keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Pellepolitiikkaa

Maamme poliittinen eliittii oli kuukausitolkulla rakentamassa kansallista monumenttia, uutta turvallisuuspoliittista selontekoa. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon energiaa siihen on tuhlattu. Lopputuloksena syntyi se kuuluisa tuluskukkaro. Sen ohessa poliitikot tekivät itsestään ja toimintakyvystään itsensä näköisen, naurettavan kuvan.

En minä ainakaan löytänyt siitä sopasta ainoatakaan kuivin jaloin selviytynyttä poliitikkoa enkä puoluetta. Tosin se nyt ei ollut mikään uutinen. Mutta pitääkö sitä ehdoin tahdoin nolata koko maa ja kansa? Ja samalla turvallisuuspolitiikkamme viimeisen lukon uskottavuus. Se viimeinen lukko on kansakunnan tahto puolustaa maata miltä tahansa ulkoiselta uhalta. Sitä ei todellakaan ratkaise rauta vaan tahto. Näin oli ennen ja näin on nyt.

Nyt sitten kansalliseen keskusteluun tunkeutuivat Pohjoismaiden ulkoministerit, entisen ulkoministerin tai hänen poikansa (ota noista Stolttenbergeistä nyt selvää) tekemät ehdotukset pohjoismaisen puolustusyhteistyön laajentamisesta. Näkyvimmin esiteltiin ajatus Suomen ilmavoimien osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan, jenkkien nyt lähdettyä.

Mitä meidän ilmavoimillamme on tekemistä Pohjois-Atlannilta kansainvälisen sotilaspolitiikan painopisteessa? Jos ei Islannin puolustusyhteisö, eli NATO, suostu tai pysty hoitamaan sen ilmavalvontaa, miksi siihen pitäisi osallistua Suomen? Miksi meidän pitäisi panna itsemme mahdollisen, joskin ehkä äärimmäisen epätodennäköisen, itä - länsi - konfliktin panttivangiksi? Ja vielä mahdollisen kiristyvän valtapolitiikan polttopisteeseen.

Ymmärtäisin vielä, jos sitoutumisen seurauksena pyrittäisi synnyttyämään pohjoismainen puolustusliitto.  Mutta sitä ei NATO halua suin surminkaan. Ja ihmettelisin, jos kolme viidestä pohjoismaasta, eli NATOn jäsenet Islanti, Norja ja Tanska, ajaisivat tai olisivat etsimässä vaihtoehtoista ratkaisua nykyiselle turvallisuuspolitiikalleen. Siis vaihtoehtoon, jossa Amerikan rauta vaihdetaan Ruotsin ja Suomen rautaan. Uskotkos sinä?

Jos taas tätä kautta halutaan hidasta, mutta jatkuvasti kiinteytyvää kehitystä NATOon liittymiseksi, on viesti väärä. Ainakin ulkomaiselle kuulijakunnalle. Hidas kehitys on vaarallisin mahdollinen kehitys. Kehityksen aikana, kaikki varmuudet ovat tiessään. Sen on vähän sama kuin tällaisen konttirirotan/pullohartian mennä tietoisesti kaivamaan verta nenästään yöllä nakkikiskalla, ryhmältä itseään suuremmilta ja ilmeisiltä, vaan ei ilmiselviltä, skineiltä.

Jos sinne on tarve sinne on liityttävä. Heti. Sinne hypätään kuin kylmään uimaveteen. Ei se hidastelusta parane. Sink or swim. Mutta mitä kertoo NATOn / jenkkien lähtö Keflavikistä?

PS.

Epävarmuudet ja epävakaudet tässä ihanassa maailmassamme ovat hyvin nopeasti kasvussa. Eiköhän kannattaisi keskittyä vaan oman ilmatilan valvontaa? Jos koneita on liikaa sen tehtävän hoitamiseen, myydään muutama pois. Ostetaan tilalle maamiinoja ja kevyitä ps- ja ilmatorjuntaohjuksia.

11 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Hämmästyttävän vähän selonteossa huomataan, miten olemme tulevina aikoina keskellä kamppailua pohjoisten napa-alueitten hallinnasta ja/tai jaosta.
Edelleen taustalla kummittelee vain itäraja ja sen takaiset uhat. Nyt ne tulevat olemaan laajemmat. Ja tässä myös tuo pohjoismaitten yhteistoiminta on merkityksellinen.
Luulen ma.

Tobe kirjoitti...

On surullista ettei maassa vallitse konsensus siinä kaikkein tärkeimmässä eli turvallisuudessa.Pelkkää vihjailua ja syyttelyä.Keskustelua ei sallita ilman leimaamista.Samanlainen kielletty alue on maahanmuutto ja siinäkin hommassa pisteet valuu juuri siihen laariin mihin kieltäjä ei niitä tarkoittanut.Onhan se pommi kun 20.000 suomalaista omalla nimellään ottaa kantaa! Ehkä saamme selontekoakin näpelöidä ? vai onko se erityisen kieletty alue.Ei siitä ole kuin alle 30 vuotta kun ulkopolitiikkaa hoiti yksi mies ja muilla ei olut siihen kompetenssia.Muuut olivat ns. yleisten syiden takia dispossa.Selontekoon käytetyt työtunnit pitäisi maksaa takaisin valtion kassaan.Ei huonoja ehdottava konsultti saa laskuttaa lainkaan.Tulos tai ulos.Jaa ei vaarinhousut.

Hehe kirjoitti...

Mitä ja miksi kysymykset ovat ikäviä.

"Mitä meidän ilmavoimillamme on tekemistä Pohjois-Atlannilla kansainvälisen sotilaspolitiikan painopisteessa ?"

Stubb vastaisi kysyjälle näin:

EU:n Venäjästä riippumattoman Norjan Jäämeren kaasukentiltä tapahtuvan energiahuollon ja sen turvallisuuden vuoksi.

hakki47 kirjoitti...

helanes

Minä kannatan Pohjoismaista yhteistyötä mitä lämpimimmin. Mutta en itsensä pettämistä. Käsitykseni mukaan se on eräs poliitikkojemme ja kansalaistemme helmasynneistä.

Varmasti esitetyssä mallissa yhteistyön tiivistämiseksi oli paljon muutakin kuin tuo ilmavalvonta. Ja olihan se joka tapauksessa avaus, johon ei Suomessa olisi kyetty. Epätavallinen, uutta luova näkökulma, kaluttuun ja nopeasti ajankohtaiseksi tulevaan tilanteeseen.

hakki47 kirjoitti...

Tobe

Ihan hyvä, että puhutaan. Se olisi pitänyt sallia jo aika päivää sitten. Mutta eräs rakenteemme ominaisuuksista osoittautuu juuri tällaisessa tilanteessa heikkoudeksi. Puoluevalta. Meillä ei voi esittää kantaa ilman, että se leimautuu puolueen viitekehyksen mukaiseksi. Siksi kansanedustajat eivät uskalla mitään sanoa, koska puolueen sisäinen leimakirves iskee välittömästi, jos sanot mitä ajattelet. (Jos siis se ei olisi puolueen AOTn mukaista.) Ja se ei tietäisi poliittiselle urallesi hyvää.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat perinteisesti alueita joilla ainoastaan puoluepapeilla on uskottava sanomisen oikeus. Siksi kukaan ei sano mitään millä olisi merkitystä.

Nyt siihen on liittynyt maahanmuuttopolitiikka. Syynä luonnollisesti se, että se on ainoa tapa jolla Persut pystyvät omaa imagoaan kohottamaan. Ja onhan tämä juuri sellainen aika, jolloin massat saadaan liikkeelle vaatimaan "Suomi suomalaisille. Mutakuonot mereen. Ryssät rajan taa." Sillähän sitä ääniä saadaan ja Suurta Suomea taas rakentamaan päästään.

Hyi hitto.

hakki47 kirjoitti...

Hehe

Voisiko tuohon kysymykseen Suomen ulkoministeri ja kokiksien nouseva tähti enää selvempää vastausta antaa?

Stuubio kirjoitti...

Itseäni isänmaallisena tyyppinä pitävänä ja maanpuolustustyöhön sitoutuneena olen joskus pohtinut, mikä suomalaisten kohtalo olisi miehitysvallan alla. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Miltä esimerkiksi Nato voisi meitä suojella?

Selvää olisi, että valloittajavaltio riisuisi ensimmäisenä kansan aseista ... eipä paljon harrastettaisi urheiluammuntaa, metsästystä, tai asekeräilyä. Liikkeellä ei miehittäjän ja etuoikeutetun eliitin omistamien aseiden lisäksi olisi kuin luvattomat aseet omaatuntoa vailla olevine käyttäjineen. Heillä, jotka näinä päivinä heiluttelevat kaduilla leikkipistooleitaan tai asejäljitelmiään.

Kansalaisia pidätettäisiin sattumanvaraisesti ja heille keksittäisiin mittatilaustyönä sopiva rikos, mistä syyttää.

Verot kerättäisiin, mutta rahasummat hyödyttäisivät pääosin jotain aivan muuta tahoa kuin veronmaksajia. Rahvaalle liikenevillä rovoilla ylläpidettäisiin karsittua ja jatkuvassa karsimistarpeessa olevaa kouluverkkoa, sekä tarpeisiin alimitoitettua terveydenhuoltoa. Vanhukset suurissa hoitolaitoksissa saisivat vaipan päivässä. "Eläkkeet" eivät riittäisi elämiseen jatkuvasti nousevien kustannusten vuoksi. Sähkön hinnannousulle ei olisi loppua näkyvissä, eikä energian hinnalle ylipäänsä.

ExValtion kansalaisten elämä olisi piinaa alati muuttuvien sääntöjen ja lakien vuoksi, joiden tarkoitus olisi kerätä varoja valloittajavaltiolle, pääosin sikäläisen hyvävelijärjestön keskenään jaettavaksi. Olosuhteiden ennustaminen edes vuoden päähän olisi mahdotonta. Yrittäjää lypsettäisiin erilaisin suojelumaksuin. Saisimme enää vain näennäisesti päättää kansaamme koskevista tärkeistä asioista.

... hei! ... nythän mä vasta hokasin, että mihin me tässä oikein vihollista tarvitsemme?

(OK ... Myönnetään ... kuin kouluesimerkki Negatiivisen ajattelun oppaasta: Kärjistä aina kun voit.)

hakki47 kirjoitti...

stuubio

Oletko koskaan vaivautunut miettimään miksi nykyjään ja jatkuvasti vaaditaan positiivista ajattelua suureen ääneen? Realistisesta ajattelusta ei puhu kukaan. Negatiivinen ja positiivinen ovat helppoja, subjektiivisia ja jokaiselle tarpeeksi yksinkertaisia adjektiiveja.

Realistinen edellyttää omaa arvomaailmaa ja arviota. Se ei vaan istu Idolseihin, tv-formaatteihin eikä 7ään päivään.

Hehe kirjoitti...

Vastaus on kuin peilistä, Sofii ja Puhdistus.

Stuubio kirjoitti...

hakki47

Näinpä se ... realismin "harmaus" ei saa taakseen suuria massoja. Itsenäisesti ajattelevia kun ei riitä suuriksi massoiksi saakka, eivätkä suomalaiset tänä päivänä halua olla "harmaita". Positiiviseen tai negatiiviseen ajatteluun, keppiin tai porkkanaan turvautuen on helpompi saada tavoitteensa läpi. Niillä luodaan äärimmäisiä tunteita, perusteetonta toivoa tai pelkoa. Nämä myyvät.

hakki47 kirjoitti...

stuubio

Sinä sen sanoit; pitää saada elämyksiä. Elämmehän elämystaloudessa.

PS.

Eivätköhän lähivuodet tarjoa riittävästi elämyksiä itse kullekin säädylle.