maanantai 20. helmikuuta 2017

Trump, Pence, Mattis vai May, Merkel ja Juncker vaiko ihan Putler

Kovin olen ihmeissäni.

Yhdysvaltojen presidentin twiitejä julkistetaan raakaversioina ja markkinoidaan vaihtoehtoisina totuuksina. Ja paskat.

Mies joko valehtelee tai ei vain tiedä, tai ei vain ymmärrä mitä maailmassa tapahtuu.

Itse kieltämättä veikkaan jälkimmäistä. Kun sanojan viestiin ei enää voi suhtautua "vakavasti" - uskoa, että sanoja edes tietää mistä puhuu - mitä meille taviksille jää jäljelle?

Keisarin uudet vaatteet? Vaiko usko, toivo ja rakkaus?


torstai 2. helmikuuta 2017

Kymmenen kivaa



Ensimmäisenä helmikuuta tuli minulle täyteen 10 vuotta blogaamista. Eikä sitä oikein viitsi vieläkään lopettaa. Varmaan sitä voisi jollain lailla "juhlistaa". Menköön siis "työn ääressä".

Kirjoittaminen oli tällaiselle, jo silloin vauhdilla eläkeikää lähestyvälle ja eläkeputkeen vähitellen henkisesti asemoituvalle, kovin haastava kokemus. Pakkohan sitä oli oman mukavuusalueen raja ylittää. Kauppalehden silloisen Presson tarjoama maksuton alusta istui hyvin ajatusmaailmaani, olinhan toiminut valtaosan työ-iästäni yksityisellä sektorilla.  Ja jo kauan aiemmin heitä aika ajoin ns. mielipide-kirjoituksilla, joita joitakin jopa julkaistiin, lähestynyt. Vaikkapa Kumpujen yöstä, Kalevalanpäivän kunniaksi

Osittain omasta epävarmuudesta kirjoittajana, olinhan elättänyt itseni pääasiassa puhumalla, ja hankkeen kokeiluluonteesta johtuen, päädyin nimimerkkiin. Mutta kieltämättä vähäisimpänä perusteena ei ollut vakaumukseni, että - päinvastoin kuin meillä yleensä tunnutaan ajateltavan - tärkeämpää on se mitä sanotaan, kuin se kuka sanoo. Nimimerkeistä ja sananvapaudesta olen näiden 10 vuoden aikana kirjoittanut usein, aivan liian usein, mm. artikkelin Sananvapauden rajat ovat Suomessa ahtaat, jossa samalla hyvin toteutui kirjoittamisen viehätys; kommenttien kautta vuorovaikutus ja näkemysten edelleen kehittely.

Kokeilun tavoite, kirjoittaa kuukauden ajan yksi juttu päivässä tuntui kyllä mahdottomalta saavuttaa. Mistä ihmeestä kirjoittaisin, olisiko minulla edes joka päivä mitään uutta, kiinnostavaa sanottavaa. Päätinkin siksi kirjoittaa niitä - näitä, kaikesta mitä mieleen tai esille tulee. Ja lähinnä itselleni, opiksi ja ojennuksekseni. "Haaleinkin muste on parempi kuin paraskaan muisti" totesi kuulemma joku ammoinen kiinalainen aikoinaan. Menneet vuodet ovat osoittaneet, miten helppoa on valikoiden muistaa tapahtumien vaihtoehtoiset totuudet. Tässä niistä yksi; Entäs nyt Pinneberg?

Näitten vuosien aikana "kehitys on kehittynyt" yhä kiihtyvällä vauhdilla. Alustoina on tämän Bloggerin lisäksi kokeiltu ainakin Wordpress, Vuodatus, Ning ja Naamakirja. Jossain vaiheessa tarjolla, ja käytössä oli kirjoittelu valtamediassa; Uusi Suomi, Aamulehti, Demari, Suomenmaa ja varmaan moni muukin. Vaan eipä monimuotoisuus antanut lisäarvoa ja vähitellen, kaiken maailman syistä ja tekosyistä kirjoittelu vähitellen vain jäi. Vaan, kuten tämäkin kirjoitus osoittaa, ei ihan kokonaan unohtunut.

Tilastojen mukaan tällä blogilla on nyt 1926 artikkelia, niillä 10749 kommenttia ja 308 601 katsojakertaa. Miten niihin sisältyvät aikoinaan Kauppalehdestä siirtämäni tuotokset tai Ningistä, Vuodatukseta ja muista toivottavasti siirretyt, taivas yksin tietää. Sen minä tiedän, että paljon matkalla katosi. Vaan väliäkö hällä.

Muutama viikko sitten tuli mieleeni selvittää, minkä "kokoinen" kirjailija tässä naputtelee,  kuinka monta sivua yhden vuoden artikkelit saisivat aikaan? Ilman kommentteja ja pienellä fontilla vuodesta 2008 syntyi 209 sivua. Määrä on minulle käsittämätön, laadusta en virka mittään.

Kuten arkistosta selviää, kirjoitin alussa todella niistä - näistä. Vuosien myötä politiikka - siis määritelmäni mukaan yhteiskunnan yleisten ja yhteisten asioiden - taivastelu on  valitettavasti kasvavasti korostunut. Olisikohan iällä merkitystä? Talous-, turvallisuus- ja rahapolitiikka, suomalainen puoluepolitikointi ja -sattuneesta syystä - työttömyys ja sen voittaminen ovat olleet usein kiinnostavaa kirjoitettavaa. Nyt alaa on alkanut vallata pähkähullu, "minä itte ja muista viis"-asenteista kasvanut pelottava kansainvälinen kehitys.

Blogistina itseäni ovat eniten ilahduttaneet kommentit ja kommentoijien tarjoama anti. Niistä kun eniten oppii. Julkisesti paljon parjattuja, örveltäjiksi nimittämiäni häiriköitä - tai siis minun häiriköiksi kokeamiani - on  tänä aikana ollut vain aivan muutama. Hekin pyynnöstä tai kehoituksesta sovulla kaikonneet.

Kovin paljoa en muuttaisi ensimmäisestä arviostani, jonka kirjoitin otsikolla Itsetilitys elämästäni blogistina helmikuun lopulla 2007.

Joten, eiköhän jatketa.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Onneksi olkoon Jussi Niinistö

Mitä kansalaisuus ihmiselle merkitsee? Mitä valtiolle? Mitä ympäristöämme valtaaville örveltäjille?

Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Tämähän on viesti, jonka toimiesi julkistuminen juuri nyt sai aikaan. Ja ainakin tämän toimesi järkevyyden, jopa oikeellisuuden, haluan kyllä kyseenalaistaa. Nythän viestisi kertoo osalle meistä, että heihin ei luoteta, ei voi luottaa. He eivät kuulu meihin. Kansalaisuudestaan huolimatta.

Miksi kuulua kansalaisena valtioon, joka ei sinuun luota? Miksi hyväksyä kansalaisikseen ihmisiä, joihin ei luoteta?

Uskoisin voivani ymmärtää, miksi olet näin toiminut. Omien ennakkoluulojeni ja asenteitteni johdosta uskallan jopa ymmärtää. Mutta Suomen kansalaisia ei saa asettaa luotettavuudenkaan vuoksi eri ryhmiin; ei myöskään uskonnon, ihonvärin, uskonnon, sukupuolen, poliittisen suuntauksen, hiusten tai nenän värin, eikä senkään perusteella minkä muun maan kansalaisuus heidän on sallittu pitää tai sallittu hankkia. Eikä pidä.

Takin käännöissäkin on vaaransa. Jopa isot. Varsinkin poliitikolle. Taisi hävitä mahdollisuus Tasavallan Presidentiksi ihan kerralla?

Ehkä ei silti ole aihetta asiaa suurennellakaan? Jos joku Venäjällä haluaa  mielensä pahoittaa, hän taatusti tekee sen joka tapauksessa, ilman tätäkään tekosyytä. Mutta taipumusta meidän demonisointiin ja rasistiseen ennakkoluuloisuuteen, ennakkoluuloihin ja vastakkainasetteluun tämä lisää. Varmasti.

Make America Great Again!

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kehut Trumpille ja Kaurismäelle


Trumppi on lopettanut pakolaisten vastaanottamisen. Eipä nuo ole jenkit tähänkään mennessä ainakaan enää pitkään aikaan lähi-idän julmuuksia ja epäjärjestystä pakenevia juurikaan vastaanottaneet. Paitsi niitä, joiden lompakoiden koko ja tilit Yhdysvaltojen tai maailman veroparatiiseissa osoittavat juuri heidän suojelun olevan Amerikan Yhdysvaltojen kansallisessa intressissä.
Trumpin asetus estää kuulemma pakolaisten pääsyn Yhdysvaltoihin neljäksi kuukaudeksi. Lisäksi asetus kieltää maahantulon kolmeksi kuukaudeksi kokonaan Syyriasta, Irakista, Iranista, Jemenistä, Somaliasta, Sudanista ja Libyasta tulevilta. Kun tälle tielle on lähdetty, kannattaa muistaa, että olevia listoja on helppoa kasvattaa ja uusia muureja pystyttää.

Mielenkiintoista havaita, kuinka kaikki nuo pahimmat "heittiöt" ovat maita, jotka saavat suoraan tai mutkan kautta pitkälti kiittää Yhdysvaltoja maittensa kaoottisesta tilanteesta. Myös on syytä noteerata, keitä maahantulokielto ei koske. Saudeja, pakistaaneja ja afgaaneja. Kuitenkin lähes kaikissa toteutuneissa viime vuosien mega iskuissa jäljet johtavat jälleen joko suoraan tai mutkan kautta erityisesti Saudi Arabiaan, mutta myös Pakistaniin ja Afganistaniin. Varmaan jonkintasoista sattumaa?

America First on samalla muuttunut muotoon Christian First. Nyt siis on kolmesta ”kirjan uskonnosta” on valikoitu yksi heittiöporukka, islamistit. Juutalaisiin saksalaisperäinen presidentti tuskin haluaa kajota, sen verran vahva on heidän lobbynsa painoarvo ainakin taloudessa. Varmaan jopa Trumpin taloudessa? Ja Keskilännen bible-beltillä taas asuu omnipotentti äänestäjä.

Seuraavana hän avarakatseisuudessaan varmaan käynnistää uudet ristiretket?  Edellytyksiä hän on ainakin parhaansa mukaan vahvistanut, ellei peräti luonut. Kauppasodan lisäksi saadaan näin mukavasti aikaan vielä uskonsota.

Mutta hänen esimerkkinsä voima näkyy meilläkin jo vahvana. Ja miksi ei näkyisi, kaikkihan palautuu vähintään vuoteen 2001.

Myönnän; en ole eläissäni nähnyt ensimmäistäkään Aki Kaurismäen elokuvaa, ainoastaan yksittäisiä clippejä sieltä täältä. Myönnän; en yksinkertaisesti ole ollut koskaan kiinnostunut sen paremmin hänen mielipiteistään, omituisesta tavastaan esiintyä julkisuudessa kuin hänen aikaansaannoksistaan ohjaajana. Myönnän; minusta hänen maineensa Suomen kuuluisimpana elokuvan nykyohjaajana on, kaikesta edellisestä varmaan johtuen, käsittämätön.

Myönnän, ensimmäisen kerran uskon nyt olevani jostain samaa mieltä hänen kanssaan. Tätä käsitystä vahvistavat erityisesti Hesarin artikkelin kommentit. Samat ehdottomat ja vaihtoehdottomat pulipää-persut kuin Trumpin äänestäjiksi veikatut Keskilännen valkoihoinen älymystö/köyhälistö, ovat nyt keränneet esimerkeistä voimaa ja pukevat AOT-uskonsa sanoiksi. En voi kuin toivoa, että Jussi Halla-aho haastaa Timo Soini mahdollisimman nopeasti.

Tässähän uhkaa käydä kuin Yrjö-poika Bushin Terrorismin vastaisessa sodassa, joka 15 vuotta sitten oli helppo aloittaa, mutta joka selvästi jatkuu ja edelleen vahvistuu, nyt todella jo 16. vuotta. On rauhoittavaa havaita, kun kansakuntien johtajien joukkoon taas saatiin uusi musta-valkoisen joko–tai nolla-summan pelaaja. Niitähän meiltä puuttuikin? Ja lisää on tarjolla. Muurien takaa on sitten turvallisempaa nokitella?


Vastakkainasetteluja, nolla-summa pelejä, jopa sotia on helppo aloittaa ja diilejä tehdä. Niissä selviää kätevästi voittajat ja häviäjät. Sen me ihmiset, tai ainakin aivan liian moni meistä hallitsee. Ja kun riittävän paljon tuhoja on saatu aikaan kansakunnat toivottavasti jossain vaiheessa jälleen kerran hengästyvät. Ja ehkä vielä kerran saavat mahdollisuuden jälleenrakentaa syntyneestä – korjaan, itse aikaansaamastaan romuläjästä - uutta tulevaisuutta lapsilleen ja ehkä itselleen. 

Nyt vaan uhkaamme hävitä kaikki. Ehkä?


torstai 26. tammikuuta 2017

Trump tappaa markkinatalouden ja paljon muutakin



Vuonna 1776, siis samana vuonna kuin Pohjois Amerikan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus annettiin, lanseerasi AdamSmith  teoksessaan Kansojen varallisuus käsitteen Markkinoiden näkymätön käsi. Kirjassaan ”Smith kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle, kansalliseen sääntelyyn ja etuoikeuksiin perustuvalle merkantilismille (Smithin keksimä nimitys).” Toimivat markkinat ovat paras tuotannon ja elinkeinojen ohjaaja; eivät kuninkaan, aateliston tai raharikkaitten monopolit ja muut etuoikeudet.

Tuota ”ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa” on tavattu kutsua markkinataloudeksi, joka ylivoimaisuutensa johdosta on nyt kasvanut globaaliksi. Markkinat toimivat tehokkaasti ja terveesti kuitenkin ainoastaan silloin, jos tuottajat voivat vapaasti tuottaa ja myydä ja kuluttajat voivat vapaasti ostaa keneltä haluavat tai olla ostamatta. ”Heidän on voitava äänestää jaloillaan”.

Yleisellä tasolla tämä on ilmaistu täällä Euroopassa EUn neljänä vapautena.  ”Euroopan unionin perusperiaatteisiin kuuluu varmistaa ihmisten, omaisuuden, palvelujen ja rahan vapaa liikkuvuus unionin alueella. Samalla kielletään jyrkästi kaikenlainen syrjintä.” Voimme aina tietysti keskustella siitä, kuinka hyvin olemme nuo vapaudet onnistuneet toteuttamaan.

Euroopan Unioni toimii osana globaalia markkinataloutta, jossa samojen vapauksien pitäisi yhtälailla toimia, jos globaalin markkinatalouden yleensäkään halutaan toimivan.

Voimme keskustella myös siitä mikä on syy ja mikä seuraus, mutta joka tapauksessa demokratia ja markkinatalous kulkevat pitkälti käsi kädessä. Toimiakseen ne molemmat edellyttävät yhdessä laadittuja, ja ennen kaikkea yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä, kuten nuo edellä yleisellä tasolla mainitut neljä vapautta. (Moisten puuttuminen ja osin virheellinen, valikoitunut painottuminen on aiheuttunut globaalin markkinatalouden kriisin, joka nyt on laajentunut demokratian kriisiksi.)

Globaalissa taloudessa omaisuus, rahat ja palvelut ovat onnistuneet liikkumaan vapaasti. Ihmiset eivät. Osin syyt ovat ihmisissä itsessään; koulutus, osaaminen, kielitaito, sukulaisuus … toimivat tehokkainan esteinä. Viime aikoina mukaan on tullut liikkuvien työpaikkojen aiheuttama kasvava köyhyys, eriarvoisuus, pelko, kateus ja muurien (kaikenlaisten muurien) rakentaminen. Mutta markkinatalouden, myös globaalin markkinatalouden ja erityisesti uusliberalistisen globaalin markkinatalouden tehokkuuden edellytys on ihmisten vapaa liikkuminen.

Kannattaa samalla palauttaa mieliin, miksi ihmiset USAhan haluavat siirtyä. Pakolaiset ovat vuosikymmeniä muodostaneet erittäin halvan, usein jopa ilmaisen työvoiman jenkeille. Eikä ole kaukaa haettu ajatus, että nimenomaan jenkit ovat maahanmuuttoa pitkään edistäneetkin. Kun muuri estää liikkeen, kärsijänä on USAn talous. Ja mitä talous ensin, sitä yhteiskunta sen seurauksena. Samat seuraukset ovat jo nyt nähtävissä myös Euroopassa, talous- ja elintasopakolaisien kuvittelemistamme sosiaaliturvan norkkimiseen keskittymisestä riippumatta.

Vaaliuhkaustensa mukaisesti Donald Trump  on nyt alkanut rikkoa vapauksista ensisijaisinta ja keskeisintä; vapaata liikkuvuutta.  Sen seurauksena rapautuvat vapaakauppa ja markkinatalous. Ensin ehkä kansallisesti, myöhemmin kansainvälisesti. (Finanssi- ja muu suurteollisuus osaavat kyllä puolensa pitää.)


Parhaimmillaan ja todennäköisimmillään ne palautuvat vähintään takaisin entisiin, etuoikeutettujen "luokkien" hallitseman merkantilismin uomiin samalla tappaen yhteiskuntien dynamismin ja Luovan Tuhon. Näin siis ainakin, ellei Donaldin ajamille muutoksille tule loppua. Pahimmillaan ne johtavat jonkinlaiseen sotaan, sisällissotiin, kauppasotiin, maailmansotiin. Muurit kun eivät massoja estä. 1 , 2  . Eivät koskaan ole estäneet 3 .

tiistai 24. tammikuuta 2017

Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa


Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa. Saman koulun läpikäyneenä uskon voivani tunteen hyvin ymmärtää. Kommentoinkin kirjoitusta noin klo 10, antaen omaan kokemukseen perustuvan kuvauksen tavasta työllistyä, ideana vapaasti käytettäväksi.

Tiedän, että se toimii, koska aikoinaan 1992 - 1994 itse ja useampi sata silloista kohtalotoveriani sen avulla töitä löysi. Eikä yhteiskunnassa näinä menneinä vuosina ole sen paremmin työelämässä kuin muutenkaan tapahtunut muutoksia, jotka sen tehoa heikentäisivät. Ennenminkin päinvastoin. Näin siitä huolimatta, että nyt jo tarkemmin tiedämme mitä Euroopalla on edessä

Meillä Suomessa tunnutaan tuloksellisuutta ensisijaisesti etsittävän kuluja karsimalla. Saattaisi olla hyvä muistaa, että yksin sillä tavalla ei uutta luoda. Eikä kasvua ollenkaan, jos kysyntää ei ole. Nykyinen otaksuttu kasvumme - noin 1 % - ei näytä kasvulta ollenkaan, paitsi verrattuna viime vuosien +/- 0 %:hin. Sekin aikaansaatu vain ja ainoastaan velkataakkaa lisäämällä. Kuitenkin keskeisin tarve on pohjamudissa mataavan työllisyysasteen nostaminen.

Tarvitaan siis uutta, erityisesti uutta lisäarvoa tuovaa työtä. Kun näyttää vahvasti siltä, että sen paremmin poliittinen kuin taloudellinenkaan establishmentti ei moiseen kykene, eikä edes siihen investoi, on siihen muiden ryhdyttävä. Ja kenellä olisi paremmat omakohtaiset syyt kuin työttömällä. Ja heitä on paljon, monilla erilaisilla kokemuksilla ja taustoilla. Ne ovat loppumaton resurssi. 

Edellä linkin omakohtaisen kuvauksen lisäksi muutamia ajatuksia työllistymisen todennäköisyyden kasvattamiseksi:


  • Käy läpi kaikki kaverit ja kontaktit yhteistyökumppaneita löytääksesi. Sillä ei niinkään ole väliä ovatko he yrittäjiä, virkamiehiä, työssä vai työttömiä. Siis yhteistyökumppaneita, ei välttämättä "työnantajia". Mitä monialaisempia kumppaneita sitä parempi. Tässä ei fokusoinnit eikä täsmätoimet asiaa edistä.
  • Etsi lisää. Kun teitä on useita, hankkikaa itsellenne "oma" tila mieluiten sellainen, johon kuka tahansa löytämänne yhteistyökumppani - ja ainakin kuka tahansa kiinnostunut työtön - voi jatkuvasti, jopa "milloin tahansa" tulla omaa työllistymistään edistämään. (Kaikilla laillisilla ja muita haittaamattomin keinoin)
  • Älkää missään tapauksessa keskittykö synnyttämään sen paremmin "työllistämisprojektia" kuin "päiväkotia" tai pelkkää "kaveriporukkaa" kohtalotovereille. Ensisijainen tarkoitus kun ei ole viihtyä eikä työllistää vaan työllistyä. 
  • Keskittykää tekemiseen, ei yksin tuumaamiseen, eikä missään tapauksessa taivasteluun. Tehkää sitä yhdessä toistenne osaamista, ideoita ja kontakteja niin pitkään kuin mahdollista avoimesti hyödyntäen. 
  • Jos teitä on paljon jakaantukaa ryhmiin ja pitäkää tapaamisistanne kaikille avoinna olevaa julkista pöytäkirjaa. Ja laatikaa alusta alkaen tarkoin pelisäännöt millä tavalla, millä ehdoilla ja miten olette yksittäisen asian tai idean osalta valmiita avoimmuudesta luopumaan.
  • Kehittäkää yhdessä uusia ideoita ja tapoja löytää tai luoda itsellenne työtä. Mieluiten korvausta vastaan. Työttömän kannalta suora työnhaku ja varsinkaan työhakemusten lähettely ei välttämättä ole ollenkaan paras vaihtoehto. Mutta niin kauan kuin uskoa riittää vaihtoehto kumminkin. Ja työkkärin nykysääntöjen mukaan kai edellytys tukien jatkumiselle.


Lopputulos on taatusti parempi kuin päättäjien ja yhteiskunnan vihaaminen, vaikka siihen aihettakin olisi.  Ainakin se on työläänpää mutta myös hauskempaa. Ja saattaa siinä ohessa työkin löytyä.



PS.

Tältä blogisivustolta löytyy hakusanalla työttömyys vajaat 40 artikkelia, joista saattaa löytyä lisää ajateltavaa ja ideoita. 


PPS.

Ja tässä ylhäällä mainittu kommenttini, jonka Hesari jätti julkaisematta.

24.10.2017 klo 10.05

Omakohtaiseen, joskin aikaa sitten olleeseen olosuhteeseen verrattuna, näinhän asia on. En muista, että henkilökohtaisen, vajaan vuoden kestäneen suruajan jälkeen olen koskaan yhtä intensiivisesti töitä tehnyt hankkiakseni itselleni uuden työpaikan, tai työllistääkseni itse itseni. Ja se toimi. Silloin - 1990-luvun alussa apua ei löytynyt mistään; eikä varsinkaan työvoimaviranomaiselta, työttömyyskassalta tai ammattijärjestöltä. Eikä varmasti löydy edelleenkään, kirjoittajan esittelemistä syistä.

Kuitenkin on olemassa ratkaisu, joka ainakin aikoinaan toimi. Ja toimi hyvin ainakin siihen asti, kun ystäväni ja itse työllistyin. Enkä ainakaan minä pysty keksimään syytä, miksei se toimisi edelleenkin. Olen siitä muutamankin kirjoituksen kirjoittanut; tässä niistä ehkä kuvaavin: http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/11/hyvia-kysymyksia.html Moista järjestelyä ei nykyisin ehkä helposti saa aikaan, mutta ei se silloinkaan helppoa ollut. Epäilijöitä, kyynikkoja, jopa toiminnan arvostelijoita on joka suunnalla. Erityisesti niitä oli työvoimahallinnossa ja ammattijärjestöissä. Mutta monialaisella, itse ohjautuvalla yhteistyöllä ja asenteella "näytetään niille perkele" ainakin me ja useampi sata meistä silloin onnistui.


Sen jälkeen oli helppo väittää - se on itsestä kiinni.


maanantai 23. tammikuuta 2017

Oppia liikennekaaren kohtalosta - yksityistetään Suomen hallitus

Liikennekaari taisi saada arvoisensa lopun. Ja hyvä niin. Varmahan sen hautaamisesta ei voi olla. Ei ainakaan niin kauan kuin tämä Sipilän hallitus vallassa on. Mutta jo nyt on syytä optimismiin. Liitettäköön liikennekaari taas yhtenä peruutuksena tämän hallituksen jo ennestään pitkälle peruutettujen päätösten listalle.

Mielestäni parhaan näkemäni analyysin siitä kirjoitti Tyhmyri otsikolla Venäläinen varasmalli – ministeri Berner ja liikenneverkon yksityistäminen. On kaikki syy toivoa, että hän häviää vetonsa.

Ainoa positiivinen näkökulma ehdotuksessa oli ajatus siitä, että se toteutuessaan olisi irrottanut tai ainakin mahdollistanut jossain vaiheessa poliittisten pelureiden näppylöiden irroittamisen liikenneverkosta saatavien tulojen kohdistamisesta. Sehän meidän suurin ongelmamme on. Liikenteestä kerättyjä varoja poliitikot käyttävät kaikkeen muuhun.

Ulkoistamalla ja myöhemmin yksityistämällä väylät, todennäköisesti suurempi osa jo nykyisin erilaisilla veroilla kerätyistä varoista ohjautuisi takaisin väylien kehittämiseen. Näin siitä huolimatta, vaikka tällaisen yksityistetyn monopoliyhtiön voitot ja osingot luonnollisesti kasvatettaisi tappiinsa.

Ulkoistamalla ja yksityistämällä poliitikot olisivat julkisesti vahvistaneet sen, että ongelmat ovat ennenkaikkea heidän kyvyssään ohjata yhteiskuntaa. Teenkin tässä samalla visionäärisen ehdotuksen; hallitus - ulkoistakaa ja yksityistäkää Suomen hallinto. Kokonaisuudessaan.

Nyt täytyy vain toivoa, ettei vastaava Suuri Puhallus onnistu SoTe-ratkaisunkaan osalta, jossa vaarat ovat jopa suuremmat kuin Bernerin visioissa. Sen lisäksi se on alue, jossa poliitikot pelaavat vielä enemmän kansalaisten hengellä ja terveydellä.

T