perjantai 24. heinäkuuta 2009

Hyttysen ininää

Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn, kansallisen tehokkuuden jopa kansalaisen innovoinnin viimeinen institutionaalinen takuumies on Suomen puolustuslaitos. Maamme on lähtökohdiltaan rauhaa edellyttävä valtio. Tuskinpa se meistä suomalaisista johtuu vaan siitä, että meitä edelleenkin on vähän, nykyisinkin vain 5,3 miljoonaa. Pietarin, Lontoon tai Pariisin puolikkaan tai viidenneksen väkimäärällä Mexico Citystä ei maalaisjärjen puitteissakaan kannata kauheasti riitaa haastaa. Ja jos tappelemaan lähtee, niin turpiin tulee.Tälläkin väkimäärällä on toimeentulomme kiinni tuonnista. EU on Kansainliiton jälkeen ensimmäinen kunnollinen yritys taata rauhan jatkuvuus Euroopassa ilman Yhdysvaltain asiaan puuttumista. Nykyjään kun rauhan puute saattaa merkitä automatisoitua, totaalista sotaa se voi johtaa ja on johtanut kymmeniin miljooniin uhreihin. Tältä pohjalta ajatellen, yksittäisten kansalaisryhmien tyytymättömyydellä EU:iin ei ole väliä, muuten kuin kehittämiskohteitten ilmaisimina.

Mannerheim, Halsti, Ryti, Paasikivi ja Kekkonen muodostavat, ainakin oman käsitykseni mukaan, ajallisesti varsin totuudenmukaisen kehityskulun realistisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan aikaansaamisessa. (Tiedä häntä onko oireellista, kun ensimmäiset kaksi olivat ammattisotilaita?)

Perinteisesti tonttiamme ovat havitelleet Ruotsi ja Venäjä. No joo, kaukana historiassa oli myös Tanskalla intressiä, mutta sillä nyt ei enää liene kamalasti hinkua. Saksan intressit ovat aina olleet välineellisiä; maamme ”kautta tai avulla”, ovat tavalla tai toisellä haluneet Venäjän kimppuun. Ainoastaan me suomalaiset voimme kuvitella heidän olevan kiinnostuneita meistä, meidän ihanan sinisten silmiemme vuoksi.

Hurrit pitävät mielellään mielestään tervettä etäisyyttä itäiseen naapuriimme. (Ennen aikaankaan ei aina uskallettu lausua pelottavan, kunnioitetun vastustajan nimeä ääneen, vaan käytettiin kiertoilmaisuja. Vertaa esimerkiksi Karhu ja hellittelynimi Mesikämmen.) Näinkin arvioituna rakas ryssä on ainoa, jolla on ollut jatkuvampaa kiinnostusta tulla meidän pihallemme. On yrittänyt ja joka kerta olemme turpiin saaneet. Heidän historiansa puitteissa ymmärrän kyllä, että jo yksin Pietarin turvallisuus on heidän kannaltaan sinänsä hyväksyttävä ja riittävä syy.

Uskottava puolustus, tai oikeammin sen puute, vei meidät mukaan toiseen maailmansotaan. Saamani käsityksen mukaan nykypuolustuksemme on varsin hyvässä kunnossa. Ymmärrettävästi kyseessä on mielipide. Nykyisenä avoimmuuden aikanakin paljon jää, varsinkin siviililtä, arvailujen ja uskon varaan. Uskottavuuden riittävyys ennaltaehkäisyyn sekä laadut että määrät olisivat kyllä muutenkin, ainakin minulle, täysi mysteeri.

Yllämainittu oli lyhyt johdanto (eine ganz kurtze Einleitung) tämänpäiväiseen varsinaiseen aiheeseen, joka on lyhyt.

Tässä kuussa on uutisoitu, yllämainittuun liittyen, kaksi mielenkiintoista asiaa. Toisessa kerrottiin, että USA ei ole valmis toimittamaan meille tahtomiamme täsmäpommeja. Toisessa, että maahamme jo tilatut raketit ja niihin liittyvät järjestelmät toimitetaan tässä kuussa. Sotavoimiemme puolustuksellisen luonteen huomioiden, kyseessä ovat puolustusaseet.

Oma huomioni kiinnittyi siihen, että kumpienkin kantama on yli 300 kilometriä. Puolustusaseita? Asiasta kiinnostuneen siviilin mielestä ensimmäiset ovat lyhyen kantaman risteilyohjuksia ja jälkimmäiset erilaisilla herätelaukaisimilla varustettuja pitkän kantaman raketteja?

Onko sotatekniikka kehittynyt siihen määrään, että 300 kilometrin toimintasäde on vielä laskettava puolustusta palvelevaksi? Onko sen säteen omaavia puolustusaseita (lentokoneet ja laivat pois lukien) syytä hankkia maahamme, vaikka ne mahtuisivat puolustusase-kriteerin puitteisiin? Jos näin on, niin kyseessä on kyllä ”kaukopuolustus”. Silloin lähipuolustuksemme ainakin täytyisi olla jo sellaisessa kunnossa, että siihen ei enää kannata satsata. Uskon ymmärtäväni aseistuksen harmonisointitarpeen ja -järjen Nato:n, eli muitten EU-maiden joukkojen kanssa. Mutta onko syytä tietoisesti kaivaa verta nenästään ja tehdä sitä jatkuvasti, onkin jo ihan toinen juttu.

Yllä oleva on vain mielipide. Ja on paljon muutakin, josta minulla on olemattomat tiedot.

Nimimerkki:

Judgement without information is called opinion.

4 kommenttia:

eurooppalainen kirjoitti...

Itse veikkaan asian olevan niin, että "puolustus" on reliikki terminologiassa joka oikeuttaa paremmin organisaation olemassaolon niidenkin mielissä missä tappaminen on no-go. Äärimmäistä esimerkkiä käyttäen, eikö ABC aseetkin ole "puolustuvälineteollisuutta", vaikka kukaan tuskin haluaisi käyttää kotonurkalla. Puolustusvälineteollisuutta on myös eettisempää rahoittaa kuin "sotateollisuutta".

Oman "ininän" haluan heittää sekaan ajatuksilla nimeämisestä. Lähteenä wiki:

Suomen tasavallan joukot[5] 1918 -- Olisiko tarkoituksena alleviivata Suomen tasavaltaa, niin että talonpoikakin ymmärtää, että nyt suojeluskunnat suojaavat myös häntä.

Suomen sotajoukot 1918 -- Mielenkiintoista, että kansallisen yhtenäisyyden toitottamisesta luovuttiin "sota" sanan kustannuksella jo saman vuonna???

Suomen armeija 1919 -- Ilmeisesti ed. todettiin huonoksi jo seuraavana vuonna...

sotaväki[6] 1919-1922 -- Tämä on jopa hupaisa. Mutta taas "sota"

puolustuslaitos[7] 1922-1939 -- Liekö Neuvostoliitto ollut syynä, että haluttiin kertoa firman olevan vain nyt sellainen valtion laitos? "You know Breznev, vähän kuin tielaitos, vesilaitos jne. Me ollaan niin nuori valtio, että kansaa pitää hemmotella itsenäisyyden symboleilla. Eeei, eihän tämä teille mikään uhka ole! Yksi laitos muiden joukossa."

puolustusvoimat[8] vuodesta 1939 -- Taisi tulla todistetuksi, että kyllä valtion virastoistakin voimaa löytyy tarvittaessa. vaikka hyökkääjän pysäyttämiseen. Ja tässä ollaan pitäydytty näemmä...

Itse en niin tuosta "sota" sanasta välitä, mutta realistisempi uhka yhtenevässä Euroopassa on identiteetin katoaminen, niinpä omaksi suosikikseni nousee "Suomen tasavallan joukot". Sopivan seremoniallinen nimi ja muutenkin tasapainoinen termi. Toisaalta tasavaltalaisjoukot historian valossa on yleensä tilanteissa missä on separatisteja pyssyt kädessä myös. ...ja vähän näin kai olikin kun Suojeluskunnista tehtiin valtion armeija...

Suosikeissa "Suomen armeija" tulee toisena. Vähän neutraali, ehkä hyväkin niin... Jotenkin kyllä olisi hienoa, että organisaation nimessä olisi se maan nimi mukana, ettei pelkkä "puolustusvoimat"

Vox Populi kirjoitti...

Hakki !

Olenko havaitsevinani uusrähmälläänolon alkuverryttelyä ?

Puolustautumista on ihan psykologisista syistä perusteltua jatkaa vielä silloinkin, kun ryssä on jo tullut tämän nykyisen itärajan yli ! ( Tuskin muita tulijoita ilmaantuu ekalla kierroksella ? ! )

Täältä Vaasastakin olisi hyvä vielä laukoa niitä 300 km:n lähitaisteluraketteja, juuri ennen kuin RG 1 lastataan lähtöä varten !

Kiusa se pienikin kiusa.

hakki47 kirjoitti...

eurooppalainen

Minä olen ymmärtänyt, että ABC liittyy lähinnä eri kuntien osuuskauppapuolueitten hankkeeseen täyttää valtateiden risteykset tulevilla kaupunkikeskuksilla, joihin kuluttajat saadaan kuluttamaan. Ja kunnolla. :-) Mieluiten yli taloudellisten edellytystensä. Saisivathan siitä töitä vielä perintätoimistot, velkaneuvojat, asianajajat ja oikeuslaitoksen koko henkilökunta.

Pienellä maalla on syytä olla puolustusvoimat. Pitäkööt ne isommat sen armeijan. Tyyliin US Armed Forces.

hakki47 kirjoitti...

Vox

Haluan rauhoittaa sinua. Et ole todistamassa uusrähmälläänolon alkuverryttelyä.

Mielestäni Mannerheimin kirjeessä, jonka hän lähetti Hitlerille ilmoittaakseen Suomen ratkaisusta suhteissaan Neuvostoliiton vastaiseen sotaan kuvaa hyvin mitä tarkoitan. Hän totesi suurin piirtein seuraavasti: Suomen kansa on niin pieni ja sen resurssit niin vaatimattomat, että jatkamalla toivotonta taistelua "loppuun asti", se häviää tai hävitetään Siperian aroille. Sen sijaan suuri Saksa ei häviä, vaikka se taistelisi "loppuun asti". Saksalaisia kun on paljon suomalaisia enemmän.

Siksi Suomen vastuullinen valtionjohto onnistui II maailmansodan kurimuksessa äärimmäisen hyvin. Uhreista huolimatta maata ei miehitetty se teki rauhansopimuksen, ei antautunut ehdoitta. Ja itsenäisyys, ajallisesti rajallinen, mutta itsenäisyys siitä huolimatta säilyi.

Ajatuksiasikin sankarillisen periaatteesi viemisestä loogiseen loppuunsa, pidän järjettöminä. Siitä kärsivät kaikki ne, jotka eivät millään tavoilla voi itseään puolustaa: lapset, suuri osa naisista, vanhukset ja muut vajaakuntoiset. Kai heilläkin on oikeus johonkin?