maanantai 25. toukokuuta 2009

Markkinoiden kiire uhkaa reaalitalouden kasvua

Olisiko niin, että ensin markkinoissa ja nyt pörssimarkkinoissa olemme me, me aivan tavalliset tossunkuluttajat, luoneet tai ainakin antaneet luvan luoda apparaatin, jossa vain pelimies voi voittaa? Ja vain pelimies, koska vain pelimies viitsii aina vain pelata. Aina, olipa reaalitalouden suunta mihin päin tahansa? Koska hänen täytyy. Ja koska hän haluaa.

Mikä olisi se tapa, jolla pelaaminen saataisi ohjattua oikeisiin peleihin; Lottoon, Veikkaukseen, V5een, Nettipokeriin tai mitä muuta niitä nyt onkaan? Sillä pörssien nykyinen tapa rikastuttaa vain talouden spekulantteja, pelureita. Niitä joille peli on itseisarvo. Substanssilla ei ole minkään valtakunnan väliä.  Ei muuten ole Lotossa, ei Veikkauksessa ei V5sessa ei NettiPokerissakaan.

Olen ollut jo monet vuodet sitä mieltä, että markkinoiden käsittelemä raha, riippumatta siitä onko se reaalinen tai virtuaalinen, on irtaantunut roolistaan arvon ja vaihdon välineenä. Siitä on ilmeisesti useimmille sen kanssa pelehtineille tullut itseisarvo? Jopa toiminnan motiivi, jolla voi selittää kaiken oman toiminnan. Kyseenalaisen. Järjettömän. Epäinhimillisenkin. Olisiko todella niin, että välineestä on tullut hirviö? Reaalitalouden edellytyksiä syövä hirviö?

Joka kerta kun joku pörssissä voittaa, se on poissa reaalitaloudesta. Sillä tarkoitan, että se syö niitä pääomia, joita tuotannollinen toiminta, olipa se tavaratuotantoa tai palveluita tarvitsee toimiakseen. Ja siksi, että sitä ei tähän maahan, tämän maan ihmisiin, tämän maan tulevaisuuteen sijoiteta. Se sijoitetaan pelimerkeiksi kansainväliseen pelaamiseen. Ja jossain vaiheessa se hävitään.

4 kommenttia:

Archer kirjoitti...

Olisi. Tunnistan itsessäni sen ahneen paskiaisen jolle omien omistusten arvon kasvu on tärkeää. Oli kysymys sitten pörssi- tai asunto-osakkeista. Olen se jonka pankin toimihenkilö saa innostumaan rahastoista joiden historiallinen tuotto on ollut huimaava. Olen se silmät kiiluen absoluuttistentuottorahastojen myyntipuheiden lävistämä ahneuteen osunut kuluttaja.

Olen se paperimies joka on taistellut itselleen hyvät edut ja lisät joiden se luuli jatkuvan hamaan tappiin. Olin se duunari joka otti sijoitussidonnaisen eläkevakuutuksen. Se duunari joka juhli kurssien ja asuntonsa sekä kesämökkinsä arvonnousua. Vaikka vihlaisi muiden irtisanominen ja tuotannon siirto muille maille kipu hellitti kunhan itsellä meni hyvin. Elektroniikan alihankkijoiden ja muiden vastaavien toiminnan seurauksena omistukseni nousivat. Hymy oli herkässä ja auton vaihto mielessä. Ei minun hommia noin vaan siirretä.

Tapahtui se mitä ei osattu pelätä. Liitto ei voinutkaan mitään eikä Vanhasta kiinnostanut paskaakaan. Joku toinen osti UPM:n osakkeita. Se joku toinen pisti minut pellolle. Se joku toinen hakee arvonnousua minun ja kavereitteni selkänahasta.

Paskapuhetta kuiskaa omatunto olkapäältä. Saat sitä paskaa jota olet ollut muille syöttämässä. Sitä, kun sinua ei Arvostettu Tarpeeksi. Ja se arvo mitattiin rahassa. Rahassa joka tuli sinullekin duunari Jumalaksi.

Ja sen saman Jumalan perään kumarretaan ammattiyhdistysten moskeijoissa. Kun mikään ei riitä. Kun mistään ei haluta maksaa muille, mutta muiden työ pitäisi saada halvemmalla.

Markkinoiden kiire ei ole suurin uhka reaalitaloudelle. Se on sitä rahaksi muuttuneelle ihmisyydelle.

hakki47 kirjoitti...

Archer

Huh, huh. Olipa juttu. Mutta kiitos kommentista.

Mutta tuskinpa sinua lohduttaa ajatus, että sitä on liikkeellä? Ja mitäpä sitä lohduttelemaan. Osa elämää, väittävät. Taitaa todella olla niin, että ihmisyys on hyvää vauhtia, ainakin "piireissä" muuttumassa, ellei jo muuttunutkin rahaksi?

So?

Kannattaisi meidän kaikkien varmaan alkaa tehdä jotain sen eteen, että ihmisyyttä ei onnistuta korvaamaan rahalla. Edellinen kun ei edes ole vaihtokelpoinen valuutta.

kirkkovene kirjoitti...

Osittain kommenttisi vuoksi ajattelin tänään keskittyä työttömän tapoihin selviytyä. Kun vielä nuo huhtikuun luvutkin tulivat julkisuuteen. Jos meinaan kiinnostaa.

Vox Populi kirjoitti...

Viidakon laki on tämän nykyisen eliökunnan korkein ohjenuora.
Ja tähän on tultu.

Onhan sitten ihminen isoilla aivoillaan mietiskellyt moraalia ja etiikkaa ja mitä niitä nyt on.
Ja keksinyt rahan ! Ylivertaisen tuliliemen, johon liukenevat niin moraalit kuin etiikat ...

Mutta älkäämme me fariseukset olko kuin nuo publikaanit !
Mehän olemme kuin Lootin vaimo !! ;-o