillaan osoittaa “kyvykkyytensä”, ehdokkaat joutuvat kampanjoimaan mahdollisuudestaan tulla valituksi. Ja ensi kerran jälkeenkään ei voi olla varma, että tulee valituksi ilman kampanjaa. Taatusti kampanjointi on kallista. Ja tavalla tai toisella se on rahoitettava. Julkisilla vai yksityisillä varoilla?

Omat rahat ei riittävän kauas kanna. Rahoitusta keräävien tukiyhdistysten toiminta, jonka merkitys taatusti ylittää pelkän rahallisen panoksen, on osoitus terveestä kansalaisosallistumisesta, -vastuusta ja -työstä. Samoin on tervetullutta, että yritykset ja erilaiset kansalaisjärjestöt osallistuvat kampanjoiden rahoittamiseen, kukin omista “intresseistään” lähtien, ja niiden toteuttamista edistääkseen. Ja varmaan ne puolueetkin, jollain lailla? Mutta ei kai voida lähteä siitä, että julkinen valta rahoittaisi itse itsensä? Tyyliin verot valtion maksettavaksi. Sitä paitsi; Demokratiasta kannattaa maksaa.

Noin sata vuotta ihmiset, jotka edustavat samanlaisia yhteiskunnallisia arvoja, ovat järjestäytyneet puolueiksi. Ajamaan entistä tehokkaammin omia näkemyksiään. Puolueita tarvitaan vaaliorganisaationa, imagon/brandin luojana, yhteistyöorganisaationa, keskustelufoorumina jne. Sitä paitsi, joukoissa on voimaa.

Mutta joukoissa myös tyhmyys tiivistyy. Ennen valitsemamme edustajat päättivät tosiasiallisesti itse mitä nappia painaa äänestyksessä. Ja heidät saattoi perustellusti asettaa vastuuseen painamisistaan. Me valitsijat saatoimme. Nyt siitä päättää puolue, eduskunta- tai valtuustoryhmä tai puoluetoimisto, -valtuusto tai -kokous. Ja joissain puolueissa ilmeisesti puoluesihteeri. Mutta vastuuseen voit edelleen saattaa vain sen yksittäisen edustajan. Siis me voimme.  Siis sen, joka ei välttämättä voinut, halunnut, uskaltanut, viitsinyt äänestää porukan päätöksen vastaisesti. Sillä porukkahan oli jo päättänyt, ja itse olin silloin mukana…. Ja tottahan puolue aina voi….

Onhan tämä musta – valkoista, jota reaalimaailma ei välttämättä ole? Mukaan poliittiseen käyttäytymiseen mahtuvat varmasti kaikki harmaan sävyt. Mutta kehitys on johtanut siihen, että pääsääntöisesti sillä keitä ihmisiä valitaan meitä edustamaan, ei ole juurikaan merkitystä. Sillä ”porukka” päättää. Ja tämän ovat havainneet myös äänestäjät. Ja reagoivat sen mukaisesti.

Ja sitten alkavat ongelmat. Puolueista tulee itseisarvo, ei yhteisten ja yleisten asioitten hoitamisesta. Tarvitaan ”painoarvoa”, ”suojatyöpaikka tälle, enemmän tai vähemmän ansioituneelle”, “valitaan meidän ehdokas tuohon virkaan”, rahaa ”puolueen vaalityöhön”, “äänestysaktiivisuutta nostamaan”, ”avustajia eduskuntaryhmälle” ”ja edustajille” jne. jne. Ja politikoinnista täytyy tehdä ura, työ ihan kuin muutkin työt. Sillä on se niin vaikeaa olla poliitikko, kun ei edes kansalaiset ymmärrä. Pilkkaavat vaan.

Ja mistä sitä poliitikot sitten rahat repisivät? Se on niin vaikeaa, ihmisarvoa suorastaan alentavaa, kulkea lakki kourassa rahoja kerjäämässä. Eikö? Sieltä poliitikotkin rahat ottavat mistä helpoiten saavat; valtiolta tai kunnilta eli meiltä veronmaksajilta. Niistä rahoista he voivat ihan itse päättää; vaalien väleilläkin. Niitä rahoja on paljon ja kyllä niitä meneekin.

Ja sitten koplataan. Rakennetaan muutama siltarumpu tai peräti silta. Vastaanotetaan faxeja ja lähetellään tekstiviestejä. Kaavoitetaan muutamia tontteja syrjäkylille. Lisätään rakennusoikeutta luolle hotellille. Revitään auki KHO vesivoimaa koskevat päätökset toistuvasti. Jätetään noudattamatta itse säädettyä lakia kun siitä ei mitään seuraa. Muodostetaan ja pilkotaan valtion ja kuntien ”laitoksia” lähinnä sen perusteella mikä omalle porukalle on edullista. Ja viimeksi joku sankari yrittää sanktioida jäällä kävelemisen ilman naskaleita, kun vaalirahoitusvilppiä ei ole ymmärtänyt sanktioda!

Ja näin järjestelmän uskottavuus vähitellen murenee ja ennen pitkään häviää kokonaan. Ei ehkä puolueaatelin silmissä, mutta kansalaisten silmissä. Mutta kun kerran puolivalmiista hallituksen asioista ei saa keskustella, ja eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta, niin varmaan kansalaistenkin on sitten nautittava puolueiden luottamusta?

Ja nyt tämä parlamentaarisen demokratiamme kriisi tulee yllättäen ja pyytämättä häiritsemään valtakunnan poliittista eliittiä. Kalli sentään tajusi mitä kello oli lyönyt. Oli oppinut sen kai Ikestä muutamaa viikkoa aikaisemmin. Ainakin hymystä päätellen. Ja nyt sitten, kun ensimmäinen puhuri on kestetty, yritetään yli sieltä mistä aita on matalin. Brax perustaa toimikunnan.

Omat reseptini ratkaisuiden pohjiksi olen pyrkinyt kokoamaan yhteen eiliseen artikkeliini komentteineen ja ensimmäiseen kirjoitukseeni tästä asiasta Tulosvastuuta politiikkaan. Ja onhan niitä tällä sivutolla liikaakin. Joten ei niistä sen enempää.

Mutta yksi asia on vielä rahoituskeskustelussa jäänyt aivan liian vähälle huomiolle: vaalirahoituksen ja puoluerahoituksen suhde. Sillä kaikki vaalirahoitus pystytään ilman ongelmia, kanavoimaan näkymättömänä puolueiden kautta. Ja varmaan aika suuri osa sitä kautta myös ohjautuu.

Tämä artikkeli ei puolessatoista vuodessa ehkä ajankohtaisuuttaan ole menettänyt? Ensi kerran julkaisin sen 20.5.2008. Ja varsinkin nyt, kun hallitus ilmeisesti kaatuu, sen sanomalla on ehkä enemmänkin merkitystä? Siinä silloin olleet linkit poistin, mutta puoluerahoitusuudistuksen osalta, jonka puuttuminen taatusti nousee vihreille henkiseksi esteeksi lähteä hallituksesta, liitän tähän linkin rahastomallista ja sen perusteista, joka on täysin korruptiovapaa, äärimmäisen selkeä ja mielestäni varsin oikeudenmukainen. Lisäksi se on tähän mennessä jo lähetetty riittävän monelle riittävän monta kertaa, että sekä Tuija Brax että Lauri Tarasti ovat sen sisällöstä tietoisia.

10 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Tässä tekstissä, on se sitten milloin tahansa kirjoitettu, on hyvää analyysia. Tosin joitakin olettamuksia, jotka eivät välttämättä pidä paikkansa. Ei puolue-/puoluesihteeri-/harvainvalta nyt sentään ihan noin meitä hallitse. Ja koska kovin paljon toisistaan eroavia aatteitakaan ei enää ole, puolueitten välinen kilpailukin on lähinnä vain kilpailua vallasta. Oppositio, on se sitten mikä tahansa, muuttaa hivenen ajatuksiaan, lupaa jotain niin kauan kunnes pääsee hallitsemaan; sitten se taas unohtaa lupauksensa. Selitys on todellisuuden mutkikkuudessa, yhteisten asioiden hoidon realismissa. Kovinkaan "vallankumouksellista" mikään koalitio ei pysty saamaan aikaan, ei meillä monipuoluemaassa mutta ei myöskään vaikkapa kahden puolueen USA:ssa.

Ihan niin likaistakaan politiikka tuskin on, kuin viime päivinä on ajattelemattomana massana "kansana" ajateltu.

Onhan siellä kiistatta jopa rikollista tai "rikollista", vähintään moraalitonta tai "moraalitonta" maan tapaa. Mutta hallitusta tai jopa eduskuntaa muuttamalla asiat eivät korjaannu. Päin vastoin jos nyt teemme hallituskriisin, maa ajautuu vääjäämättä entistä pahempiin vaikeuksiin. Vaalien jälkeinen puhdas pöytäkin on vain unelma. Mitään merkittävää parannusta sitä kautta ei tule.

Puolue- ja vaalirahoituksesta: Matomäki sen hyvin sanoi: "Mistä luulette tarvittavien rahojen tulevan, taivaastako tai ehdokkaiden omasta pussista." Tai ainakin jotain sinne päin hän sanoi. Minä sanoin sen ajat sitten, mutta eihän minun sanomisillani mitään painoarvoa ole. Eikä ole muuten Matomäenkään. Keskustan kuviot ovat tosin olleet mielenkiintoiset, muiden "keinoista" jossain määrin kysenalaiseen suuntaan poikkeavat. Mutta enimmäkseen on toimittu aivan ymmärrettävästi, normaalisti. Eri puolueet ovat saaneet tukea eri tahoilta mutta kaikki jostain. Ehkä perussuomalaisia lukuunottamatta, mutta se onkin populistinen protestipuolue.

No pääministeri. Aikanaan hänestäkin päästään maan tavan mukaisesti eli näin:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2009/09/07/hongankolistajan-haato

PS Tulipa pitkä kommentti, voisi panna UudenSuomen blogiin. ;)

kirkkovene kirjoitti...

helanes (sorry, kesti vähän. Joskus täytyy meikäläisenkin syödä.)

Se on kirjoitettu juuri silloin kun ilmoitinkin. Taisit itsekin sen silloin lukea?

"Ei puolue-/puoluesihteeri-/harvainvalta nyt sentään ihan noin meitä hallitse" Noin vanha mies ja noin viaton. :-) Valitettavasti, kuten tiedät olen aika vahvasti sitä mieltä, että maksamme puolueistamme, maan tavasta ja korruptiosta aivan liian suurta hintaa. Lähempänä, huomattavasti lähempänä sitä kirjoittamaani 15 miljardia per vuosi kuin nykyisin esiintyvä väite, noin 50 miljoonaa.

Voisitko kertoa millä politiikka sitten muuttuisi jos ei hallitusta vaihtamalla? Ei kai maa siksi huonompaan tilanteeseen joudu jos usko hallitukseen palautetaan, kun nykyinen uskomaton poistuu?

Tauno puhui tältäkin osin ihan asiaa. Ja olen jopa kanssasi samaa mieltä, että varmasti osin ollaan toimittu hyväksyttävästi, laillisesti. Ongelma onkin, että erityisesti kepu, mutta myös noin 20 kokista on toiminut laittomasti.

Varmemmaksi vakuudeksi liitän tähän nimilistan. http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi/2009/06/18/joukkopako-hallituksesta/

helanes kirjoitti...

Kehittyvien Maakuntien Tuki EI ole yhtä kuin Nova. Eivät tukea antaneet enempää kuin niitä saaneetkaan mitään rikosta ole tehneet. Nova nyt meni konkkaan, joten siltä osin liikutaan rikoksen rajamailla.

Mutta mennään vaan demokratiaan, jossa eduskunnan miehittävät julkkikset ja rikkaat, lisäksi muutama persu. :)

hakki47 kirjoitti...

helanes

Et varmaankaan usko minun moista "eduskunnan miehittävät julkkikset ja rikkaat, lisäksi muutama persu" ainakaan toivovan?

Ensinnäkin huomaat varmasti, että nyt esillä olleet ongelmat eivät ole kohdistuneet yhteenkään mainitsemaasi ryhmään?

Toisekseen, nykytilanteessa yksityiskohdat ja analyysi menettävät merkityksensä. Nyt asiat ovat sellaisia miltä ne äänestäjistä näyttävät.

Ja kolmanneksi. Olemme tulossa tilanteesta, josta eduskunnan miehittävät julkkikset ja muutama persu. Rikkaita, siis todella rikkaita en siellä tunnista. Mutta korjaa, jos en vain ole huomannut.

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki,

Helannaksen tekema havainto puoluepolitiikan olemattomista eroista ja puolueiden valisesta kilpailusta "on lahinna kilpailua vain vallasta". Toisin sanoen, politiikkojen kekseliaisyys on niilla tiedoilla ja taidoilla mita he omaavat saavuttanut huippunsa ja lopulta tullut samankaltaiseksi ja etta kavaluus ei ole enaan yhdenpuolueen valttikortti vaan yhteinen sellainen. Kun aly ei riita silloin kaytetetaan kasia ja tietenkin kasien jatkoksi muita aseita puoluekitkojen poistaiseksi.

Idealistiset jarjestelmat, uskonnolliset ja poliittiset. ovat tulleet matkansa paahan. Kommunismi kuoli mahdottomuuteensa ja Demokrasi on seuraa samoista syista, tai paremminkin--jaseniensa henkisesta, itsekeskeisesta madannaisyydesta. Ihanteet voi rakentaa vain pilviin. Silloin kun niita aletaan levitella maan paalle ne lakkaa olemasta ja niiden, ihanteiden kayttajista, tulee kansan hamayksen valimiehia.

hakki47 kirjoitti...

Karl

Long time no see.

Helaneksen ja sinun havaintoosi puolueiden ja poliitikkojen keskittymisestä pelkästään keskinäiseen valtakilpailuun on helppo yhtyä. Eihän heillä muuta kilpailtavaa keskenään ole. Ja jossain vaiheessa selviää, mikä on se yksi puolue, se suuri Johtaja joka voittaa?

Näin kävi monelle alkavalle demokratialle 1920-1930 luvun Euroopassa. Ulkomuistista tästä etelään Eesti, Latvia Liettua Puola, luonnollisesti Saksa ja Italia.... Muuten kohti yhden Johtajan ja yhden puolueen valtaa valuivat ainakin Espanja, Portugal, Unkari, Romania, Bulgaria. Unohdinko jonkun. Serbian? Kreikan?

Ehkä muistat kun aikoinaan "filosofeerasimme" kaiken kehittymisestä? Esitin oman uskomukseni sini-käyrästä, toivottavasti positiivisella kulmakertoimella.

Koska yhteiskuntakin kuuluu "kaikkeen", myös yhteiskuntien hallintomallit sinne sini-käyrälle sisältyvät. Jopa diktatuuri ja demokratia toistensa vastakohtina, sinin aaltojen ääriarvoina. (Ylhäällä ja alhaalla. Saat valita kumpi on kummassa. ;-) ) Kun siis väität, että "Idealistiset jarjestelmat, uskonnolliset ja poliittiset. ovat tulleet matkansa paahan" olen mielestäni aika vakuuttavan näytön perusteella kanssasi eri mieltä.

Olemme kyllä selkeästi erkaantuneet idealistisesta demokratiasta, ystäväni määritelmän mukaan elämme nyt politbyrokratiassa, vieläpä rakenteeltaan oligarkkisessa (kiva heitellä hienolta kuulostavia termejä, eikö) ja ennuste siirtymisestä tällä kehityksellä diktatuuriksi on valitettavan ilmeinen. Ceteris paribus?

Mutta ihmisyhteisö ei aina noudata Ceteris paribus-ehtoa. Itse asiassa vain harvoin. Mutaatioita ilmenee myös yhteiskunnissa ja ne voivat vaikuttaa myös yhteiskuntien evoluutioon. Sen mutaation voi aiheuttaa mikä tahansa. Jättimeteori, ihmisen aiheuttama ympäristön tuho, jääkausien vaihtelut maapallon eri vaiheissa jne. Mutta myös ihmisen tai ihmisten tahto. Sillä yhteiskuntien kehittymistä määrittelevät lainalaisuudet eivät ole osa luonnontieteellistä järjestelmää vaan humanistista.

Siksi ainakaan minä en aio heittäytyä selälleni, enkä heittää tuhkaa päälleni, en repiä vaatteitani enkä puhjeta valituksiin. "If it is to be, it is up to me." Vaikka sitten aikani Don Quijottena. Eihän tällaisen eläkeläisen aika kovin kallista ole. Ja ehkä rappeutuu henki vähän hitaammin?

GranpaIgor kirjoitti...

Viimeinen kappaleesi oli hyvä ohjelmanjulistus johon voi yhtyä. Osallistumalla tavalla tai toiselal rappeutuu henki vähän hitaammin ;)

Minäkin olen usein joutunut paasaamaan että ihmisten asioissa on erilaisia lainalaisuuksia mutta ei ne mitään fysiikan lakeja ole. Näissä politiikka-asioissa on vain hyvin ikävää että pätevimmät säännöt ja lainalaisuudet löytyvät sittenkin sitlä vanhalta kunnon Niccolo Machiavelliltä. Eikä ne säännöt oikein sovellu normaali-ihmisen moraalilla varustetulle yksilölle.

Erinomaisen analyysin on kirjoittanut Ruukimatruuna täällä
http://takkirauta.blogspot.com/search?q=reaalipolitiikan
maalis-huhtikuussa 2009 sarjassa "Reaalipolitiikan oppitunti" jossa on viisi osaa I - V. Suosittelen.

Politiikan evoluutiossa pärjäävä yksilö kun nyt sattuu olemaan erilainen yksilö kuin mitä me normaalit rivikansalaiset. Vaikka se onkin aika surullista niin minä ainakin olen päätynyt sen verran kyyniseen mielipiteeseen.

Mutta mitä enemmän tähän osallistutaan sitä turvallisempaa meillä on - edes jonkinlainen valvonta pelaa. Muistelen jonkun suurmiehen joskus sanoneen jotain tyyliin että demokratia on huono yhteiskuntamuoto mutta silti kaikista huonoista vähiten huono.
.

hakki47 kirjoitti...

IsoIgor

Long time no see. (Taitavat sinua ja Karlia kiinnostaa samanlaiset aiheet?)

"Politiikan evoluutiossa pärjäävä yksilö kun nyt sattuu olemaan erilainen yksilö kuin mitä me normaalit rivikansalaiset." Jos tuolla tarkoitat "puoluepolitiikan evoluutiota" olen kanssasi samaa mieltä. Se on 100 vuoden aikana rappeutunut sekä yksittäisen puolueen sisäiseksi että puoluepoliittisen järjestelmän käsittäväksi oligarkkiaksi, harvainvallaksi.

Mutta demokratian kaunein ominaisuus on järjestelmän mahdollisuus korjata suuntaansa, jos hallittavat siis kansalaiset sitä riittävästi tahtovat. Ja vaikuttaa siltä, että alkavat tahtoa. Sanoopa Katainen mitä tahansa julkisesti, joutuu moni kansanedustaja jo katsella mahdollisuuksiaan seuraavalle kaudelle. Kohta alkaa olla kysymys siitä kummalle jää Musta Pekka ja kummalle kasvava äänimäärä. Kataiselle vai Sinnemäelle. Seuraavissa eduskuntavaaleissa. Toteutuvatpa ne milloin tahansa.

PS.

Mitäs luulet? Tiedostaakohan Katainen mahdollisuutensa tuhota kokoomuksen kuningastien pitkäksi aikaa?

GranpaIgor kirjoitti...

hakki, En osaa sanoa mitkä asiat Karlia kiinnostavat. Minä olen ollut hetken aikaa kommentoimatta kun kotikoneeni hajosi - sain korjaukset takuukorjauksina mutta mutta erilaisten juttujen palauttaminen turvakopioistakaan ei ole ollut ihan triviaalia puuhaa kun pitää välillä pitää lomaa, ajattaa tyttärelle ajokortti ja läöhettöä Afrikkaan töihin ja käydä työpaikallakin.

Minä en murehdi hirveästi kokoomuksen ja Kataisen menestystö tai tuhoa - ei vaan ole minun suosima puolue. Minule on jäänyt pintapuolisella analyysillä hiukan sellainen käsitys että Katainen on kovasti yrittänyt ottaa oppia käyttäytymisessään Vanhaselta. Kataisessa on karismaa (vaikka ei pure minuun) eli jos pysyvät Niinistön kanssa parivaljakkona ja laittavat sen Ike Kanervan jo syrjään ja ehkä Stubbkin pidetään aisoissa. Ai niin Stubbista minulel jäänyt hiukan samanlainen kuin aikoinaan oli Paavo Väyrysestä: vaikka on vahvaa kannatusta herättää myös vahvaa vastustusta - uskoakseni paljon enemmän kuin Katainen ja Niinistö.

Oppositiossa näyttää (=minun mielestäni) nyt olevan SDP:tä lukuunottamatta voimaa. Perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja vasemmistiliittokin Arhinmäen johdolla jylläävät kohta. Urpilainen vetää kyllä demarien pisteitä koko ajan alaspäin - taas vain mielipiteeni. Näyttää käyvän ihan samalla tavoin demareille nytkin kun vaihtoivat Pertti Paasion Uffe Sundqvistiin - joutuivat ojasta allikkoon.

Kataisella on kyllä tiitterät paikat, kohtalon hetket. Kokoomuksen pelastaminen ja oman teflon pinnan vaaliminen vaativat taitoa ja hajuraon ottaminen Vanhaseen voisi ehkä olla paikallaan ettei uppoa Vanhasen kanssa. Minun ymmärrykseni mukaan Vanhasen lähtölaskenta on jo alkanut - kyllä siellä omissakin on halukkaista astumaan ohjaksiin (=puukottamaan selkään lapaluiden väliin!).

Vihreiät alkavat jo monelta osin olla vain vallanjanoisia jotka kääntyvät ja taipuvat mihin suuntaan tahansa siinä vallan janossaan - tosin hyvin taitavasti kannattajiensa edessä joten toistaiseksi varmasti kannatus pysyy hyvänä, Ovat onnistuneet pysymään näistä vaalirahoitusskandaaleista sivussa.

Kyllä minäkin uskon demokratian kykyyn korjata toimintaansa. Mutta se edellyyttää meiltä kansalaisilta juuri sellaista aktiviteettia mitä esimerkiksi sinä edustat ja saarnaat. AInoa huolenaiheeni että meildän (=koko poliittisen kentän) pitää saada mukaan nuoriakin.

hakki47 kirjoitti...

Valta, Valta ja Valta. Siinä suomalaisen politiikan kolme keskeisintä heikkoutta. Ainakin, jos tarkoituksena on hoitaa yleisiä ja yhteisiä asioitamme.