keskiviikko 24. elokuuta 2016

Onneksi meillä menee hyvin

Itketään nyt yhdessä maamme mahdotonta tilaa, vaikka oikein pääministerimme suulla saimme eilen ilmoituksen siitä, että paremmista taloudellisista ajoista on jo merkkejä näkyvissä. Tässäkään suhteessa tosin mikään ei ole muuttunut. Paremmat ajat ovat jo vuosia olleet, näin budjettineuvottelujen alla ja poliitikkojen kesälomien päättyessä, ihan kulman takana. Kohta ainakin 10 vuotta. Fantastista.
Suomessa oli heinäkuun 2016 lopussa lähes 380 000 työtöntä, kertoo työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Työttömien määrä kasvoi kesäkuusta yli 12 000:lla. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttöminä olleita oli noin 127 000. Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi yli 14 000:lla viime vuoden heinäkuusta. Suomen työttömyysprosentti heinäkuun lopussa oli 14,4 prosenttia. Viime vuoden heinäkuusta työttömyys laski 0,1 prosenttiyksiköllä.” Näin väittää YLE.
Oman ja omakohtaisen aiemman kokemuksen perusteella voi TEM lukuihin suhtautua vähintäänkin suurella varauksella, eikä suinkaan Tilastokeskuksen viitoittamaan positiiviseen suuntaan. Jos haluat arvioida mikä määrä työvoimastamme on siirtynyt työvoiman ulkopuolelle, siirretty putkeen tai varhennetulle työttömyyseläkkeelle tai on TEMin ”täsmäpalveluiden” puitteissa vastikkeetta työvoimapoliittisessa koulutuksessa, työelämään tutustumassa tai työharjoittelussa, räpeltämässä yrittäjänä starttirahalla tai ilman, on aidosti ja reilusti vajaatyöllistettyjen määrä noin kaksinkertainen.
Oikeampi työttömien tai roimasti alityöllistettyjen määrä on siksi tosiassa lähempänä 700.000 kuin tuota 400.000. Ja tämä noin 2.500.000 ihmisen työvoimasta! Finanssikriiseistä, kansainvaelluksista, Putlerin pullistelusta, EUn byrokraateista ja direktiiveistä riippumatta voimme olotilasta syyttää yksin itseämme. Ja kun joillakin meistä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen mihin kansakuntansa panostuksensa keskittää kuin muilla, on syy myös haettava sieltä.
Niin ikävä kuin onkin tunnustaa; demokratiamme on rikki, siitä pyörittävä poliittinen järjestelmämme maho ja rakenteeltaan korruptiivinen, eikä rakennetta enää pystytä demokratian pelisäännöillä edes korjaamaan. Vähemmän kukaan enää on edes kiinnostunut korjaustavoista.
Toisaalta TEMin kansliapäällikkö väittää, että työ on liian kallista. Kertojana nyt Kauppalehti."
Viime sunnuntaina valtakunnan pää-aviisi uutisoi: Valtiokustantaa yhä useamman kodin – asumistukijärjestelmä natisee,kun työssäkäyvillä ei ole varaa vuokraan Yli 60 prosenttia vuokralla asuvista saa asumistukea. Valtiolle lasku on jo 1,7 miljardia euroa vuodessa.
Ja kunnon sosiaalipornon hengessä on kirjoituksen esimerkkikin raflaava: Viittomakielen tulkki on yksi noin 55 000 heistä. Hän työskentelee tulkki-koordinaattorina noin 2 200 euron kuukausipalkalla ja asuu yhdessä kolmen lapsensa kanssa asuntosijoitusyhtiö Saton – yksi meidän suurista yleishyödyllisistä rakennuttajayhteisöistä, sijoitusasuntojen tuottajaksi rapautuneista vuokramarkkinoiden kiskureista - omistamassa 75 neliön asunnossa Helsingin Pohjois-Haagassa. Vuokra on järkyttävän kallis, noin 1 300 euroa kuussa. Meillä ei silti ole muuta mahdollisuutta kuin asua tässä. Kaupungin asuntoa on tosi vaikea saada.”
Työsopimussuosituksen mukaan noin pieni palkka ei kuitenkaan ole mahdollinen, kun pelkkä perusansion vaihteluväli on 2318 € – 2861 € kokemusvuosista riippuen. Eikä tietoa ole siitäkään tarkoitetaanko netto- vai bruttotuloja, lisien kanssa vai ilman. Mutta kyseessä on todella vain suositus. Mutta väliäkö hällä, pääkaupunkiseudulla moinen kuukausitulo ei taatusti riitä nelihenkisen perheen säälliseen elättämiseen. Ei edes laitakaupungin yksiössä.
Työ on liian kallista, työttömyys järkyttävän korkealla, tarkoituksenmukaisen kokoisia vuokra-asuntoja liian vähän siellä missä niitä tarvitaan ja suurilla puolueilla – ilmeisesti kepulit etunenässä – kullakin omat, julkisia varoja hyödyntävät ”hyvinvointi-instituutionsa” joiden ylivoimainen kilpailuetu perustuu puoluejärjestelmän yleiseen ja puolueiden sisäiseen vertaistukiverkkoon, joka ansiokkaasti täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Olenpa tainnut asiasta ennenkin kirjoittaa esimerkiksi otsikolla Meidän15 miljardin puoluetukiSinne ne verorahat menevät ja siellä osaltaan vientikilpailukykyämme kaventavat.
Ongelmat eivät Suomessa ratkea sillä, että pieniä palkkoja pienennetään entisestään. Ne ratkeavat sillä, että tarpeetonta työtä tekevät liian pienten ja tehottomien kuntien (vast.) ja valtion lähinnä ns. hallinnolliset ”virkamiehet” sanotaan irti, kun kunnallisesta itsehallinnosta siirrytään ilman kepuleiden SoTe - hallinnonuudistushimmeleitä siirrytään suoraan maakunnalliseen itsehallintoon.  Kunnat muuttuvat maakunniksi ja nykyiset kunnat lakkautetaan tarpeettomina verkonpainoina. On sitten kyseessä 800 tai 8 000 tai vaikka 80 000. 
Eivät he tee turhaa tai olematonta työtä. Eivät he ole ongelma. Me tarvitsemme heidät pois rasittamasta kansantaloutta ja aiheuttamasta kuluja julkiselle taloudelle. Tulemme oikein hyvin, jopa nykyistä paremmin ilman massiivia hallintorakenteita. Tarvitsemme heidät osallistumaan lisäarvoa yhteiskunnalle tuottavaan työhön, josta maksetaan säällinen palkka. Josta palkasta maksettavista kohtuullisista veroista riittää varoja sekä yhteiskunnan pyörittämiseen että kehittämiseen.
Toisaalta ongelmiemme ratkeamiseen tarvitaan se, että valitsemamme ja asioitamme hoitamaan valtuuttamamme poliitikot ja ylimmät virkamiehet saadaan tulosvastuuseen. Se taas ei ole mahdollista ilman perustavaa laatua olevaa puoluerahoitusjärjestelmän uudistusta. Se joka jäi Tarastilta mittatilaustyössään tekemättä Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalilahjomaskandaalin yhteydessä. Vai pitäisikö meidän sittenkin julkisesti myöntää, että silloin kyseessä sittenkin oli lähinnä yhden puolueen - Kepun – omien ehdokkaiden vaalirahoituksia turvaamaan tarkoitettu lahjomaskandaali?
Kuin tilauksesta luurangot kääntyivät jälleen kaapeissaan. Kun ne harvemmin kaapeista ilman perusteellista siivoamista katoavat nousivat Kepun johtaman Nuorisosäätiön ja siihen verrattavissa olevien toiminta jälleen esiin. Onneksi.

Viranomaiset kiinnostuivat taas vaalirahakohussa ryvettyneestä Nuorisosäätiöstä

Toivottavasti meistä nyt on miestä (ja naista) tarpeeksi puhdistamaan likaiset, korruptoituneet kaappimme. Myös muiden puolueiden kuin Kepun. Myös muiden ryhmien kuin nuorison osalta. Sitten voimme yrittää korjata rikkomamme demokratiamme. 


PS.
Haluan alleviivata, että en todellakaan väitä Kepun olevan kaiken korruption alku ja juuri. Vaikka ilmeisesti suuri, ellei peräti suurin onkin. Ihan sama Maan Tapa on toiminut ja toimii edelleen ainakin kaikissa ns. keskisuurissa puolueissamme. Tasa-arvoisesti. Tilaisuus kun tekee varkaan. Aina. Ja varastaminen jatkuu niin kauan, kuin se sallitaan.
PPS.

Jos aiheen syvempi tarkastelu sinua kiinnostaa ja haluat lukea lisää ei yksin siitä mikä on pielessä ja millä tavoilla tai vielä enemmän tavoista korjaata rakenteet kansalaisten kannallta toivotuiksi suosittelen tämän blogin hakukentässä vaikkapa sanoja Nuorisosäätiö, Meidän 15 miljardin puoluetuki, Hallitusohjelma tai vaikkapa Tulosvastuuta

lauantai 20. elokuuta 2016

Turvallisuuspoliittista hoopoilua?

Soini halajaa yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. "Suomen puolustushallinto valmistelee kahdenvälistä sopimusta puolustusyhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa.

Samaan aikaan Suomessa kipuillaan Sauli Niinistön nimiin - ainakin häneen nimeensä - liitettyä onnetonta transponder-aloitetta, joka on saanut Kremlin keisarin edustajan ehdottamaan kahden välisiä keskusteluja Itämeren valtioille paitsi ilmeisesti Suomelle, Saksalle ja Tanskalle. Ja puolustusministeri taivastelee puolustushallinnon leikkauslistojen kanssa; tavoitteeena nyt 200 henkilötyövuotta. 

Kutsuilla kahdenvälisiin keskusteluihin Kremliin on sen verran huono kansainvälinen kaiku, ettei kukaan kutsutuista ilmeisesti lähde. Paitsi tarvittaessa Suomi. Vaikka kuulemma juuri tätä tulkintaa estämään puolustusministeriön kansliapäällikkö siirtää työvierailuaan Moskovaan syyskuussa.

Yhteistyösopimuksia, jopa puolustuksen alalla, voi olla kovin monen tasoisia. Meillähän niitä on tunnetusti ollut Neuvostoliiton ja jonkin vuoden myös Ruotsin kanssa. Viimeksi sellainen värkättiin puolisalassa Ison Britannian kanssa ja julkaistiin ajankohtana, jolloin kansalaisten kiinnostuksen ilmeisesti toivottiin keskittyvän muihin aiheisiin. 

Nyt tätä sopimusta käytetään perusteena uudelle. Jotenkin tulee auttamatta mieleen, että persujen mielestä sotilaallinen liittoutumattomuus ei voi olla kansalisen selviytymisen strategia. Viimeistään Krimin jälkeinen imapiiri siis ilmeisesti pakottaa poliittisen johdon etsimään yhteistyökumppaneita näinä hämmentävinä aikoina. Taitavat helposti unohtua viisaudet Paasikiven muistomerkissä ja Kustaanmiekan kivitaulussa. Tai niistä ei vain välitetä. Tai niiden viisauteen ei edes uskota. 

Tuskin tätäkään "Pidä ystävät lähellä mutta viholliset lähempänä." Vaikka myös meillä jos kellä, on valitettavan konkreettisa ja tuoreita kokemuksia niiden unohtamisen seurauksista.

Vaikka Putler on taatusti Sun Zuninsa lukenut samaa ei taida voida meidän päättäjistämme, siis ainakaan poliittisista päättäjistämme väittää. Ja kaikkien suurvaltoina itseään pitävien valtioiden johtajat, kuuluvat tiukaksi kokemassaan paikassa myös taatusti ryhmään äkkipikainen ja pitkävihainen. 

Pitääkö meidän todella ja vielä ehdoin tahdoin kaivaa verta nenästämme?

torstai 11. elokuuta 2016

Putlerin ja Erdoganin Ribbentrop-sopimus?

Totalitaaristen valtioiden sopimuksen, siis käytännössä niiden päämiesten sopimukset, eivät tapahdu ilman syytä. Eivät myöskään Putlerin ja Erdoganin. Edellä mainitulla on mielestään kana kynittävänä häntä nöyryttäneen EUn - siis Saksan - kanssa. Ja, yllätys, yllätys Erdogan katsoo, että ihan sama pirulainen se häntäkin nöyryyttää.

Niinpä he "sopivat" erimielisyytensä ja löytävät yhteisen pohjan uudelle rakkaudelle. Mistä ihmeestä historiasta voisi löytää jotain tähän verrattavaa? Eihän vuoden 1939 elokuusta sentään ole kuin runsaat 75 vuotta. 

Eurooppa on sekaisin, kun EUsta puuttuu vastuullinen johtajuus. Tai varmaan sittenkin oikeampi olisi väittää, että Saksan vaatima - ja mm. Suomen poliitikkojen kannattama - EKPn rahapolitiikka on ajanut suuren osan EMU-alueesta populistien temmellyskentäksi. Ja sen seurauksena erinomaisen haavoittuvaiseksi. Jos milloin, niin nyt tarvittaisi Robert Schuman ja Jean Monnet visioimaan kuinka tästä eteenpäin.

Ja jotta meidän aikamme maailmanpolitiikan vaikeusastetta ei vielä vielä entisestään lisättäisi, pitäisi jonkun vaientaa amerikkalaisten isolationistien populistinen äänitorvi Donald Trump. Huonompaan saumaan jenkkivaalivuosi tuskin olisi voinut sattua. Vai olisiko sittenkin niin, että USAn vaalivuosi ja jenkkilän poliittinen käymistila on keskeisin syy Putlerin ja Erdoganin vasta löydetylle rakkaudelle?

Molemmat kun ovat - mer eller mindre - kansainvälisen politiikan hylkijöitä. Ensinmainitulla kontollaan sodat ainakin Tshetsheniassa, Transnistriassa, Georgiassa ja Ukrainassa. Ja pelottelut lisäksi Baltiassa, Suomessa ja Ruotsissa. Jälkimmäisellä taas rasitteenaan ottomaanien koko historia armenialaisineen, kurdeineen ja entisten siirtomaaisäntien hylkimine arabeineen.  

Avaamalla yhteistyötänsä normaaleille tasoille Turkki ja Venäjä hyötyvät tästä taloudellisesti. Vaan tuskinpa meista kukaan voi uskoa moisessa olevan syy uuteen lempeen? 

Löytämällä toisensa näinä volatiileina aikoina ne toimivat kuten Hitler ja Stalin aikoinaan. Enkä minä ryhdy väittämään kumpi on kumpi. Mutta logiikka on sama. Ja toivottavasti lopputuloskin, vaikkakin toivottavasti huomattavasti pienemmin vaurioin ja lyhemmin kestäen kuin silloin ennen.

Lopputulos kai nyt kuitenkin on tässä. Kun NATO-maa Turkki tekee NATOn muiden jäsenien intressien vastaisia yhteistyösopimuksia Venäjän kanssa siitä on seurauksia. Muitakin kuin irtisanominen NATOsta? Muitakin kuin EUn jäsenyysneuvottelujen lopettaminen? Muitakin kuin vaivoin aikaansaadun maahanmuuttajien palautus / viisumipakon poistamissopimuksen nullifiointi?

Sulkemalla Bosporinsalmi ns. lännen laivastoilta USA, EU ja NATO joutuvat kohtaamaan totisen paikan. NATOmaat Romania ja Bulgaria ovat meritiemotissa. Ja samoin ehdokasmaa Georgia. Eikä Kreikkakaan voi enää kovin turvatulta tuntua. 

Olisiko Poroshenko tämänkin vuoksi pannut Ukrainan asevoimat tänään täyteen hälytystilaan ja esittänyt neuvotteluja Minskin mitättömän sopimukaen allekirjoittajille?








tiistai 2. elokuuta 2016

Trump, Erdogan, Orban, Kaczyński, Johnson, Pen ja unelma Euroopasta



Kutsuja Kremliin keskustelemaan konkreettisista poliittisista kysymyksistä on Suomelle, Baltian maille ja Saksallekin (tosin Saksalle vasta useamman vonkaamisen jälkeen) kyllä tehty aiemminkin. Vaikkapa elo-lokakuussa 1939. Toivottavasti emme kuitenkaan vielä siinä tilassa ole. Lähellä kuitenkin. Aivan liian lähellä. Olemme nimittäin olleet tällä 1930-luvun tiellä jo pitkään.

Ongelmiemme, siis Euroopan ongelmien alkukohta on vapaasti valittavissa; oliko 9/11 ja sota terrorismia vastaan? Vai sub-prime kriisi ja Lehmannin tuho?  Vaiko 1. vai vasta 2. Irakin sota? Entä arabikevät ja Gaddafin syrjäyttäminen ja Libyan tuhoaminen? Vai onko kaikki seurausta Ukrainan Janukovishin pelkuruudesta ja Maidanista, Venäjän onnistuneista toimista Krimin anastamiseksi ja epäonnistuminen Ukrainan venäläistämisessä? Vai maahanmuuttajien kansainvaelluksesta EUn alueelle, Venäjän kiihtyvistä sotaharjoituksta vai holtittomasta lentotoiminnasta? Vai pitääkö palata Neuvostoimperiumin hajoamiseen vai peräti Israeilin valtion luomiseen?

Oli miten oli, monessa suhteessa arvostamani Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö tarjosi Vladimir Putlerille liian helpon välineen testata Itämeren maitten "eripuran" suuruutta. Eihän meillä varsinaista eripuraa ole ollenkaan, mutta ei yhtenäisyyttä liioin. Ei ainakaan yli kansallisten intressien. 

Kukaan ei Putlerin tavoitteista mitään tiedä paitsi, että on tarkoitus hajoittaa, hallita ja vallita. Ja palauttaa Venäjän kunnia entiselle. Vähintänkin Joseph Stalinin, tai vaikkapa Pietari Suuren visiotasolle. Venäjän lisäksi tämä edellyttä ainakin yksinvaltaa sekä Itämerestä että Mustasta merestä. 

Koepallona hän antaa ensin alempiarvoisten virkamiestensä aloittaa keskustelut ja jatkaa sitten itse, jos kutsutut koukkuun tarttuvat ja loukkuun lähtevät. Pahoin pelkään, että tarttuvat ja lähtevät.


Nyt sitten eriarvoisten kutsuttujen pitäisi löytää yhteinen sävel? Kaikki kutsutut ovat EUssa, mutta vain osa on Natossa ja vain osa EMUssa. Uskottavaa yhteistä johtajaa ei ole edes näköpiirissä. Sen muuten tietää Putlerkin. Angela Merkel siinä ensimmäisenä  nenälleen saa.

Tässä uhkaa käydä kuin syksyllä 1939. Euroopalla ei ole ketään, joka sen turvallisuudesta huolta kantaisi. Paniikissa kun kukin ajattelee vain itseään ja oman maansa turvallisuutta. Sitä paniikkia Putler on nyt lietsonut koko presidenttikautensa ajan ja korostuneesti Sotchin Olympialaisten päätyttyä. Siinä häntä auttaa länsidemokratioiden kriisi.

Il Ducea, Adolf Hitleriä ja Stalinia auttoi sama ilmiö 1930-luvulla. Ja ihan samasta syystä; kansallinen ja kansainvälinen talous oli kuralla. Kansalaisista suuri osa työttöminä tai olivat ainakin olleet. Olosuhteet ainakin avasivat nykyisenkaltaisen "oikeistolaisen" kehityksen mahdollisuuden. 

USA liittyi sotaan Euroopassa vasta 1941 joulukuussa, Pearl Harbourin jälkeen. Silloin Hitler jo kolisteli Moskovan portteja, Suomi oli saanut päätökseen jatkosodan hyökkäysvaiheen ja Euroopan maista ainoastaan Englanti oli selkeästi Saksan vallasta riippumaton osapuoli. 

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Yrityksille suunniteltu veroale on päätöntä, ideologista roskaa.

Kesäkuussa kauan sitten kirjoitin pelureiden pankkijärjestelmästä, Pankkijärjestelmä sanoi POKS. Pelureiden Ponzi-pyramidi . Selvittääkseni itselleni ja lukijoilleni rautalankamallilla mitä raha on, liitiin siihen linkin realistisesta kuvauksesta tavasta, jolla raha syntyy. Kummatkin ovat ihan ajankohtaista asiaa, edelleen.

Viimeistään ne osoittivat minulle, että talous- ja rahapolitiikka eivät ole rakettitieteitä ollenkaan. Ne ovat käyttäytymistieteitä. Meidän - siis Sinun, minun ja Hentun Liisan - ja kaikkien heihin verrattavissa olevien - käyttäytymisestä silloin on kysymys. Ja siitä päätellen, mitä hallituksemme taas suunnittelee, mikään tässä maailmassa ei suomalaisen lammaslauman toimintatapoja muuta. 

Hallituskaavailee yrityksille mittavaa veroalea – keskustan ajaman suunnitelman toivotaan vauhdittavan investointeja päivän Pravda. Taas kerran, ties kuinka monennen, poliitikot nostavat kätensä ylös ja huutavat apuun mannaa taivaalta oman ideologiansa profeettojen opinkappaleita toistellen. 

Oma kommenttini oli seuraava:


”HELIKOPTERIRAHAKIN toimii tehokkaammin.

Kuinka monta kertaa vielä hallitus/hallitukset ja siis kepulit ja kokikset, haluavat hakata päätämme seinään? Kyse nimittäin on meidän päistämme. Kyse on meidän verorahoistamme, jotka jälleen kerran halutaan siirtää yksityisen sektorin yrittäjien ja yritysten taskuihin. Se ei edelleenkään ratkaise kansakunnan ongelmista ensimmäistäkään; ei kysyntää, ei työllisyyttä, ei heikkenevää huoltosuhdetta, ei tuotekehitystä eikä varsinkaan kansakuntaa rapauttavaa henkistä lamaa.

Maassa tarvitaan työtä ja tekemistä, ei enää moneen kertaan virheelliseksi todettuja ideologisia poppakonsteja. Nyt sekä EKP että hallitukset syytävät rahaa elinkeinoelämään - "sijoitusmarkkinoille" - siinä toivossa, että rahat jossain vaiheessa valuvat kysynnäksi ja työksi. Sitten joskus. Mutta tällä tavalla ei työttömyys tule poistumaan eikä kysyntä kasvamaan.

Yritykset investoivat - ja työllistävät - vain, jos ne näkevät sen ainoaksi tai parhaaksi keinoksi kasvattaa omaa tulosta. Siksi kysyntää pitää kasvattaa tarjoamalla mahdollisimman suoraviivaisesti työtä niille, joilla ei juurikaan ole muuta mahdollisuutta, kuin panna palkkarahat suomalaiseen kulutukseen. Kulutuksen kasvun lisäksi se on oiva tapa palauttaa usko suomalaisen talouden mahdollisuuksiin. 

Avainsana on NEW DEAL. Ajateltakoon asiaa – kuluttajien kasvavaa palkkatuloa - vaikka uutena palvelusetelisovellutuksena. Kuluttajien kysyntä ohjaa yrittäjien investointeja.”Tai niin sen siis pitäisi markkinataloudessa toimia.

Vaan ei se toimi. Kun työpaikat katoavat ihmiset joutuvat siirtymään tukien avulla elämiseen, sillä eläminen on yksilön pakko. Kaikki leikkaaminen, tervehdyttäminen, saneeraaminen jne. jne. on tarkoitettu kilpailukyvyn palauttamiseksi ja sen on ohjauduttava yritysten ja yrittäjien tuloksi. Samalla kuitenkin kysyntä pienenee ellei valtio, kunta tai vastaava tule apuun; tuilla. 

Kun valtion vastuullisuus kansalaisistaan, kaikesta huolimatta, on ainakin julkisissa kommenteissa demokratian ja entistä vapaamman median - vaikka vain somen myötä - kasvanut, tuet mahdollistavat syrjäytetylle kansalaiselle edes selviytymisen. Mutta samalla esimerkiksi myönnetty asumistuki siirtyy asuntojen hintoihin ja vuokrien suuruuteen, niitä nostaen. Ja samalla suoraan asuntojen rakennuttajien ja vuokranantajien taskuun.

Kritiikittömästä markkinaliberalismista on viime vuosina annettu syntyä Ainoa Oikea Totuus, aksiooma, jota ei voi eikä saa kyseenalaistaa.

Siitä taas palasi mieleeni Nick Hanauer, jonka epäonniseeseen yritykseen saada viestinsä julki TEDissä kiinnitin huomiota tuoreeltaan joskus 2012. Tästä muuten kirjoitinkin artikkelissani Tarvitaan uusi "Talvisodan ihme".

Tämä plutokraatiksi itsensä identifioiva ja arkkikapitalistina itseään pitävä nuori mies puhui mielestäni asiaa jo silloin.Nyt puuttuessaan eriarvoisuuden globaaliin kasvuun ja sen seurauksiin vieläkin laajemmin ja analyyttisemmin vielä enemmänkin.

Nickin Talikot ovat ns. länsimaisissa demokratioissa todella kulman takana. Paitsi Suomessa. Jytkyjenkin aika on, karseiden opetusten seurauksena onneksi kuitenkin ohi. 

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Suomalaista demokratiaa rapauttavat niin poliitikot, puolueet kuin mediakin

HS-analyysissä otsikolla Voiko äänestysvilkkauteen vaikuttaa, Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Piia Elonen kysyy "Mitä poliitikot ja toimittajat voisivat tehdä, jotta ihmiset voisivat ymmärtää politiikkaa paremmin,"

Kommentoin asiaa seuraavasti: 

"Kansalaiset tarvitsevat aidon syyn äänestää.

Tällä hetkellä taitaa olla vallalla näkemys, että valinta on vain siitä ketkä poliittisen eliitin rakkikoirat valtuutetaan nostamaan palkka ja palkkioita yhteisistä varoista. Jää käsitys: kansalaisen arjelle valinnan tuloksella ei ole lainkaan merkitystä. Tee mitä teet, kusess olet kumminkin. Miksi siis vaivautua äänestämään?

Samalla unohdetaan ja tietoisesti väheksytään mitätöitävän, siis tyhjän äänen merkitystä. Sen vaikutus tuli kuitenkin selville viimeistään Sauli Niinistöä Eduskunnan puhemieheksi valittaessa. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2010/02/kumpi-voitti-sauli-niinisto-vai-joku-muu.html

Jos vaikkapa nyt, äänestämättä jättävät kävisivät sujauttamassa uurnaan taatusti mitätöitävän äänestyslipun, ei median johtopäätöksesi enää kelpaa toimittajan "ihmiset ovat vain jotenkin laiskoja ja tyhmiä." Laiska ja tyhmä kun ei lähde äänestämään vaihtoehtoa, jonka ainoa viesti on "teidän hiekkalaatikkoleikkinne ei ole ääneni arvoinen."

Kuten näissä asioissa aika usein, kommenttiani ei julkaistu. Ei julkaistu siitä huolimatta, että sekä äänestämättä jättäminen että mitätöitävän äänen jättäminen ovat täysin laillisia ja vastuullisia tapoja osallistua äänestyksiin. (Vertaa linkkiä edellä.) Ja siitäkin huolimatta, että mitätöitävän tai tyhjän äänen jättäminen samalla nostaa äänestysaktiivisuutta.

Toimittaja ja Hesari näyttävät olettavan, että alhaisen äänestysvilkkauden syy on, että kansalaiset eivät ymmärrä politiikkaa, siis tapaamme hoitaa yleisiä ja yhteisiä asioitamme demokratiassa.

Voisiko ennemminkin olla niin, että toimittaja itse tai media yleensäkään eivät ymmärrä kansalaisia? Heidän arkeaan. Siis toimivat ihan kuten puolueet, siis puolue-eliitit ovat toimineet jo kauan. Viis kansalaisista ja heidän pohteistaan, kunhan ääniä ja valtaa saadaan?

Voisiko olla niin, että kansalaiset kyllä ymmärtävät politiikkaa, mutta vuosien ja vuosikymmenien kokemuksista, lähinnä pettymyksistä viisastuneena eivät enää yksinkertaisesti halua osallistua moiseen pelleilyyn? Se, että he tällöin eivät menettele rationaalisesti eivätkä edes oman etunsa mukaisesti on toinen asia.

Joka tapauksessa Hesarin halukkuus avata keskustelua yhdestä poliittisen järjestelmämme keskeisimmistä pohteista asettuu hyvin kummaan valoon, kun tavanomaiseen ajatteluun ehkä kriittisesti suhtautuvaa kommenttia ei julkaista. (Turhaa on vedota kommentissa olevaan täysin asiaan kuuluvaan linkkiin. Sen moderoija saa halutessaan pois, on saanut ennenkin.)

Halu avata keskustelua on samaa tasoa kuin Ben Zyskoviczin huoli persujen rasismista ja toivomus Sebastian Tynkkysen palauttamisesta BB-taloon. Kokiksillakin on aina mahdollisuus kieltäytyä hallitusyhteistyöstä minkä tahansa puolueen kanssa, rasistit mukaan lukien.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Se siitä NATOsta ja EUsta

Miten saada aikaan sotavarustelun kierre, vaikkapa Euroopaan. David Trump sen kertoi

Tähän menessä Euroopan NATO-, EU-, EMU-, "puolueettomat" ja muutkin valtiot ovat voineet parantaa maailmaa - ja omaa hyveellistä omaatuntoaan - kauniilla, yhteistyötä ja kansainvälistä kriisinhallintaa painottavilla julistuksillaan vetoamalla historiansa painolasteihin. Nyt, varsinkin jos Trump tulee valituksi - ja mikä estäisi kun pähkähullu opportunisti pääsee vastuttamatta vääntämään kansan syvien rivien atavistisia pelkoja, intohimoja, uskomuksia ja ihan oikeita syrjäyttämisen ja köyhdyttämisen kokemuksia epätotuuksilla ja suoranaisilla valheilla? "Heikäläisille" syyllisiä ovat aina "muut". Niitä vastaan toimii vain väkivalta ja kansalaisoikeuksien rajoittaminen.

Kun maailmanpoliisi ja omanlaisensa markkinaliberalistisen demokratian johtava asiamies ykskaks luopuu roolistaan, ei sen "sateenvarjoon"  luottaneille jää moniakaan mahdollisuuksia. Tällähän Trump nyt uhkaa. Vaihtoehdot Itä-Euroopan vasta Neuvostoliitosta irtaantumaan autetuille kaventuvat nopeasti. Ei varsinkaan kun omilla toimillaan ja "sateenvarjon" pitelijän yli 70 vuotta aktiivisesti markkinoinnun toiminnan jatkuvuuten tästä ikuiseen on haluttu uskoa.

Lausunnollaan Trump ei suinkaan ole ensimmäinen. Saman viestin toi hyvin selvästi jo yli kahdeksan vuottaa sitten esille USAn silloinen puolustusminiteri Robert Gates eläkkeelle jäädessään yli kahdeksan vuotta sitten. Eivätkä he kaksi, heistä kumpikaan ole missään tapauksessa ainoita, Monilla jenkeillä jo on perinteisesti hyvin voimakas isolationistinen asenteiden pohjavire.

Ymmärtäähän sen. Valtameri idässä ja lännessä. Pohjoisessa maa jonka historia vahvasti itseensä kiinnittää. Etelässä toisen luokan sotilavaltio, jonka erottaminen uudella Kiinan muurilla valaa tietämättömiin ja ajattelukyvyttömiin uskoa "pelastumisen" mahdollisuudesta. Siihen, että samalla menetetään kansantalouden elinkeinoelämän kannalta hintakilpailuukyisin työvoima, eikä silti lisätä sen paremmin turvallisuutta kuin talouteen ensimmäistäkään työpaikkaa - päin vastoin - ei lauman äänestysvalinnoissa mitään paina. Popusisten ruokkima psykoosin, jopa paniikki pitää siitä huolen.

Kun kansan taloudessa menee huonosti ja huonommin, kun amerikkalaisen unelman vaaliminen osoittautuu keinoksi - valtion suostumuksella -orjuuttaa kansakunnan valtaosa superrikkaiden rahantekokoneeksi, kun toisen mailmansodan, kylmän sodan ja sen jälkeisen ajan ylivertaisen markkinaylivoiman taloudellinen hyöty - ja kotimaisen talouden ja tulonjaon vaikutus keskiluokkaisen amerikan arkipäivään on törsätty ja säilyneiltä osin siirretty rikkaimman 1% omaisuudeksi ja kun 70 vuoden sateenvarjon tarjoamisesta on seurauksena kiitollisuuden ja yhteistyön sijaan vain pilkkaa, ivaa ja valitusta, alkavat vaatimukset kuten Amerikka ensin, Amerikka Amerikkalaisille (siis valkoisille amerikkalaisille, siis maahanmuuttajille), Antaa eurooppalaisten itse hoitaa ongelmansa, kuulostaa messiaaniselta lupaukselta.

Näin on tapahtunut aiemminkin. Ei saatu Woodrow Wilsonin lempilasta Kansainliittoa toimimaan kun Capitolin parlamentti ei edes suostunut siihen liittymään. Franklin D. Rooseveltin ja Winston Churchillin Atlantin julistuksesta synnytetty YK rampautui edellämainittujen ja Joseph Stalinin sekä myöhemmin Neuvostoliiton valta- ja talouspoliittisiin ristiriitoihin. Osin niiden seurauksen vauhdittunut siirtomaavaltojen hajoaminen tuhosi YKn mahdollisuudet lopullisesti. Ja nyt voittajana - toivottavasti vain näennäisenä ja edes vain tilapäisenä ovat maailmamme diktaattorit ja would-be-diktaattorit, joita - virheellisesti ja kansanomaisesti - myös populisteiksi kutsutaan.

Blogissani Ystäväni ei vastannut 20.9.2007  Suomen puolustamisesta ja samalla NATOsta ja sen tulemisesta Suomea puolustamaan kirjoittaessani totesin ystäväni todenneen: "No kyllä jenkit ainakin tulisivat." Näin se elämä heittelee; jos Trumppi valitaan ilmeistä on, että vaikka Putler valloittaa ensin Baltian maat, sitten entiset Warsovanliiton maat ja viimeksi loput Eurooppaa ei jenkit enää tulisi. Ei vaikka vanha sanonta väittääkin että "ei kahta ilman kolmatta".

Palautan jälleen mieleen itsenäisen 208 - vuotisen historiamme opetukset, lauseet Suomenlinnan Kuninkaanportin pielessä sekä Paasikiven muistomerkissä. Samoin  Kaarlo Kramsun kirjoittaman runon, joka kertoo nuijasodan kapinapäälliköstä Jaakko Ilkasta: 


 ”Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki. 
Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki.


Tarttis varmaan jotain tehdä. Ihan itte.